31.10.2011

And we had a good time

Tämän viikonlopun piti olla rauhallinen ja sisältää muun muassa pitkiä kävelylenkkejä ja ranskan opiskelua, mutta toisin vähän kävi. Rakas henkireikäni Anna laittoi perjantaina viestiä ja kertoi, että Baselissa on lähdössä iso porukka au paireja juhlimaan seuraavana iltana. Ja mitä en minä tekisi hyvien bileiden tähden? Kamat kassiin ja lauantaina aamupäiväjunalla Sveitsiin, jossa sitten lähdettiin illalla Red Rocks- nimiseen pubiin/baariin/mihin lie kapakkaan Halloweenbileisiin. Meistä kukaan ei ollut pukeutunut, mutta osa juhlijoista sitäkin enemmän, niinkuin näkyy.... :D Paikasta tuli mieleen vähän Kuopion kotoinen Alepupi: musiikki vaihteli vanhasta rock'n'rollista Michael Jacsonin kautta vähän raskaampaan (macarena soitettiin kerran!) ja porukka joi olutta ja heilui tanssilattialla. Oli ehkä maailman huikeinta ikinä päästä taas pitkästä aikaa tanssimaan! Kokeiltiin me sitten toistakin baaria, mutta ketään ei hirveämmin houkutellut jäädä paikkaan, jossa jokaiselle tanssijalle oli tilaa noin puoli neliömetriä... No mutta, pidemmittä höpiönöittä pieni läjä kuvia illasta. :)

siinä lukee suomeksikin!! 






paikan nimikkoshotti oli hauskan väristä, ja näin hauskaa sen juominenkin oli!

tähän kuvaan saatiin sopivasti Kingaa lukuunottamatta kaikki tapaamani uudet ihmiset :)

ja tässä olemme me kaikki! paitsi Sofia joka nappasi kuvan.

Oli kyllä enemmän kuin huippua päästä muiden auppareiden kanssa ulos! Piskuisessa Mutzigissa kun ei tosiaan tuota seuraa hirveämmin ole... :D Eikä kyllä noin 50 kertaa isommassa Strasbourgissakaan, valitettavasti. Mutta tiedänpähän tästä lähtien minne tulla, jos juhlafiilis vaivaa! ;)


And to all you guys who want to read this I can translate a bit: I first thought this weekend I was ment to be relaxing and studying, but I'm so happy that Anna told me to come here with you, the night was super! Now I know where to come next time I need to get out somewhere. ;) Hope to see you all again!

28.10.2011

Vähän erilainen halloween


Kauniista hikisestä ja punakasta naamastani huolimatta halusin näyttää teille miltä tänä vuonna näytti meikäläisen halloween. Kävin nimittäin puolitoista tuntia pitkässä halloweenzumbassa, jossa ihan joka ikisellä oli jonkinlainen kostyymi päällä. Minä olin itse asiassa aika alipukeutunut. :D Varsinkin kun ensimmäisen vartin jälkeen alkoi ketuttaa tuo hattu ja se, että se koko ajan keikkui silillä tai toisella olkapäällä ja viskasin sen nurkkaan... Mutta tällaista tänään, happy Halloween!

Päivän asua


Hei vaan! Päätin pitkästä aikaa kuvailla vähän päivän asua, kun totesin näyttäväni aika kivalta ihan näin arkipäiväksi, etenkin verrattuna siihen, että suurimmat reissut on tänään tehty Ikeaan (ei shoppailua, ostettiin vaan uusia kalusteita keittiöön) ja postiin lataamaan telefooniin lisää puheaikaa.



