Herbstmesse

Mun viikonlopuista kertominen tulee menemään nyt vähän tyhmässä järjestyksessä: Todennäköisesti jos kaikki menee niinkuin pitää, kirjoitan teille nyt viime sunnuntaista Annan kanssa. Sen jälkeen hyppään aikaan melkein kolme viikkoa sitten, ja kerron siitä, kun pikkusiskoni Helmi oli käymässä täällä. Ja sitten hyppään sieltä viikon eteenpäin, ja kerron Wilman käynnistä. Ensi kerralla otan kyllä kaikki mahdolliset kuvat omalla kameralla, pääsen ehkä pikkuisen helpommalla, ja tämä blogikin saattaisi päivittyä joskus reaaliajassa.... :D

Mutta nyt olisi luvassa taas ylipitkä kuvaoksennus viime sunnuntailta! Muiden au pairien kanssa vietetyn kosteahkon lauantai-illan jälkeen saatiin Annan kanssa itsemme ylös itse asiassa yllättävän nopeasti, kymmeneltä mussutettiin jo ihan iloisina aamiaista. Päätettiin sitten lähteä ihan vain päättömästi vaeltelemaan ympäri kaupunkia, ettei koko päivä menisi kotona löllöillessä. Meidän supersuureksi iloksi Baselissa oli meneillään suuret syysmarkkinat!

 

 Monettako kertaa ne nyt järjestettiinkään? Olisiko tämän syksyn markkinat olleet numero 541. Tuollainen vuosiluku vetää suht hiljaiseksi... Tässäpä muutama kuva!

Isoin pullapitko ikinä

Globuksen näyteikkuna oli astetta siistimmässä kuosissa. Rock me Amadeus!

Minä maailmanpyörässä! Hassu ilme siksi että pelotti, ei ne korkeat paikat vaan se pirun vaunu jonka piti kiikkua niin paljon.

Sveitsiläinen rakkauslaatta, niin romanttista.

Ja tässä pieni osa siitä ruuasta, joka meihin upposi viikonlopun aikana. Kotiin tullessa oli tyytyväisen lihavahko olo.

Tuon viikunan kanssa kävi kyllä hassusti. Söin sellaista ensimmäistä kertaa elämässäni, ja sainkin sitten lisätä yhden uuden hedelmäkaverin allergialistalle. Hitto. Terveellistä syömistä ei oikein edistä se, että puolet kaiken maailman kasviksista aiheuttavat kutinaa ja kirvelyä... Mutta jatketaan kuvivirtaa! Messujen jälkeen oltiin jo lähdössä kotiin, kun päätettiin kuitenkin lähteä käymään Baselin näkötornilla, kun niin monta kertaa olen sinne halunnut. No, päästiin me näkötornin juurelle asti. Sitten me huomattiin siinä ympärillä olevassa puistossa aivan valtava lehtikasa.... Ja mitköhän luulette että kaksi melkein parikymmpistä ihmistä alkaa tehdä kun näkee tällaisen ilmestyksen?

RIEHUA!

Voin kertoa, että sekä meillä että kaikilla ohi kulkeneilla oli aika hauskaa. :D Aikuiset näyttivät vähän mietteliäiltä, taisipa yksi tulla jopa kysymään että minkä ikäisiä me olemme. Kaikki puistoon eksyneet lapset ja koirat taas olivat ihan innoissan ja tulivat haukkumaan ja pomppimaan tai vain ihan töllöttämään.

 

Napattiin me sieltä muutama vakavamminkin otettava kuva. ;) Näkötorni oli jo suljettu siinä vaiheessa kun me oltaisiin sitten lopulta haluttu sinne kiivetä, mutta ei se varsinaisesti haitannut. Loppuilta kuluikin sitten syksyisessä säässä Annan kotia vaeltaessa ja kastanjoita paahtaessa. Supernam!