30.4.2012

Spring is here

Täällä kevät on aikalailla huomattavasti pidemmällä kuin kotosuomessa: 20 asteen lämmöt ovat (viime viikon järkyttävän kylmän ja sateisen kelin jälkeen!) todennäköisesti tulleet jäädäkseen. :) Koputetaan puuta! Eilisellä valokuvausreissullahan minun piti keskittyä Tampereen ennakkotehtäviin eli autojen kuvailuun, mutta jotenkin tämä keväinen luontokuvailu oli paljon mielenkiintoisempaa. Tässä teille muutama onnistunut otos noin niinkuin tunnelmapalana, olkaa hyvä!





Nyt minä lähden Strasbourgista asti tulleiden ystävieni kanssa vähän juhlimaan VAPPUA, pitäkää te kaikki hauskaa siellä Suomen puolella! :)

27.4.2012

(Stu)dying

Otsikon sanaleikki on vanha vitsi jo, mutta tällä hetkellä tuolta kyllä tuntuu: tampereen viestintäkoulutuksen pääsykokeisiin on aikaa 2 viikkoa 4 päivää, ja minulla on vielä kokonaan lukematta toinen kirjoista (150 sivua) ja muistiinpanot tekemättä alkua lukuunottamatta molemmista (yhteensä 350 sivua). Tämän lisäksi olin ihan autuaasti unohtanut, että haen kyseiseen kouluun kuvajournalismin hakukiintiön kautta - tämä tarkoittaa vielä yhtä ennakkotehtävää lisää. Joka on siis tietty tekemättä. No, onneksi se sisältää vain kaksi tehtävää, joista toinen on tosin kaksiosainen. Mutta kiire on silti, aika kovakin. Seuraavat kaksi ja puoli viikkoa pitäisi ihan oikeasti jaksaa vain tsempata sen opiskelun kanssa ja pitää tahti tehokkaana, kun alku meni hukkaan sellaisessa löysäilyssä.

Eilen sain viimein lopetettua ensimmäisen kirjan ja aloitettua sen muistiinpanot. Kirjan lopetuskappale esimerkkeinen tosin oli niin huono, että tulin sen lukemisesta vain kamalan äkäiseksi. :D Onneksi kaunis (vihdoin!!) aurinkoinen sää ja kotimatkalla bongattu kirppari pelastivat päiväni: 8 frangilla eli ehkä noin 6,5 eurolla matkaan lähtivät seuraavat ihanuudet:




Eivätkös pastellivärit, vekit ja liivimalliset paidat ole nyt kuuminta muotia? ;) Halvalla lähti kesäisen hempeä asustus plus vielä suloinen "kirjastosäkki". En ole varmaan ikinä löytänyt kirpparilta mitään näin aidoisti kaunista! Etenkin tuo hame sai minut huokailemaan, siinä on jotain niin omanlaistaan, klassista hempeyttä. Menikö runonlausunnaksi? Tässäpä tämä asuste sitten käytännössä eli päälle puettuna.

Oho, onpas tukka pitkä. Minullahan ei siis ole nyt pidennyksiä, tuo kaikki on omaa. Ja helevetin huonokuntoista. :D Kampaaja saksii varmaan iloiset viisi senttiä pois kun seuraavan kerran nähdään. kaksarikin on kasvanut, oi kun kiva!  Minä olen siis hyvin erittäin paljon ihastunut tähän asuun, mutta silti jokin vähän epäilyttää. Onko se pikkuisen liian hieno? Ihan minua se ei ainakaan ole, mutta sen nyt ei pitäisi ikinä antaa rajoittaa, tyyliään voi aina uudistaa. Mutta onko se kuitenkin liian fiini arkikäyttöön, vai pitäisikö se säästää kesän virallisempiin juhliin? Toisaalta olisi niin hauska kuvitella itsensä fillarin (minä sitten oletan että kun tulen takaisin kotiin niin minulla on vielä semmoinen, vink vink kotiväki!) selkään kirjastokassi tangossa roikkuen kohti lähintä puistoa lueskelemaan ja syömään piknikeväitä..... tai jotain muuta vastaavaa. :D Sanokaa te, hölisenkö minä täällä ihan omiani?