Ketkä minut paremmin tuntevat, tietävät, että minulla on aina hiukset auki. Ihan aina. Okei, salilla käyntiä ja juhlakampauksia ei lasketa. En tykkää hirveästi kasvojeni muodosta tai kaulastani, joten hiusten pitäminen auki piilottaa niitä sopivasti. Plus että minulla on kauniit hiukset, ihan oikeasti. ;) Tänään kutrit olivat kuitenkin superlikaiset ja lörähtäneet, enkä ehtinyt ennen Ikeaan lähtöä niitä pestä. Siispä ei auttanut, kiinni piti laittaa. Väkersin sitten tuollaisen nutturantapaisen löyhällä ponnarilla ja muutamalla pinnillä. Ja pitää sanoa, että tätä voisi opetella enemmänkin. Ei tuo leuka nyt niin valtavalta kiinnikään olevissa hiuksissa näytä. :)


Peilikuvien takana vilahteleva näkymä pitää muuten paikkaansa: kuinka moni arvasi, miten yösiivoukselleni tulee käymään? Joopa joo, enkä minä sitä ole tänäänkään vielä jaksanut tehdä. Nyt lähden salille Halloweenzumbaan (:D) jonka jälkeen lupaan ja vannon heittää edes nuo vaatteet kaappiin ja keräillä turhat irtorojut boxeihin. Kun homma on tehty, voisin vaikka opetella pitämään tuota pyyhettä sängyn sijaan jälleen naulakossa....


... vaikka Choupinette siitä tuntuukin tykkäävän juuri näin. 

Aupparille kuuluu

Bonsoir de France pour vous tout! (en tiedä menikö tuo oikein, tuo ranskan kirjoittamisen opiskelu on viime aikoina vähän jäänyt... :D) Mutta siis hei.


Joinain päivinä täälläkin jaksaa jopa meikata (= päivät, jolloin pitää mennä käymään Strasbourgissa tai Molsheimissa),  ja eilen oli niin supermeikkausfiilis että laitoin jopa huulipunaa! Tuli jotenkin heti supersyksyinen ja pikkiriikkisen naisellisempi olo, voisi kokeillä useamminkin tällaista piristysruisketta kalpeanvaaleaan arkeen. :) Neule on muuten uusi ja superihana! Löysin sen New Lookin alerekistä, ja sillä on sama vaikutus kuin huulien punaamisellakin: vähän väriä huolestuttavan harmaa-beigen sävyiseen vaatekaappiini. Housutkin ovat uudet, ne näyttävät hyvältä päälle. Maksoivat vain 15 euroa, sorruin taas strerchiin, nuo hajoavat puolessa vuodessa niin kuin ne kaikki edellisetkin. Ps. eikö tämä huonojen kaksinkertaistavien peilikuvien aika lopu ikinä? Jalustanikin on kadonnut tähän sotkuun.... :D


Tämä on siis nyt se päivemmällä lupaamani kuulumispäivitys. Luvassa jälleen kuvilla höystettynä superjännittävää au pairin elämää! Parental advicory, tämä on hurjaa settiä, elämäni on nykyään superjännittävää. ;)


Elämä täällä on nykyään suhteellisen rentoa. Pojat ovat vihdoin parin kuukauden jälkeen tainneet todeta, että kyllä tuo tänne ainakin vähäksi aikaa jää, joten nykyään minua välillä suorastaan kiskotaan leikkeihin mukaan. Ihan mukavaa, koska varsinkin alussa minulle suotiin vain kiukkuisia mulkaisuja ja itkupotkuraivareita jos yritin koskea yhtään mihinkään. Perheen isäkin tuli komennukselta takaisin pari viikkoa sitten, ja on ollut siitä lähtien lomalla. Ja hän on edelleen ihan innoissaan kokkaamassa, kuskaamassa poikia kouluun ja tyhjentämässä tiskikonetta. Joten minä olen sitten lähinnä imuroinut, pyyhkinyt keittiön pöytää, tyhjennellyt välillä kissanhiekkalaatikkoa ja leikkinyt... :D Ensi viikon jälkeen alkaa taas normaali arki, kun sekä isä että pojat palaavat lomalta. Apua, minä olen jo kerennyt laiskistua!


