Reaaliajassa

Heipä hei, minä ajattelin tulla nyt tekemään pienen ihmeen: aion kertoa teille tästä päivästäni. Siis ihan rehellisesti tästä meneillään olevasta lauantaista, saman vuorokauden puolella. Saa aploodata. :D Niinkuin sanoin viime vai toissapostauksessa, päädyin taas Sveitsiin. Meidän piti mennä päivämatkalle Zürichiin, mutta ei me jaksettu. Meidän pitäisi itse asiassa tällä hetkellä olla jossain päin kaupungin keskustaa oluttuoppi kourassa mutta ei me vielä tähän mennessä ole jaksettu lähteä sinnekään, itsetehdyt piparit ja Ikean glögi veivät voiton. :)

Päivällä kierrettiin Baselilaisia kirppareita. Voin paljastaa että tein löytöjä! Täytyy kuvata ostokset ensi viikolla ja hihkua samalla kuinka vähän ne maksoivat. Ja Anna tuossa vieressä paikkailee tälläkin hetkellä uutta, 10 frangia (euroissa vielä vähän vähemmän!!) maksanutta, materiaaliltaan 65% villaa olevaa talvitakkiaan. Meillä oli hyvä second hand -päivä!

Haluan tuon kaapin!

Kaksi alempaa kuvaa ovat aivan   v a l t a v a l t a   ulkokirppikseltä. Sellainen pieni puisto ja sitä ympyröivät tiet olivat aivan täynnä pöytiä ja vilttejä ja kärrejä ja autojen peräkontteja tulvillaan vanhoja tavaroita; astioita, vaatteita, laukkuja, filmikameroita, kenkiä, gramofoneja, mattoja, kelloja, pipoja, koruja, hevosenkenkiä, afrikkalaisia naamioita.... tajusitten varmaan jo pointin. Ja tämä on kuulemma jokalauantainen tapahtuma. Meinasi vähän iskeä kirppari-innostus tämän päivän aikana, niillä voisi ravata huomattavasti useamminkin!

Kirppisheilumisen jälkeen lähdettiin käymään Ikeassa. Ja ei hätää äiti, tällä kertaa en tuhlannut kolmasosaa palkastani sisustuskamaan.Lähdimme sinne ihan vain ostamaan aitoa ruotsalaista glögiä ja syömään...

... vihersalaatin puokkiin. Tai no anteeksi olihan siinä peräti yksi kananmunakin mukana. Piheys ja terveysintoilu kulkivat kerrankin kivasti käsi kädessä, pikku nälkä lähti halvalla. Ja ihan hyvä että siihen lounaaseen asti maltettiin syödä näin kivasti ja terveellisesti, loppuilta kun meni vähän taas överiksi noiden sokeristen herkkujen kanssa. Miten siinä aina käy niin, vaikka mä en edes hirveästi välitä makeasta? Tai no, ne churrot sulatetun suklaan kanssa maistuivat kyllä ihan kelvollisilta. ;)

Löydettiin keskustasta superhieno seinä!

Kotiin tultuamme tosiaan syötiin, leivottiin pipareita, syötiin lisää, leivottiin lisää pipareita ja syötiin vielä lisää. Voin kertoa että tämänhetkisen vatsan suuruuden perusteella voisin vannoa odottavani kolmosia, ei hele. Ikean aito ruotsalainen glög osoittautui varsin juotavaksi litkuksi. Jos lisää nesteytystä tekisi mieli, pitäisi kiskoa äkkiä hepenettä niskaan ja juosta ratikkaan joka veisi meidät keskustaan.Voi kyllä olla että marttakerhoilu ja nukkuminen riittävät meille tänään. Öitä kaikille! :)

BFF kävi kylässä

Noniin, nyt tämä vihdoin sitten tulee. Minulla on taipumusta lykätä asioita aina vähän turhan kauas eteenpäin, joten Wilman ranskanmatkasta kertova postaus tuleekin sitten nätisti näin suunnilleen kuukauden jälkijunassa. :D Mutta toistan, mitä sanoin jo siskopostauksessani: näin tärkeitä juttuja ei vaan voi jättää kertomatta, vaikka siinä menisi vuosi.