 Muistutan muuten jälleen kerran kyselypostauksesta, jonka aiheena on au pairin työ ja kaikki siihen liittyvä. Vasta yksi on uskaltautunut lähettämään kysymyksiä, joten tästä ideastani on hyvää vauhtia tulossa pienoinen floppi. Pelastakaa minut tältä kohtalolta, jookos? :D Tackar!

25.4.2012

Don't worry be happy



                                        Just feeling like that at the moment. :) Thank you.

23.4.2012

Toinenkin lelu

Kun kerta kirjoittelun makuun päästiin niin kirjoitellaan sitten enemmänkin. :) Nyt loppuu arvuuttele, saanen esitellä teille toisen Suomi-lomani aikana hankkimistani uusista vempaimista!


Kyllä, se on uusi järjestelmäkamera! Vanha järkkärini (tai siis järkkärimme, se kun on (oli?) yhteinen pikkusiskon kanssa) EOS400D oli palvellut jo viisi vuotta, ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että kaipaisi uusia tehoja testailtavaksi. Suurin ongelma oli kuitenkin tuo yhteisyys: kameran pitämisoikeus oli kestotappelun aihe jo kun molemmat asuivat vielä kotona, saati sitten kun minä päätin muuttaa toiselle puolelle Eurooppaa. Tulos oli että minä ostin pikkupokkarin ja pärjäilin sillä maaliskuun alkuun asti, jolloin armollisesti sain ennakkotehtävien kuvailua varten kuukaudeksi "lainata" omaa kameraani ja roudata sen mukanani tänne. Oli siis myös pelkästään helpompaa ostaa itselleen täysin oma vehje.



Tuo kääntyvä näyttö on kyllä mainio: Kameran ollessa pois käytöstä sen saa piiloon tuonne "kuoppaan", etsimen (onhan sen silmäreikäsysteemin nimi varmasti etsin? :D terveisin "kyllä, hain opiskelemaan valokuvausta") läpi kuvattaessa kätevästi runkoon kiinni ihan kuin vanhassakin kamerassa ja näytöltä kuvattaessa (joo, näinkin voi tällä kaverilla tehdä!!) sitä saa väänneltyä ja käänneltyä akselinsa ympäri mielensä mukaan, mikä tietenkin helpottaa erilaisiin kuvakulmiin pääsyä huomattavasti: enää ei tarvitse kuvata "sokkona" siinä tapauksessa että asento on liian hankala sen etsinreiän läpi kurkkia. Myös omakuvien ottamisesta tuli yhtäkkiä niin kovin helppoa.


 
Objektiiviksi aloituspakettiin valkkaantui Canon EF-S 18-135 mm IS eli suhteellisen monipulinen putki kuvanvakaimella. Zoomivaraa perus 18-55 milliseen kittiputkeen verrattuna on siis aika kivasti, ja näin pakettina ostettaessa hinnastakin tippui iloinen osa pois. :) Tämän lisäksi minulla on vanha (oikeasti vanha, käytettynä ostettu ja kitisevä) 75-300 mm putki, myöskin kuvanvakaimella, liekkö noin pitkiä ilman sellaista löytyykään? :D Tästä en osaakaan sitten sanoa enempää, tekninen tietämykseni on vähän rajallinen joten osaan vain kertoa että hyvä putki on, manuaalitarkennus toimii moitteettomasti (automaattia en hirveästi käytä) ja soveltuu monenlaiseen kuvailuun.



Ja tässä vielä tuo ihan normaali valintakiekko sekä tekninen näyttö ja sen säätämiseen tarkoitetut suoranaviskat. Käteviä nämäkin, ei muuta tyhjentävää sanottavaa.