Suomi-ikävä kerkesi tässä välissä hävitä kokonaan, kunnes muutaman seikan takia tuli rynnimällä takaisin. Ensin täällä kävi kylässä sisko poikaystävän kanssa, sitten paras ystäväni (kuvia näistä molemmista tulee kunhan niitä asianomaisilta saan, oma kamera piti rokulia koko ajan). Siskon nähtyä tuli ikävä koko perhettä. Ja tyttöjen viikonloppu Baselissa muistutti aika konkreettisesti miten ihana kaveriporukka meillä on, ja mitä kaikkea meillä oli koko lukioajan tapana yhdessä tehdä. Voitte uskoa miten kovasti odotan joulua ja uuttavuotta... Ja tähän päälle vielä 84- vuotias mummokultani meni saamaan sydänkohtauksen ja melkein kuolemaan. Mutta vain melkein, meidän supermummo hämmästytti sekä hoitajat, lääkärit että koko perheensä ja päättikin tulla vielä takaisin. <3 Että ei ehkä ihme jos veri vetäisi nyt pikkuisen Kuopioon päin. Mutta reilun 500 euron lasku lentolipuista taitaa pakottaa nyt pysymään kiltisti täällä. Mikä ei siis ole mikään huono juttu, koska täällä on mukavaa jne jne, fiilis vain on sellainen että nyt olisi se hetki kun pitäisi olla kotona muun perheen kanssa.


Sitten vähän pirteämpiin aiheisiin. Nuorempi pojista on innostunut piirtelemään, ja pari päivää sitten hän piirsi kuvan minustakin. Se on siis tuo tuossa ylhäällä, kaunis eikö? Piirustuksen minulle antamista seurasi tällainen hieno esittelypuhe: "Tässä olet sinä, ja tässä on sinun mekko. Se on punainen koska sinä tykkäät punaisesta. Tämä pyöreä tässä on sinun maha. Sinulla on iso maha." Lasten suusta kuuluu totuus, vai mitensenytmeni.

Nyt voisin kellonajasta huolimatta kääriä hihat ja ryhtyä vähän siivoilemaan tätä huonettani. Tälläkin hetkellä datailen tässä lattialla, koska sängyllä ei ole tilaa. Ikealle kiitos tekolampaantaljoista! Loppuun kaunis(telematon) kollaasi huoneeni nykytilasta. Verratkaa sisustuspäivityksessä esiteltyyn huoneeseen. Apua. :D

Öitä teille, hyviä siivoushetkiä minulle!

27.10.2011

Fashiolistauduin

Radio Hiljaisuudesta päivää! Kaipa minusta on vihdoin kuoriutunut ihan oikea bloggaaja, kun tämä viikon tauko tuntui ihan kamalalta, oikein sydäntä jäyti sellainen päivittämisen tarve. :D Pitikin sitten kirjoittaa semmoinen kunnon "hei taas teille pitkästä aikaa, au pairin elämään kuuluu tällaista" -päivitys, mutta toisin (taas) meni: päädyin kirjautumaan Fashiolistaan. Ja kyllä, se on ihan tasan niin koukuttavaa kuin kaikki sitä jo ennestään käyttävät ovat kertoneet. Tässä onkin sitten vierähtänyt semmoinen sievä 3 tuntia erilaisista asioista tykkäillen...


Vaikkei tämä minun pikku blogini mikään supermuotipläjäys olekaan, muoti ja kauniit asiat on mulle kuitenkin suht tärkeitä juttuja. Joten jos kiinnostaa, niin minun tyyliä näkee ehkä jonkin verran paremmin täällä näin. :)

Nyt riennän imuroimaan tämä talouden ja sitten pitkästä aikaa salille rehkimään. Lupaas tulla takaisin illalla tai viimeistään yöllä ja kirjoitella sen kuulumispäivityksen! ;)

20.10.2011

Suomituliaisia!