Wilma tuli itse asiassa vain kaksi päivää sen jälkeen kun Helmi ja Arttu olivat lähteneet takaisin Suomeen. Menin juna-asemalle vastaan (juu ei tänne asti ei oikein nuo lentokoneet kulje) ja meillä oli hieno hihkumis-juoksu-halaus -kohtaaminen asemalaiturilla. Sinä iltana ei sitten oikein keretty tehdä mitään fiksua, hypättiin mäkkärin kautta Mutzigin junaan, tultiin kotiin ja linnoittauduttiin minun huoneeseeni.

Seuraava päivä oli sitten perjantai. Tein normaalisti hommani ja paineltiin sitten yhdessä Baseliin Annan luo. Siitäkään päivästä ei kyllä ole mitään kummoisia muistikuvia, tehtiinkö me mitään järkevää? :D Eikun ai niin, juotiin pullollinen valkkaria ja käytiin yökävelyllä pimeässä ja pelottavassa puistossa jossa oli hauska liukumäki ja kristallikruunu kirkon pihassa. Lauantaina sitten herättiin ajoissa ja lähdettiin rajan toiselle puolelle Saksaan shoppailemaan. Mukaan tarttui vaikka mitä, etenkin New Yorkerin valikoimaa tuli tutkittua tarkkaan ja useaan kertaan. Leikittiin myös pientä stailausleikkiä...

 

Illalla meidän oli tarkoitus lähteä tuulettumaan, mutta aikataulun kireys ja turha laiskuus iskivät ja päätettiinkin sitten vaihtaa biletysilta perinteiseen Tyttöjen Iltaan: Hyvää Ruokaa ja Juomaa!

 

 Oli muuten hyvää, reseptejä luvassa tännekin! Ihan iloisesti ilta vierähti siinä sitten syödessä ja juodessa, kuvakelpoista materiaalia ei oikein löydy, ihme naamanvääntelyä on näköjään harrastettu. :D Ihan mahdollisimman loppuillasta kampeuduttiin sitten vielä keskustaan ja jo tutuksi tulleeseen irkkupubiin Magnerseille (niille jotka ei tiedä niin maailman paras irlantilainen kuiva siideri;) ) Kotona oltiin ihan kiltisti ratikoiden kulkemisaikaan, mutta jostain kumman syystä sitä silti seuraavana aamuna nukutti, hmmmmm.

No sunnuntai oli sitten maailman perinteisin sunnuntai. Nukuttiin pitkään, syötiin, töllötettiin telkkaria, syötiin vähän lisää ja pohdittiin että mitenkäs me ollaan näin hyvin onnistuttu näissä valokuvissa. Joskus iltapäivällä sitten muistettiin että kai sitä pitää junaankin ehtiä, huomenna työpäivä. Lähdettiin kohti asemaa sen verran ajoissa että ehdittiin poiketa reitiltä maailman ehkä ihanimpaan kaupunkipuutarhaan. :)

Kuka muu rakastui juuri Wilman kenkiin?

Maanantai oli Wilman viimeinen päivä täällä. Alkupäivä meni töissä eli lasten kanssa leikkiessä (oli se helppoa kun perheen isällä oli vielä lomaa), ja iltapäivällä päätettiin ottaa ilo irti aurinkoisesta syyspäivästä, lainattiin autoa ja lähdettiin ajelemaan ja kuvaamaan maaseudulle!

Lehtien heittely on huippupuuhaa, jos sen osaa...

Kokeilin kaksoisvalotusa. Näin käy siis kun kummallakaan ei ole hajua siitä mitä oikein tapahtuu. :D

Minä sitten irvistän viimeisessä kuvassa, en suinkaan hymyile. :D Ihan varmuuden vuoksi ajattelin sanoa. Vaikka eipä se minun oikeakaan hammashymyni ihan hirveästi tuosta eroa... Maanantai-ilta vietettiin sitten itsestämme johtumattomista syistä iloisesti Strasbourgissa teatterin portailla istuen ja puhelua odottaen. Sitä ei tullut, paleltumia sitäkin enemmän. Kököstä lopusta huolimatta ihan huikean ihana viikonloppu! Jouluna nähdään taas. <3

Tämän hetken suosikit

Ajattelin esitellä teille pari nykyistä ranskalaista biisisuosikkiani. On ollut ihan tosi kiva tutustua vähän uusiin bändeihin ja artisteihin tämän maisemanvaihdoksen yhteydessä. Itse asiassa yksi näiden artistien levyistä on päätymässä ihan fyysisenä minunkin hyllyyni. Arvauksia saa heittää. ;) Kuka muuten tiesi, että Mika laulaa myös ranskaksi? No, nyt tiedätte!