En minä tätä oikein osaa vielä ammattimaisesti käyttää, vaatii opettelua että tästä saisi kaikki tehot irti. ISO- systemit ja valotus toimii tässä jotenkin eri tavoin kun vanhassa kamerassa, jossa tosin suurin iso taisi olla 1600 tämän ystävän 6400 verrattuna. Ei siis ihme jos skaaloituksessa on jotain eroja. Ja eiköhän tekniikkakin ole viidessä vuodessa ottanut askelta eteenpäin, minä olen tippunut kelkasta! Rakkautta tämä kuitenkin on, siitä olen parin viikon käyttökokemuksella sataviiskytprosenttisen varma. Joten eikun manuaalia selaamaan ja kuvaamaan, sillähän sitä oppii. :)

Ainiin, ja jos joku ihmettelee että miten tällaisella köyhällä au pair raukalla on varaa ostella itselleen uusia kameroita, niin muistutan että minulla oli tässä talven aikana kaksikymppiset. Perhe ja isovanhemmat siis osallistuivat kukin tietyllä summalla kameran hankkimiseen, jolloin itselleni jäi koko paketista maksetavaksi noin 300 euroa. :) Ja juu minulle ei taideta ostella synttärilahjoja muutamaan vuoteen, katsellaan uudestaan sitten kolmikymppisillä. :D




Innostus

Mikä kumma siinä on, että kun on vaikka kotona käymässä tai on loma ja viikonloppu tai ilta, niin blogin päivittämiseen ei löydy mitään intoa, mutta heti kun ajan voisi käyttää fiksumminkin niin itsensä löytää räpsimästä kuvia kengistään tai muusta vastaavasta? :D Pikkupojan päikkäriajankinhan olisi siis voinut käyttää pääsykokeisiin lukemiseen mutta eeeeeeeeei, tuloksen näette tässä postauksessa.


Uudet kevätkenkäni! Tai ovat ne jo ehkä kolme viikkoa vanhat, ostin ne Barcelonasta jostain pienestä mukavasta kenkäputiikista. Tai no, äiti osti. (Siinä, että asuu kaukana vanhemmistaan ja näkee heitä vain muutaman kerran vuodessa on eittämättä hyvätkin puolensa!) Liikeen nimeä en kyllä millään muista, mutta popot kustansivat noin 30 euroa. :) Tämä olikin sitten joidenkin julisteiden sun muun tavaratavaran lisäksi ainoa asia mitä sillä reissulla hankin.



Nyt ei enempiä kerkiä rupatella, pitää lähteä viemään perheen tyttö 6v uimaan (onneksi tällä kertaa äiti on mukana sellittämässä, ensi viikolla joudun tekemään sen yksin, apua!!). Tähän loppuun länttään asukuvat, joita myös intouduin räpsimään hyvällä pänttäämisajalla. :) Farkkupaita on siitä mainiosta ranskalaisesta halpahallista, jonka filosofia oli osta 4 maksa 1. Harmaat farkkulegginsit ovat Piecesin.



Ps. Muistakaahan lähetellä au pair -aiheisia kysymyksiä !

Midissä

Tajusin että härregyyd, minähän en ole näyttänyt omaa naamaani tämän blogin puolella ihan miljoonaan vuoteen. Tämä asia korjataan nyt, tässä tulee nimittäin liuta tämän päivän asukuvia

Joskus olen jostakin hyvin autenttisesta ja oikeassa olevasta muotilehdestä lukenut, että lyhyiden naisten ei tulisi käyttää midimittaista helmaa eikä vatsakkaiden lyhyitä paitoja. No, en minä ennenkään ole kamalan paljon noista ah-niin-viisaista säännöistä välittänyt, joten päätin olla kauhean kapinallinen ja rikoin molempia vastaan samaan aikaan. :) Hyi kauhia?