Pahoitten äkillistä pikku bloggaustaukoa, pikkusiskoni Helmi oli nimittäin poikaystävänsä kanssa käymässä täällä minun luona. Ja eihän silloin voi millään koneella istuksia, kun siskon kanssa hengaa. <3 Oli ehkäpä ihaninta ikinä nähdä taas. Kuviakin otettiin, mutta järkkärin takaisinsaamisesta (siis muutamaksi päiväksi...) innostuneena ihan joka ikinen kuva otettiin siis siskon kameralla, omaan ei tarttunut mitään. :D Joten laitan kuvamateriaalia sitten joskus kunhan siskorakas ehtiijaksaa lähettää kuvat minulle. Sillä välin ajattelin näyttää teille tyypillisen Suomipaketin. Äiti on näitä pari minulle lähetellyt, ja nyt sain kuriiripalvelun mukana vielä tuplasti isomman. I love! :)


Tällä kertaa sain tällaisen maailman näteimmän lahjakassin! Ja sen sisältä (ja ulkopuolelta, eihän tämä kaikki tavara millään yhteen pussukkaan mahdu) löytyi seuraavaa:







Aika paljon syömistähän sieltä tuli... :D Huomaako että on ikävä ruisleipää ja xylitolpurkkaa? Villasukat ja suomenkieliset kirjat ovat myös elintärkeitä, niiden kanssa voi käpertyä tähän suureen ja mukavaan sänkyyn ja ihan vaan köllötellä. Minusta on tullut kyllä jo tämän vajaam kahden kuukauden aikana superlaiska.... Mutta joo tänään ei jostain syystä oikein teksti kulje, eiköhän tämmöinen pläjäys riitä kertomaan että olen elossa. :) Öitä!

Ps. En minä mitään piruja seinälle halua maalata, mutta voi olla mahdollista, että uutta tekstiä ei tule taas vähään aikaan. Nimittäin minun bff ihanamahtava Wilma tulee huomenna käymään!! Viisi päivää laatuaikaa täällä meillä ja Annan luona Sveitsissä, katsotaan jos sitä koneelle ehtii. ;) Ciao!

14.10.2011

Grippée


Kun unohtaa tuosta otsikon sanasta tuon ärrän pois niin se on ihan kuin kippee niin kuin meilläpäin sanotaan. Ja sitähän se oikeastaan meinaakin. Syksy tuli siis tännekin ihan urakalla, ja toi mukavat syysflunssat tullessaan. Toissapäivänä sen sai pienempi pojista, tänään minä. Nokka vuorotellen vuotaa ja on tukossa (miksei se voi vaan valita toista? miksi kaksi pahaa aina kerralla?), kurkkuun koskee ja kuume sahaa. Ihan perus syyskaato siis. Sattui vaan vähän huonoon aikaan, kun pikkusisko on tulossa huomenna tänne ja olisi kiva olla elämänsä kunnossa että jaksaisi reissata ja hillua. :( Mutta onneksi satuin perheeseen jossa majailee sairaanhoitaja: hänen vinkeillään ja tällaisilla...


... eväillä tästä nyt sitten yritetään toipua. C- vitamiinia, yrttiteetä, hunajaa ja pillereitä! Ja maailman ihanin lintutarjotin jonka löysin keittiöstä ja lainasin piristämään sairauteni pois. Onnistuisikohan tällaisilla aseilla? Nyt aion nukkua ja huomenna siskoa vastaan, ääääk. <3

Ps. Julkaistuani huomasin että hei tämähän on 100. blogitekstini. Hyvän aiheen saikin komean pyöreä luku, haha. :D 

13.10.2011

Menninkäinen ja sen luontainen käyttäytyminen

Otsikoinnissa voi joskus tapahtua jonkinasteisia randomiuksia, näin kävi näköjään tänään. :D Tuolla nyt kuitenkin viittaan kahteenkin asiaan, ja ensimmäisenä siihen, että miksi en osaa kirjoittaa näitä blogipäivityksiäni päivisin tai sitten edes alkuillasta, vaan aina niitä pitää alkaa naputella Ranskan aikaa aikaisintaan kymmeneltä? Ja siis siellä Suomemmaallahan kello on vielä tunnin enemmän, niin eihän siellä minun tekstini ulostuloaikoihin enää normaaliväki valvo ja ruutua tuijota. Vai? Ja tämäkin tapahan on siis seurausta siitä, että en osaa mennä ajoissa nukkumaan, saati sitten herätä silleen fiksusti että seuraavanakaan iltana nukuttaisi. Plääääh. Ja toisekseen, minä näytän kyllä ehkä ihan pikkuisen menninkäiseltä tuossa yhdessä kuvassa.