Ensimmäisen ja kolmannen kappaleen musiikkivideot eivät näköjään suostu löytymään bloggerin videolisäyksen kautta. :( Hitsi, koska etenkin tuo Cool on puolet parempi biisi vielä huikean hyvä videonsa takia! Mutta lisään linkit tähän loppuun, jos jotakuta sattuu sen verran paljoa kiinnostamaan niin Youtuben puolelta ne kyllä löytyvät. :) Hyvää päivää vain kaikille, minä valmistelen yhden postauksen iltaa varten (kyllä wilma, nyt se tulee!), imuroin kämpän ja pingon junaan. Anna ja Basel kutsuvat taas meikätyttöä!

Chritophe Willemin Coolia pääsee katomaan tästä, ja La dance des magiciens taas löytyy täältä!

Ps. Kävin äsken avaamassa postimiehelle oven ja otin vastaan paketin. Sitten vasta sisällä tajusin että olin juuri levittänyt hirveän määrän oikein rasvaista voidetta suun ympärille kun tuntui niin kuivalta. Ihmekkös jos se vähän tuijotti...

Pink food tastes better

Kyselin teiltä pari päivitystä sitten, että sattuisiko ruuanlaitto kiinnostamaan. Noh, kukaan ei vastannut, joten tulkitsen hiljaisuuden myöntymisen merkkinä. :) Olen nimittäin itse aika orientoitunut kokkaamaan, eivätkä ne minun pöperöni useimmiten huonoiltakaan maistu. Aloitin joskus yläasteella kokkailemaan reseptikirjoista, mutta nykyisimmin useimmiten valmistan lähinnä vähän (tai vähän enemmän) soveltaen jotain itselleni siitä, mitä jääkaapista sattuu löytymään. Kutsun näitä väkerryksiäni iloisesti "mössöiksi" mikä useimmiten kuvaa ihan hyvin niiden syntyhistoriaa ja ulkonäköä. Kaveriporukassa sitten valmistetaan joskus jotain hieman sivistyneempää ja monimutkaisempaa. Siitä enemmän luvassa piakkoin. :)

Eilen onnistuin tekemään eräästä "mössöstäni" vähän fiksumman oloisen ruokalajin, jonka ajattelin jakaa kanssanne. Joten, töttöröröö, saanko esitellä teille:

Punajuuripasta sinihomejuustolla

• Tarvittavaksi kokemasi määrä täysjyväspagettia
• 1 kpl valmiiksi keitettyjä punajuuria per persoona
• 2 rkl ranskankermaa (tai reilu loraus ruokakermaa siellä Suomessa)
• Sinihomejuustoa
• Aromisuolaa
• Oliiviöljyä

Keitä pasta suolavedessä. Huuhtele ja lisää loraus oliiviöljyä. Lisää viipaloidut punajuuret ja ruokakerma ja kuumenna reilusti. Kun kerma on hieman "kuivunut kasaan" pienennä lämpöä ja lisää silputtu sinihomejuusto. Mausta ripauksella aromisuolaa. Juuston sulettua nosta pois hellalta ja popsi pois.


Tämänkin ruokalajin mössöydestä kertoo kyllä tuo aineksien määrän epätarkkuus. :D Itse taisin keittää noin puolikkaan pikkukattilallisen spagettia, viipaloin sekaan puolitoista punajuurta ja juustoa lisäsin ehkä kolmasosan sellaisesta aurajuustokolmiosta. Ja juu söin tuon kaiken itse. Ei ollut muutamaan tuntiin nälkä, voin kertoa.

 

Näyttääkö syötävältä? ;)

A niinkuin ajatuksia

Ajattelin tähän illan päätteeksi koota jotain ajatuksia omasta elämästäni, ranskasta, au pairina olosta sun muusta universaalista. Siis päässä vaan pyörii noin miljoona ajatusta, jotka voisi olla kiva päästää ulos jostain tuutista. Ja tehän toivoitte tajunnanvirtaa. ;) Järjestystä ei ole, pomppikaa ajatusteni tahdissa!