Löysin huoneestani suht mainion paikan kameralle, joten nyt onnistuu itselaukaisimella räpsyily ilman suurempia ongelmia! Kun tähän yhdistetään se, että minulla on vaatekaapissani tällä hetkellä noin 20 eri paitaa (asun täällä siis yhteensä kuukauden, vielä kolme viikkoa jäljellä..... pieni ylimitoitus?) niin eiköhän näitä asukuvia ala täällä taas näkyä enemmänkin. :) Ensi kerraksi voisi kyllä vaikka siivota tuolta taustalta tuollaisen ruman mustan repun (vieläkö joku muistaa lelu numero kakkosen? tämä on vihje) ja tuon perheen söötin Nalle Puh -taulun pois tuolta taustalta. Ja tsekata, että kuvan alalaitaan ei jäisi tuota hirmu kivaa lasilevyä. :D


hirrrrrrmu hieno solmusysteemi - valkoinen ponnari!


Tällaista tänään täältä Baselin suunnalta. Mitä teille muille kuuluu? Minulla oli itse asiassa aika jännä viikonloppu: eilen oli lastenvahtina käytännössä koko päivän (itse asiassa 14 tuntia koska lapsukaiset päättivät herätä kello 6.30 lauantaiaamuna), joka tarkoitti muun muassa hääleikkejä, helmirannekkeiden askastelua ja iltapäivää eläintarhassa. Illalla käväisin erään ystäväni kämpillä pitämässä seuraa muille ennenkuin he lähtivät bailaamaan. Ja ei, minä en todellakaan ollut kovin biletuulella koko päivän kestäneen paimennuksen jälkeen. :D Sängyn kutsu oli liian vahva. Tänä aamuna nukuin pitkään ja pidin oikein hartaan ja hitaan sunnuntaiaamun - tein muun muassa rentouttavan kasvonaamion ja otin nuo valokuvat. Iltapäivällä lähdin perheen kanssa sivistämään itseäni erääseen yksityismuseoon: siellä oli perhepäivä, joten ilmaiseksi pääsi katsomaan muun muassa Picassoa, Monnetia ja uutta suosikkiani Pierre Bonnardia. Pistän teille pari kuvaa tuohon loppuun niin näette miten hienoja töitä hänellä on! Tämän jälkeen hilppaisin ratikalla keskustaan ja Starbucksiin juomaan ylihintaista jääkahvia ja syömään ylihintaista couscoussalaattia ja ennenkaikkea lukemaan pääsykokeisiin. Olen maailman surkein kotonalukija, täällä löytyy aina huomattavasti mielenkiintoisempaa tekemistä kuin tenttikirjojen pänttääminen. Muun muassa vaatekaapin uudelleenjärjestely, facebookin kaverilistan karsiminen ja suihkun peseminen käyvät vallan mainiosti sijaistoiminnoista. Tällä välttelemistaidolla täpötäysi ketjukahvilakin on parempi paikka keskittyä. Ja se toimi! Sain reilussa kahdessa tunnissa luettua noin 17 sivua tieteellistä tekstiä (pragmaattinen semiotiikka hip hurraa!) alleviivauksineen kaikkineen. Tämän jälkeen päätin vielä olla reipas ja kävellä vajaan neljän kilometrin matkan kotiin ja sen lisäksi päivittää bloginkin. Hyvä päivä siis! :)






Iskeekö muihin impressionismi?