Tänään on ollut vilkas ja ihan iloinen päivä. On muun muassa pelattu poikien kanssa shakkia (meidän tiimi vastaan tietokone, kuka arvaa montako kertaa voitettiin), metsästetty lintuja jousipyssyn kanssa (thank god ei löydetty yhtäkään, sain vain juosta hauskannäköisenä pitkin pihamaita leikkijousipyssy kädessä) ja tehty sosekeittoa (minä haluan kuoria porkkanat, minä haluan pilkkoa sipulit, au tuli haava!). Sen lisäksi pojat saivat jostain syystä päähänsä repiä kylpyhuoneen lavuaarin hanan irti (!?) samaan aikaan kun valuttivat vettä täysillä. Siinä sai Elsi ilmaisen suihkun kun tulvivassa kylppärissä yritti survoa hanaa takaisin ennekuin tajusi että voihan sen sammuttaa ensin. Se oli ihan kuin kohtaus jostain komediasta, apua. :D Meilläpäin nuo lapset tuppaavat olemaan vähän vilkkaita ja mielikuvituksellisia...

 Kun sitten vihdoin illalla pääsin taas nököttämään tänne omaan huoneeseeni, iski kynsi-innostus. Ensin imin vähän vaikutteita katsomalla ian Konad- tutoriaalia ja sen jälkeen innostuin omien kynsileimausvehkeiden puutteessa kokeilemaan ihan vain uusinta kynsilakkaostostani. Löysin muuten minun söpöstä pienestä pokkarikamerastani tällaisen hauskankamalan kalansilmäefektin! Eihän se ihan oikeaa vastaa (kivat reunukset), mutta ihan söpö efekti siitä tulee. :)


Glitteriä pintaan! Olen ihan rakastunut Sephoran kynsilakkoihin: ne ovat tarpeeksi peittäviä, yksi kerros lakkaa riittää ihan hyvin, ja sen lisäksi helppoja levittää ja kuivuvat melko nopeasti. Kärsimättömiä lapsia löytyy täältäkin päin. Tämä väri on vielä kaikenlisäksi ihan superhauska: tässä valaistuksessa se on ihan selkeästi kultainen, mutta kun keittiön lampun valossa kattelin niin kyllä se ihan pronssilta näytti. Hih.


Kokeilin extremeä: opettelin käyttämään sekä uutta superkalansilmääni että pöytäjalustaani härregyyd yhtä aikaa. No menninkäinenhän siitä julkaisukelpoisimmasta kuvasta tuli.

Ja vielä loppuun yksi kuva: onnistuin lopulta valitsemaan! Päädyin sitten vaihtoehtoon numero yksi, "perunasäkkiin" niinkuin siskoni poikaystävä oli mielipiteensä vaatekappaleesta ilmaissut. :D Hauska nimitys, päätyy käyttöön. Päätökseen vaikuttivat kaikki muotitietoiset ystäväni sekä ihan simppelisti hinta - tämän kaverin sain kotiin parillakympillä, seuraava olisi maksanut sitten kolme kertaa enemmän. Katselen sitä nyt hetken, ja jos tuo väri alkaa tympiä niin ostan harmaan pesukoneväripurnukan ja kokeilen muodonmuutosta! :) Plus että koska tämä oli niin halpa, niin tottakaihan minä voin ostaa toisen vähän eri tyyppisen jos vaikka alle 40 eurolla löydän, eiksjeh? ;)


Reinot on sitten ihan oikeasti vakiovaruste, jos joku ihmettelee että miksi ne on pakko joka kuvassa tunkea jalkaan. Täällä kun tallustellaan kengät jalassa sisälläkin.Viimeisessä kuvassa olen fiksusti tajunnut peittää kauniinkalpean kipeän meikittömän naamani. Syysflunssa iski minuunkin. Nyt menen parantelemana sitä sängyn pohjalle, ja pakko tälle unirytmillekin olisi jotain kai tehdä. Salut!