• Kuka hyötyy minun au pairina olemisestani eniten, minä vai perhe? Tai jos laajennetaan perhettä, niin minä, vanhemmat vai lapset? Opinko minä kulttuuria, oppivatko he kulttuuria, kansainvälistymmekö me nyt tässä sitten yhdessä, pärjäisivätkö he ilman minua, vastaako hyötyni rahallista arvoani, voittaako perhe rahassa vai minä, vai voiko sitä edes sanoa?
• Miten tämä kokemus vaikuttaa tulevaisuuteeni? Millaista elämäni olisi ilman tätä seitsemää kuukautta?
• Onko seitsemän kuukautta liian vähän?
• Miten samat lapset voivat olla välillä niin ihania että tuitui, ja välillä niin kamalia että tekisi mieli hpätä parvekkeelta ja juosta vähintään Italiaan asti karkuun?
• Olenko minä kasvanut ihmisenä?

 

• En ole enää varma haluanko kissaa näiden kokemusten jälkeen, tällä hetkellä laukkuni lemuaa etikalta jonka alta lievästi pistää edelleen se kissanpissi. Plus että nyt tuo katti taitaa luulla että minä olen poikakissa. Sillä on siis juoksut....
• Voiko sitä laukkua enää käyttää julkisesti, vai tajuavatko kaikki siitä etikan lemusta mitä sille raukalle on tapahtunut? Miten pian se etikkaisuus haihtuu?
• Miksi minulla on niin hyvä tuuri, että ensin autoni homehtuu ja sitten lempilaukkuuni pissitään? Ihmettelen tätä vaan ties monettako kertaa.
• Mitä minä teen ensi vuonna jos en saa taaskaan opiskelupaikkaa? Onko kahden välivuoden ihminen luuseri?
• Miten pääsisin eroon aikaansaamattomuudesta, huonoista nukkumatavoista ja laiskuudesta? Nytkin olisi miljoona kertaa parempi olla jo vällyjen välissä nukkumatin kanssa kuin nököttää tässä ja näpytellä näppistä.
• Katoaako musikaalisuus jos sitä ei käytä?

• Tukka on kuiva kuin diplomi-insinöörien vuosikokous, täynnä kaksihaaraisia ja mahdollisimman mallistaa ulos kasvanut. Pitäisi vissiin käydä kampaajalla. Mutta annanko jonkun englantia puhumattoman leikellä kallisarvoista päätäni?
• Mitä toivoisin kaksikymppislahjaksi? Tylsyys on se, että mitä tahansa se onkin niin saan sen ainakin kuukautta myöhässä. Plääh.
• Aloin nauraa kun kuvittelin tänään vakavissani jättäväni joulukuussa käymään tulevan ystäväni vaeltelemaan yksinään Strasbourgissa kun itse opiskelen tai teen töitä. Näin silmissäni sen paniikin ja rupesin hekottamaan keskellä aavemaisen hiljaista puolityhjää yöbussia. 
• Miksi uuden ihmisen tapaaminen jännittä aina niin paljon? Pakkoko sen ensimmäisen ajatuksen on olla "ei se kuitenkaan minusta tykkää"? Kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä tapaaminen on kiva ja osapuolilla synkkaa hyvin. Näin on siis minulle käynyt lähes aina. Ja silti vaan aina pelottaa niin pirusti...

 

• Miksi laihtumiseni on pysähtynyt seinään? Olen jummannut tasan samassa painossa jo kuukauden. Mitä tässä pitäisi tehdä että sen saisi taas laskemaan?
• Vastaus ylempään on että aloittaa lenkkeily, luulisin. Helpommin sanottu kuin tehty. Motivaatiovinkkejä?
• Pitäisikö käydä kielikurssilla vielä ensi kevätkin? Arvostanko enemmän ohjattua kielenoppimista vai vapaata hengailuaikaa?
• Jos teitä joskus ketuttaa niin vaan helvetisti, niin kuunnelkaapa Pariisin kevään biisi Johnny Depp (pankkiryöstäjän rakkaus). En tiedä mikä siinä laulussa on, mutta minun kyrsimiseeni ainakin auttoi tehokkaasti, vaikka sanat eivät liipanneet läheltäkään.
• Miksi täällä on aina sumuista?
• Pitäisikö tuoda Suomesta talvitakki ja -saappaat, vai luotanko vaan siihen että en minä täällä palele?
• Miksi minulla on taas korvatulehdus? Pitää siis uskaltautua ranskalaiseen lääkäriin, apua!

• Miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämässä? Jäänkö jostain paitsi tai saanko jotain lisää koska olen lyhyt ja pyöreä, vai onko sillä yhtään mitään väliä millään alalla? Tai vain osittain, jossain, missä?
• Saako au pair mököttää, valittaa tai olla epäsosiaalinen? Siis joskus, ei tietenkään aina. 
• Täällä on oppinut arvostamaan sosiaalista elämää, ystäviä ja kohtaamisia.
• Olen ylpeä itsestäni, kun olen uskaltanut tehdä tämän!
• Negatiiviset stereotypiat suomalaisesta ovat "hiljainen", "juro", "juoppo" ja "kyvytön ottamaan kehuja tai arvosteluja vastaan rakentavasti" niin rankalaisesta ne taas ovat "ylpeä", "itsekäs" ja "haluton joustamaan". Tämä siis kerätty kokoemusperäisesti esimerkiksi suojatietä ylittäville kiroilemisesta, englannin puhumattomuudesta ja yleisestä ilmapiiristä. Karkeita yleistyksiä molemmista maista, mutta niinhän ne stereotypiat taitavat olla. 
• Olenko niin suvaitsevainen ja avarakatseinen kuin olen aina antanut itseni ja muiden ymmärtää?
• Minua pelottaa, että jos valitsen elämässäni yhden suunnan, suljen pois kaikki muut. Saanko olla ottamatta suuntaa ollenkaan? En varmaankaan, luultavasti se ei ole loppupeleissä yhtään parempi.

• Haluaisin kehittää ja laajentaa tätä blogia mutten tiedä miten. Olisiko monipuolisempi aihepiiri tai tasaisempi päivitystahti avain onneen?
• Minua pelottaa, että kun au pair vuoteni loppuu niin kaikki tätä sen aiheen takia lukevat lopettavat samantien lukemisen. Ei blogia itselleen kirjoiteta vaikka joku niin väittäisikin, tai ainakin minä kirjoitan sitä koska tahdon jonkun lukevan sitä. Tahdon olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
• Inhoan nykyisellä kameralla nykyisessä ympäristössä otettuja kuvia itsestäni. Ne ovat aina niitä peiliräpsyjä. Ei se jalustakaan toimi, sille ei ole paikkaa ja kamera on sille liian painava. Mokomakin minijalusta. 
• Miten aika menee välillä niin hitaasti ja vällillä taas niin nopeasti? Perjantain minä olen ollut täällä kolme kuukautta. Oho. 
• Onko minulla liian suuret kuvitelmat itsestäni? Vai olenko liian vaatimaton? Mistä sen saa tietää?
• Onko parempi etsiä, odottaa vai antaa olla vaan?

Oho, kysymysten määrä yllätti itsenikin kun ne kirjoitti ylös. Ai miten niin aikuiseksi kasvaminen on sekavaa aikaa?

Ja nyt ärsyttää että kello on taas noin älyttömän paljon. Se on ihan sama julkaisenko minä tämän tekstin nyt keskellä yötä (varsinkin kun kello on siellä vielä tunnin enemmän...) vai huomenna aamulla, ei sitä kukaan enää lue kuitenkaan. Miksi tästä purkautumistekstistä tulikin nyt näin turhautunut ja ärsyttävä olo? Inhottavaa.

Smellycat

Noniin nyt tarvittaisiin vähän apuja. Ei kukaan sattuisi tietämään, miten kissanpissan hajun saa pois nahkalaukun pinnasta? Tiskiainetta, etikkaa ja parvekkeelle viskaamista kokeiltu.

weheartit.com

Kiitos miljoonasti katti.

Melkein jouluinen Strasbourg ja the Tapaaminen

Voisinpa päivitellä tänne välillä jotain ajankohtaisia tapahtumiakin. :) Kerrankin näin, jo seuraavana päivänä. Vaikka pitää myöntää, että tuolla luonnoslaatikossa olemassaolostaan muistuttaa kaksi tai ehkäpä kolmekin viikonloppupostausta, joita en ole vielä vaanut aikaiseksi tehdä... Mites on, kiinnostaako ketään teistä ruuanlaitto? Kysymys on asiaan liittyvä, ihan oikeasti. :D

Eilen lähdin siis jo vähän tavaksi muodostuneelle lauantaikierrokselle Strasbourgiin. Tällä kertaa ostoslistalla oli mustat, siistit ja käytännölliset arkinilkkurit (ehkä kolmas niiden metsästämiselle pyhitetty shoppailureissu...) ja hiuslakka. Arvatkaa kummatko onnistuin löytämään?