19.4.2012

Rupatellen vastaan jos kysytään

Katselin taas noita blogin tilastoista löytyviä liikenteen lähteitä, ja aika moni näköjään edelleen päätyy tänne au pair -blogi mielessä, vaikka varsinainen aupparipestini loppuikin jo jokin aika sitten. Tai no, ihan samaa hommaahan minä edelleen teen, perhe vain vaihtui välissä, joten kaipa tämä voisi yhä toimia auppariblogina. :D muttakunontämäbloggaaminenmeinannutvähänjäädä ja bla bla bla seli seli. Mutta sen sijaan, että alkaisin nyt taas rupatella nykyisestä perheestäni ja miten nyt menee (hyvin siis kylläkin), niin voisin järjestää elämäni ensimmäisen kyselypostauksen! Aiheena olisi siis lähinnä au pair -elämä, esimerkiksi syyt lähteä, perheen löytäminen, fiilikset, työnkuva, ystävien hankkiminen, lastenhoidon abc, perheen vaihtaminen, hyvät ja huonot kokemukset, lastenvahtikeikat ja niin pois päin. Kokemusta siis löytyy vähän vaikka mistä, joten uskon (tai vähintäänkin toivon) voivani vastata vähän vaikka minkälaisiin kysymyksiin. Eli antaa tulla vaan! :)



13.4.2012

Tänä iltana....



Eiköhän tämä kuvan ja videon combo kerro että mitä tänään kavereitten kanssa touhutaan. ;) Thank God it's Friday! 




juujuu äiti, kyllä minä muistan että mummon 85- vuotissynttärit ovat huomenna, otetaan ihan iisisti vaan.

11.4.2012

Lelu

Kävin viime lauantaina ostamassa itselleni tällaisen jännän lelun:


Sorruin sitten hankkimaan älypuhelimen, vaikka kuinka olen jo pitkään vannonut että sellaista en tule tarvitsemaan. :D Mutta tämä on itse asiassa netteineen ja sovelluksineen pelastanut minut jo pari kertaa kun tietokonetta ei ole ollut lähettyvillä. Ja onhan se kiva omistaa puhelin, joka suostuu käynnistymään haluttaessa eikä junnaa kun yrittää vastata puhelimeen. Edellinen kapula oli se iki-ihana nokian tyyliin ensimmäinen kosketusnäyttö. Aika vanhaksi se tässä vajaassa kahdessa vuodessa jo meni, toivottavasti tämä uusi Lumia 800 säilyisi kondiksessa vähän pidempään. :) Ja oon tähän mennessä tykännyt ihan hirveesti! Ainoa mikä vielä tökkii on se, että en ole löytänyt sellaista sääsovellusta joka näyttäisi sään suoraan etusivulla. Kun onhan se niin rankkaa klikata sitä yhtä ruutua että sen sään näkee........ :D



Pohdin että otanko valkoisen vai sinisen, mutta ajattelin sitten että tuohon valkoiseen en varmasti tule kyllästymään missään vaiheessa. Ja hyvä valinta oli! En kyllä vaan ymmärrä sen ideaa, että valkoisen kännykän suojakuori on musta, sehän peittää sen koko värin? Joten päätin olla uhkarohkea ja olla käyttämättä suojakuorta ollenkaan, tiedä sitten että mitä tästäkin tulee. Näytön suojakalvon sentään älysin hommata!

 Senni pääsi kansikuvatytöksi. <3 Suloinen otus. 

No, mitä mieltä olette valinnastani? Onko täällä muita Lumiaan hurahtaneita? :) Kulutushysteriani ei muuten loppunut tähän, vaan kävin eilen hankkimassa itselleni vielä toisenkin kivan vehkeen. Vihje siihen löytyy näistä kuvista, papukaijamerkki sille joka älyää!

8.4.2012

Hyvää pääsiäistä!

Oikein rauhallista pääsiäistä kaikille lukijoilleni! Itse ajattelin ihan vaan lössöttää kotona, tehdä oikein hyvän pääsiäisaterian ja vierailla mummoni luona. (niin olen siis tosiaan Suomessa käymässä nyt.) Huomenna voisi sitten hilppaista pääsiäiskirkkoon ja Nilsiään katsomaan toista mummoa. Ja tietty voisi myös napata koiran mukaan ja lähteä puijolle tai kallavedelle nauttimaan (liian kylmästä) aurinkoisesta säästä. Tämän rauhan pilaa vain se fakta, että pääsykoekirjat ovat saapuneet ja minulla on ehkä kuusi viikkoa aikaa lukea niitä joten varmaan kannattaisi pikkuhiljaa aloitella... Mutta viettäkää te loput täysstressitön pääsiäinen! :)

3.4.2012

Hola meus amics!