9.10.2011

Valinnanvaikeus x300 560 000

Numero on päästä vedetty, se voisi ihan yhtä hyvin olla ääretön. Tuossa aikaisemmin aamulla tuskailin siis syyshepeneiden valinnassa. No, ei ole helpottanut. Lähdin sitten alkuiltapäivästä Strasbourgiin ja päätin kävellä aseman lähettyvillä olevaan kauppakeskukseen ja etsiä uutta takkia/liiviä/ponchoa ja muita tarpeellisia asioita (eli mustia farkkuja, villasukkahousuja, dödöä ja ripsaria; näistä mukaan tarttui tasan sukkikset. olen huono suunnitelmallisessa shoppauksessa) kun kaikki on niin kätevästi lähellä siinä samoilla nurkilla. Justiinsa juu. Se ostoskeskus oli nimittäin valtava! Itse asiassa siellä hetken aikaa vellettuani tajusin että olen käynyt siellä joskus, vaikka luulin että en ole koko paikkaa ikinä nähnytkään. Hieman olin siis yhdessä nurkassa pyörinyt ensimmäisellä kaupunkireissullani... :D Olen muuten aina haukkunut suomalaista kaunista "futuristista" palikka-arkkitehtuuria. Nyt löytyi kyllä voittaja:


Ihailkaa Les Halles'in ostoskeskuksen yhden siiven kaunista ulkokuorta. En ihan oikeasti ensin meinannut tajuta, että olin edes tullut ostarille, sen verran karulta näytti. Sisältä paikka oli siis tosiaan ihan megalomaaninen, kaksikerroksinen ja (kai) kolmisiipinen rakennelma jossa piti suunnistaa kylttien mukaan koska muuten eksyi. Siis minä ainakin eksyin pariinkin otteeseen. Ja kaikkea löytyy, supermarketista elektroniikkaan ja kiinalaisesta ravintolasta mäkkärin kautta henkkamaukalle. Tuli vähän mieleen supersuurennettu Itäkeskus. :D

Liian kallista ja niin ihanaa... nämä kaunokaiset löytyivät André- nimisestä kenkä- ja laukkukaupasta.

Sitten varsinaiseen valinnanvaikeuteen. Vähän aikaa kierreltyäni ja sompailtuani sain tehtyä päätöksen edes siitä, että mitä etsin: tämän syksyn juttu on kuitenkin ponchoviittasysteemi. Karvaliivin hankin jos superhalvalla jonkun kivan jostain löydän, ja tummanruskea aitonahkainen takki pistetään unelmalistalle. Sounds like a plan, huh? :) Mutta kun ei ne ongelmat siihen loppuneet! Löysin kolme erilaista ponchoa. Jokaisessa niissä on jotain aivan täydellisen ihanaa, ja sitten joku pieni virhe, jonka pelkään pilaavan koko vaatteen niin että se kuitenkin jää komeron nurkalle. Mutta sitten kuitenkin rakastan niitä kaikkia, ja jonkun tuollaisen minä haluan!



Ensimmäinen ehdokas löyty H&Mltä. Malliltaan tuo oli ehkä kaikista vaihtoehdoista imartelevin, kiitos vyön tietenkin. Mutta kun haluaisin harmaan, ja sellaista värivaihtoehtoa ei ollut. JA kaikenlisäksi tuon koko vaatekappaleen neulos on jotain ihan muuta kuin mitä etsin. Eihän se kaukaa näy, mutta läheltä katsottuna tuo lanka on tuollaista kamalaa kaksiväristä. Tulee mieleen lapsuus ja karmeat villapaidat (sori äiti, se viininpunainen oli oikeasti aika hirveä näin myöhemmin ajateltuna :D). Niin että en tiedä pääsenkö tuosta väritysongelmasta yli. Tämä olisi kuitenkin halvin vaihtoehto.