 

Saanko esitellä uudet ystäväni! Siistit, tukeva- (ja matala)korkoiset kengät, joilla viitsii lähteä tallustamaan vähän minne vaan. Siististä ulkonäöstä huolimatta hinta oli vain vajaat 20 euroa! Kyllä siinä sitten tietää, että laadukasta ei tuolla hintaa saa, mutta jos nyt tämän ranskanreissun ajan kestäisivät elossa. :) Itse asiassa olin suunnitellut ostavani ihan "kunnon" kengät jostain "oikeasta" kenkäkaupasta, maksimihinnaksikin olin määritellyt jonkun 60-70 euroa. Aika ironista kyllä että kun kerrankin olisi aietta panostaa, niin ainoat silmää miellyttävät ovat ne halpisliikkeen lapikkaat. Vielä en ole sitä "made in china" -merkkiä mistään löytänyt, mutta kyllä se tuolla jossain vuoren alla vasrmasti on.Vuoresta puheen ollen...

...näissä tovereissa se on leopardikuosinen. Gräy. ;)

Eilinen oli kuitenkin normaaleista shoppailureissuistani hieman eroava: minä olen nimittäin vihdoin löytänyt täältä toisen au pairin! Tai itse asiassa kaksi (suomalaisia molemmat!!), ja toista heistä näin eilen. Nähtiin Ellin kanssa Les Halles -ostoskeskuksessa, siis siinä megaisossa, ja aluksi metsästettiin minulle nämä klapit. Ilman häntä en olisi itse asiassa näitä löytänytkään, kun liike oli ihan ennestään tuntematon. :) Sen jälkeen vain kierreltiin ympäri Strasbourgin keskustaa, käytiin juomassa ylihyvät kermavaahtokaakaot ja kierreltiin vähän lisää. Ja tietty vaan juteltiin. Oli tosi kiva päästä puhumaan jonkun toisen aupparin kanssa, kiitti vielä seurasta Elli! Strasbourg on kuulemma joulunaikaan oikea joulukaupunki, siellä sun täällä on erilaisia joulumarkkinoita ja -toreja, ja joka paikka täynnä turisteja. Siellä ne nyt niitä kojuja ja lavoja rakenteli, valot on ripustettu jo aikoja sitten, ja ensi viikonloppuna ne sitten sytytetään. Harmi että itse hiihtelen taas Sveitsissä avajaispäivänä, mutta ovathan ne paikoillaan sitten koko kuukauden. :)

 

 Tässä minä ja puolijouluinen kaupunki.

Ainiin, tarttui shoppailukierrokselta mukaan myös pari pikkujuttua eli koruvaraston täydennystä:

 

Ja tässä mekko, jota kaavailin uudenvuodenmekoksi numero 2. Ollaan siis menossa jälleen kerran tyttöjen kanssa Tahkolle juhlimaan, ja vähän olisi kriisinpoikasta että mitä ihmettä sinne keksii kahtena iltana päälle. :D Tämä näytti ihan superkivalta päällä (älkää antako paksujen legginsien hämätä), kunnes päätin kokeilla että mites jos vähän hyppii ja tanssii. No joo, tulos oikealla. Ja kokoa pienempää ei tietenkään enää löytynyt, ja henkkamaukan nettikaupasta tätä tuotetta ei Ranskaan saa. Niin minun tuuria...

Bella, je t'adore et j'ai besoin de toi!

Tuo oli paras esimerkki romanttisestä vuorosanasta minkä onnistuin ranskaksi keksimään. Kohta tulee nimittäin kyyti, ja minä, hostmama ja kaksi sen kaveri lähdetään katsomaan eräs varsin romanttinen elokuvapläjäys. Näyttääkö tutulta?