Otsikko on sitten terveisin Google Kääntäjä, en ole oppinut kahden Barcelona-päivän aikana puhumaan kovinkaan sujuvaa katalaania. (Tosin tänään kun Starbucksin vessassa jonotellessani hetken tuijotin erästä kylttiä niin hoksasin että höh, sehän muistuttaa enemmän ranskaa kuin espanjaa. Heti aukesi saniteettitilojen säännöt paremmin.) Kolmas kerta tässä kaupungissa, ja ah miten ihana onkaan se tunne, kun ei enää ole mikään pakko ravata niitä must see turistirysiä läpi. Ne kun on jo pariin kertaan nähty! Tämä tarkoittaa, että on aikaa ihan vaan kierrellä rauhassa kaupunkia, käydä syömässä vähän jotain välillä ja valokuvata ihan pirusti. Valitan, tämän residenssin verkkoon ei saa liittää enää yhtään konetta, ja äidin koneelle en kehtaa kuva-arsenaalia ladata, niin saatte tämän reissun kuvareportaasin vasta kun pääsen Suomeen. :)

Tämä kuva on ensimmäiseltä Barcelonan matkaltani, eli hmmmm viiden vuoden takaa.

Asun siis nyt ensimmäiset kolme yötä äidin ja isän ja muutaman muun kanssa (vähän salaa) tällaisessa taiteilijaresidenssissä Arenys de Marin pikkukaupungissa Barcan ulkopuolella. Mukavaa on, kaunista ja rauhallista, talo on vanha ja ylätasanteella kasvaa sitruunapuu. Äsken kyllä bongasin äidin ja isän makkarista vähintään kolme senttiä pitkän mustan torakan, mikä oli mukavaa ainoastaan siltä kantilta, että se ei ollut minun huoneessani. Valokuvannut olen jo paljon: rakastan Barcelonan pieniä kujia, suureellista arkkitehtuuria, rähjäisiä ovensuita ja kaikkia niitä miljoonia yksityiskohtia. Joku on joskus väittänyt Barcelonan olevan viihtyisyytensä takana synkeä ja rujo, mutta minusta se on vain valtavan mielenkiintoinen ja jännittävä. Äidin mielestä niinkin jännittävä, että pimeäntulon jälkeen ei olisi kuulemma saanut enää kaivaa kameraa esiin laukusta, höh. ;)

Shoppaillut olen jonkin verran, en valtavan paljon, ja ne loputkin maksoi äiti. Tämä hyvä puoli on näköjään siinä, kun näkee vanhempiaan vähän harvemmin. :D Hampaita on ja ei ole juiminut, eilinen oli aika paha. Yritän nyt kuitenkin sinnitellä Suomeen asti ennenkuin pitäisi mennä taas hammaslääkäriin, eiköhän se kolme kertaa peräkkäisinä päivinä Sveitsissä riitä näin ensialkuun.... Koko toinen puoli suustahan siellä on tulehtuneena, mätäpaiseet kukoistaa, suu aukeaa pahimmillaan vain 7 milliä (mitattu on) ja kaikkea tällaista mukavaa. Antibiootteja ja paaaaaaaaaaaaljon buranaa sun muuta, ois parempi parantua kun kolme kertaa päivässä joutuu ottamaan neljän eri pillerin arsenaalin. Kumpaakaan hammasta ei ole päästy vielä nappaamaan pois, eli yhä koskee. Mutta ehkäpä tämä riittää sairaskertomukseksi, minä lähden nyt syömään salaattia ja nukkumaan, että huomenna jaksan valokuvata ja shoppailla vielä lisää! Onpas kurjaa olla lomalla. Paitsi että ai niin hei, huomenna julkaistaan toinen satsi ennekkotehtäviä, loma loppuu siihen hip hip hurraa.