Seuraava taas on väriltään, materiaaliltaan ja kuvioltaan juuri exactly sellainen kuin olen etsinytkin, mutta se on vähän suurenpuoleinen. Jopa säkkimäinen? Tuo on siis M- koko, joten kyse on mallista. Materiaali on siis huopavillaa, ja hintakin sen mukainen: tuosta saisi pulittaa 69.90 euroa. Mutta laatu maksaa, eikö?




Viimeinen vaihtoehto löytyi samasta kaupasta kuin kakkonenkin, eli Etamista. Materiaali on sama, mutta ehkä hitusen ohuempi. Hintaakin on kympin vähemmän. Tuossa taas en ole varma mallista: hihanreiät ovat kokonaan etukappaleessa, siis vartalon etupuolella. Ulkonäkö miellyttää, mutta pelkään olon muuttuvan outojen hihojen kanssa epämukavaksi. Liekkö turha pelko vai ei, onko kellään kokemusta tuollaisesta mallista?



No, yhtäkään ponchoa en loppujen lopuksi saanut jättää varaukseen, koska pääsen käymään Strasbourgissa seuraavan kerran vasta tiistaina ennen kielikurssia. Siihen asti minulla olisi siis aikaa miettiä, ja toivoa että kokoja vielä löytyy. Eli nyt rakkaat muotitietoiset ja lähes muotitietoiset ystäväni ja lukijani AUTTAKAA MINUA kun minä en ihan oikeasti osaa valita!! Muistutan vielä että rakastan noita kaikkia ihan hurjasti omalla tavallaan ja apua... :D

Ps: En tiedä mikä noissa minun rakkaussaappaissani on vikana, mutta koko päivän tallustelun jälkeen jalat olivat niin tulessa että oli pakko tilata hostäidiltä autokyyti kotiin asemalta kun kävelemään ei enää pystynyt. Mikä auttaa huonon lestin aiheuttamiin vaivoihin?


8.10.2011

Mikä aseeksi viimaa vastaan?

Okei, minun on vain aivan pakko saada joku uusi hieno syyshepene. Takkeja minulla on täällä kaksi mukana, joten olen kehittänyt vähän pakkomiellettä ponchon suuntaan. Muttakun toisaalta sen sesonki on nyt, vuoden päästä sellaista ei käytä enää kukaan. Ja taas toisaalta haittaako se sitten yhtään mitään? So last seasonhan mä olen vähän aina ollut. ;) Karvaliiviä taas olen kuolannut jo viimeiset kaksi vuotta, siitä lähtien kun ensimmäisellä Lontoon reissulla sellaiseen törmäsin. Tuollainen (teko)turkis vaan jotenkin uppoaa minuun ihan kympillä, oisko se tämä metsäsuomalaisuus...

Mutta kolmantena, olen jo vuoden ajan pohtinut ostavani nahkatakin. Mutta siinä tuleekin sitten vastaan kaksi ongelmaa: aitonahkainen vai jäljitelmä? Kaksi sen takia, että ensimmäinen ratkaisee aika pitkälti toisenkin. En nimittäin ole oikein selvillä aidon ja synteettisen nahan eroista ja vaikutuksesta esimerkiksi ympäristöön. Luonto on minulle supertärkeä arvo, joten en haluaisi ostoksissani rikkoa hirveästi sitä vastaan. (Tiedän, aidot luonnonystävät eivät osta mitään uutena jne jne.) Ja olen jokseenkin käsittänyt, että tekonahan valmistus on varsin ympäristöä kuormittava prosessi? Mutta toisaalta, se olisi eettisesti parempi vaihtoehto kuin aito nahka, joka on siis joskus elänyt ja sen takin takia siis kuollut. Mutta aito nahka taasen on tituleerattu laadukkaammaksi ja kestävämmäksi materiaaliksi, jonka taas luulisi palvelevan paremmin ympäristöä ja.... voi piru, osaisiko joku pitää minulle tyhjentävän ja tiiviin luennon, joka kääntäisi jommankumman vaihtoehdon selkeästi toista paremmaksi? Se toinen ongelmahan on tietysti hinta: jos päädyn aitoon, sen olisi parempi olla laadukas ja kestävä. Ja au pairin palkalla kituuttava kukkaro laulaa hoosiannaa siinä vaiheessa. :D