Pohdiskelen tässä juuri kahta asiaa: ensinnäkin miten tulen ikinä ymmärtämään vuorosanoista mitään, ja toiseksi että mitenköhän ällöromanttisilta ne mahtaakaan kuulostaa... Hyvää perjantai-iltaa kaikille muillekin! :)

Ähinää

Tämä elämä on nyt taas ollut tällaista ähinää, anteeksi että se automaattisesti johtaa bloggaustaukoon. (Ja anteeksi wilma, kyllä se susta kertova päivitys vielä tulee!) Täällä ei ole ollut kovin pirteä keli, kahden viikon aikana olen bongannut auringon tasan yhden kerran. Kaikkina muina päivinä täällä on lillunut semmoinen tasaisen paksu sumu, joka on aina välillä muuttunut semmoiseksi ilkeäksi tihkusateeksi johon ei mikään maailman sateenvarjo tepsi. Liekkö siitä johtuen vai mistä muusta, mutta olen ollut ihan semmoinen kamalan saamaton ja väsynyt yli viikon, olen skipannut kerran keilikurssin (tosin silloin jäin kotiin tekemään suklaakakkua poikien kanssa, eikös se ole ihan korvaavaa tekemistä?) ja salikäyntejä parikin kertaa. Ihan vetämätön fiilis, ja siinä sitten vaan ärsyttää kun tuntee itsensä niin laiskaksi. Ranskan opiskelu on jäänyt, lenkkeily on jäänyt, bloggaaminen on jäänyt.... voi masis, tästä pitäisi varmana jotenkin reipastua ihan itse, oli sää huono tai ei.

 

Sitten tämän päivän uutiseen, joka ei ole mitenkään hyvä. Äiti soitti tänään ja kertoi, että sillä välin kun minä olen iloisesti elellyt Ranskassa, niin minun seisontaan jätetty autoni on homehtunut. SIIS HOMEHTUNUT. Eikä siitä kuulemma enää ajokuntoista saa, tai näin ainakin iskä kertoo. Mä en ole varmaan ikinä ollut näin vi---------!!! Tarkoitus oli, että kun keväällä palaan, niin minua on auto valmiina odottamassa taas samoja pitkiä bussilinjattomia työmatkoja joita varten koko romun viime kesänä hankinkin. No ei ole enää. Heti ensimmäisenä Suomeen palattua alkaa siis uuden 500 euron maximibudjetin auton etsiminen, voin kertoa että ei ole herkkua. Ja mistä minä yhtä hyvän löydän kuin meidän Buffa. :( Se oli oikeasti ihmeellinen niin vanhaksi autoksi, ei syönyt paljoa mitään eikä ikinä edes uhannut jättää tielle tai parkkipaikalle. Radio saattoi aina välillä simahtaa kolmeksi viikoksi ja yli satasta ei passannut ajaa ettei moottori keitä, mutta ne nyt oli vain pikkuvikoja. 

Työmatkojen lisäksi ensi kesän kotimaanreissuillekin auto on ihan pakollinen. Kun lompakosta ei enää löydy voimassaolevaa opiskelijakorttia, on junamatkustus ihan syytä unohtaa. Anteeksi luonto hiilidioksidipäästöistäni, muttakun junalippu Helsinkiin ja takaisin maksaa 120 euroa, lentolippu 90 euroa ja kolmella hengellä täytetty auto 30-40 euroa per lärvi, niin ei ole vaikea arvata minkä valitsen. Ja ei voi mitään, myönnän, minä vaan tykkään ajamisesta... siitä fiiliksestä mikä tulee kun ajaa yksin, ja siitä kun ajaa porukalla, keskikesällä, yöt läpeensä jostain toiselta puolelta maata. Kaipa se sitten jotain vapautta on.

Mutta niin tuli minun mazdasta sitten romuauto. Homeinen romuauto. Jess. Minä painun nyt lukemaan viimeisen suomenkielisen kirjani loppuun. Huomenna sekin tulee ärsyttämään, kun ei ole mitään luettavaa. Mutta ehkäpä sitten reipastun ja tulen kirjoittamaan tännekin jotain fiksumpaa kuin ähinää ja autoja... :)

kuvat tarjosi weheart.com

With my sister

Tämä nyt tulee ihan erittäin myöhässä, pahoittelen, mutta näin tärkeästä asiasta ei vaan voi jättää kertomatta. Minun ihanin (ainoa) pikkusiskoni Helmi kävi siis täällä poikaystävänsä kanssa koulujen syyslomalla. Ja tästähän on siis muutaman päivän päästä kuukausi. :D Ei ole minun vikani tämä myöhäisyys, piti odottaa että systeri suvaitsee lähettää minulle kuvat meidän järkkäristä, koska omalla pikku pokkarillani en ottanut yhtä ainutta kuvaa koko aikana. Nyt on entistä ikävämpi kunnon kameraa kun sai sellaisen käsiinsä muutamaksi päiväksi.... Tekisikö edes mieli alkaa kajota vähän enemmänkin siihen "opiskelijatiliin" ja ostaa joku mukavan iso ja tehokas järkkäri, apua!