Juna Strasbourgiin lähtee puolentoista tunnin päästä, ratkaisuja otetaan siis mielellään pikaiseen vastaan! ;)


 




Kuvat napattu ympäri internettiä, fiksuna tyttönä suljin kaikki sivustot ja tajusin vasta sitten että olisihan ne lähteetkin voinut ylös kirjoittaa.... selattuja kauppoja olivat ainakin H&M, asos, pimkie, Next, new look, Bershka ja Vila. Mustat pikkukuvat googletettuja tatuointeja. Älkää tulko tekijänoikeusihmiset murhaamaan. :D

7.10.2011

Koukussa

Shoppailuun. Ei kai sitä muuksi voi sanoa, joka ikisellä reissulla tämän kylän ulkopuolelle on käteen tarttunut jotain uutta. Ja huomenna meinasin ehkä mennä taas kattelemaan hieman Strasbourgin kauppoja... mutta siitä lisää tänään illalla tai huomenna. Nyt voisin esitellä viime viikonlopun Freiburginreissun ostokset, vihdoin! Niitä muuten tarttui mukaan hieman keskimääräistä vähemmän, itsehillintäni alkaa näköjään pikkuhiljaa palailla kotia. :)



Olin lähtenyt reissuun vähän vajaalla varustuksella, ja tajusin sitten jossain vaiheessa että minulla on mukana vain semmoinen jättikokoinen säkkilaukku eikä sukkahousuja pikkumekkoni kaveriksi. Niitä siis metsästämään. Sukkikset löytyi kotoisasti henkkamaukalta, ne ovat siis paremman näköiset päällä. :D Tiedättehän, venytettyinä vähän ohuemmat ja semmoiset reikäisemmät... Tuollain näyttää ihan joltain mummokuosilta. Laukku on myös superkiva, ensimmäinen omistamani musta pikkulaukku. No jos ei lasketa sitä pikkiriikkistä penaalin kokoista pussukkaa johon on baarireissujen ajaksi tungettu visa, ajokortti, kännykkä ja huulipuna. Maksoikin vain kaksikymppiä! (Ja hajosi heti ekalla reissulla, siinä varmana syy halpaan hintaan.... On onneksi korjattavissa siististi liimalla, mutta silti kettu vie.)


Pesussa venähtäneen löysäilypaidan pelastajaksi pääsi maanantaina uusi tuplavyö. Löytyihän noita minunkin levyisilleni ihmisille kun vähän vain vaivautui etsimään!


Musta farkkuhameeni sai hempeän kaverin! Tuota tullaan toivottavasti näkemään päälläni useamminkin, hameiden käyttö on vähän viime vuosina jäänyt. Ainakin unelmissani tuo näyttää päälläni superhyvältä. ;)


Tämän pikkukaverin avulla aion tehdä vaikeista ja leventävistä teinipeilikuvista lopun! Kyseessähän on siis pöytäkokoinen jalusta pokkarikameralle. Järkkäriä ja kunnon jalustaa on ihan valtava ikävä, mutta ehkä tällä pääsisi vähän samaan fiilikseen. Maksoi muuten Saksan puolella huimat 9 euroa. Shoppailkaa ihmiset Saksassa, se on halpaa! Värjäsin hiukseni Sveitsissä, jossa maksoin ihan normaalista kaupan väristä noin 16 euroa. Puolen tunnin junamatkan päässä rajan toisella puolella sama väri irtosi alle vitosella....

Noin, siinä ne olikin. Ihan järkeviä ostoksia oikeastikin, eikö? :) Tässä teille loppupiristykseksi vilahduksia siitä, kun nelivuotiaalle antaa kameran ja neuvoo miten sitä käytetään... Meikätyttö lähtee ensimmäistä kertaa ihan miljoonaan vuoteen Zumbaan!!


Lastenhoitaja kauniina