Helmin ja Artun tulomatka ei mennyt ihan putkeen, mukaan mahtui koneen hajoamista, jatkoyhteydestä myöhästymistä ja liikenneruuhka Saksan autobaanalla. Tästä johtuen he olivat sitten perillä vasta yhdeksän jälkeen illalla. Tämä tarkoitti minulle mukavaa muutaman tunnin istuskelua puoliksi suljetulla rautatieasemalla, hiphip. Seuraavan päivänä eli lauantaina kävin sitten hakemassa heidät hotellilta, käytiin ostamassa rautatieasemalta patongit mukaan ja hypättiin Colmariin menevään junaan.

Colmar on siis semmoinen pienehkö ja tunnelmallinen kaupunki 60 kilsaa Strasbourgista etelään. Jostain olen lukenut, että Colmar on kuin pienois-Strasbourg, ja turistille miellyttävämpi. Joten sinne piti sitten päästä! Ja kannatti, mä ainakin hurmaannuin paikasta ihan kunnolla. :)

 

Siskoni on kaunotar. <3

Artun mielestä kuvatessa ei ole tarvis nousta seisomaan tai katsoa että mitä kuvaa. Hyvin onnistui ilmankin.

"Nyt otetaan hauskoja siskokuvia. Näytä sinä plösähtäneeltä niin mä näytän vaan tyhmältä."

Nuorta lempeä ja sillai.

Ja joku miettii kuitenkin: Kyllä meillä Helmin kanssa ihan samat vanhemmat on. Perittiin vaan vissiin ne ihan päinvastaiset geenit, kun ei hirveesti yhteistä ulkonäössä (tai luonteissa sen puoleen) löydy. :D 

Sunnuntaina hiimailtiin sitten Strasbourgissa. Kierreltiin ratikalla, käytiin leffassa ja syömässä. Siitäkin päiästä tarttui mukaan pari kuvaa.

 

 Nämä kolme ovat itse asiassa kaikki samasta paikasta, Place Kleberiltä ja sen suihkulähteeltä.

 

Arttu ja öinen Petite France eli vanhakaupunki. Näistä kuvista muuten, ne on tosiaan lähetetty mesen kautta, ja siinä sivussa näköjään vähän pakattu ja pikselimurhattu. Harmittaa...

Maanantaina Helmi ja Arttu sitten kiertelivät keskenään Strasbourgissa ja shoppailivat matkalaukkunsa täyteen. Minä työskentelin iloisesti täällä kotona. Tiistaina he tulivat päiväksi käymään Mutzigissa ja katsomaan vähän että millainen pikkukylä tämä minun uusi kotini sitten on. :D Illalla kielikurssin jälkeen he sitten saattoivat minut vielä bussille, itse lähtivät yöllä neljältä ajamaan kohti Frankfurtin lentokenttää. Oli huippua kun kävitte, tälleen vähä myöhässä sanottuna. <3 Jouluna nähdään taas!

Halutaan väriä elämään!

Minulle on tässä ihan muutaman päivän kuluessa muodostunut hirveä hinku värittää vaatekaappiani hieman. Kai tämä vaaleanoranssissa huoneessa asuminen alkaa pikkuhiljaa syöpyä aivoihini. :D Haluan päälleni jotain vähän hassua, hupsua ja hymyilyttävää, tai edes pikkuriikkisen harmaasta talvimassasta erottuvaa. Tätä ajatellen keräsin romwe.com:ista muutaman superihanan neuloksen ja iskin ne tämmöiseen pikakollaasiin. :)

 

Olin itse asiassa jo laittamassa tuota Union Jack -neuletta tilaukseen, kunnes tajusin että  romwella voi maksaa vain PayPalin kautta. Siitä systeemistä minulla ei ole henkilökohtaisia kokemuksia, mutta sitäkin hurjempia huhuja maksamisen toimimattomuudesta olen kuullut... Anybody help, uskallanko vaiko enkö?