25.11.2011

BFF kävi kylässä

Noniin, nyt tämä vihdoin sitten tulee. Minulla on taipumusta lykätä asioita aina vähän turhan kauas eteenpäin, joten Wilman ranskanmatkasta kertova postaus tuleekin sitten nätisti näin suunnilleen kuukauden jälkijunassa. :D Mutta toistan, mitä sanoin jo siskopostauksessani: näin tärkeitä juttuja ei vaan voi jättää kertomatta, vaikka siinä menisi vuosi.


Wilma tuli itse asiassa vain kaksi päivää sen jälkeen kun Helmi ja Arttu olivat lähteneet takaisin Suomeen. Menin juna-asemalle vastaan (juu ei tänne asti ei oikein nuo lentokoneet kulje) ja meillä oli hieno hihkumis-juoksu-halaus -kohtaaminen asemalaiturilla. Sinä iltana ei sitten oikein keretty tehdä mitään fiksua, hypättiin mäkkärin kautta Mutzigin junaan, tultiin kotiin ja linnoittauduttiin minun huoneeseeni.

Seuraava päivä oli sitten perjantai. Tein normaalisti hommani ja paineltiin sitten yhdessä Baseliin Annan luo. Siitäkään päivästä ei kyllä ole mitään kummoisia muistikuvia, tehtiinkö me mitään järkevää? :D Eikun ai niin, juotiin pullollinen valkkaria ja käytiin yökävelyllä pimeässä ja pelottavassa puistossa jossa oli hauska liukumäki ja kristallikruunu kirkon pihassa. Lauantaina sitten herättiin ajoissa ja lähdettiin rajan toiselle puolelle Saksaan shoppailemaan. Mukaan tarttui vaikka mitä, etenkin New Yorkerin valikoimaa tuli tutkittua tarkkaan ja useaan kertaan. Leikittiin myös pientä stailausleikkiä...


Illalla meidän oli tarkoitus lähteä tuulettumaan, mutta aikataulun kireys ja turha laiskuus iskivät ja päätettiinkin sitten vaihtaa biletysilta perinteiseen Tyttöjen Iltaan: Hyvää Ruokaa ja Juomaa!



 Oli muuten hyvää, reseptejä luvassa tännekin! Ihan iloisesti ilta vierähti siinä sitten syödessä ja juodessa, kuvakelpoista materiaalia ei oikein löydy, ihme naamanvääntelyä on näköjään harrastettu. :D Ihan mahdollisimman loppuillasta kampeuduttiin sitten vielä keskustaan ja jo tutuksi tulleeseen irkkupubiin Magnerseille (niille jotka ei tiedä niin maailman paras irlantilainen kuiva siideri;) ) Kotona oltiin ihan kiltisti ratikoiden kulkemisaikaan, mutta jostain kumman syystä sitä silti seuraavana aamuna nukutti, hmmmmm.

No sunnuntai oli sitten maailman perinteisin sunnuntai. Nukuttiin pitkään, syötiin, töllötettiin telkkaria, syötiin vähän lisää ja pohdittiin että mitenkäs me ollaan näin hyvin onnistuttu näissä valokuvissa. Joskus iltapäivällä sitten muistettiin että kai sitä pitää junaankin ehtiä, huomenna työpäivä. Lähdettiin kohti asemaa sen verran ajoissa että ehdittiin poiketa reitiltä maailman ehkä ihanimpaan kaupunkipuutarhaan. :)


Kuka muu rakastui juuri Wilman kenkiin?



Maanantai oli Wilman viimeinen päivä täällä. Alkupäivä meni töissä eli lasten kanssa leikkiessä (oli se helppoa kun perheen isällä oli vielä lomaa), ja iltapäivällä päätettiin ottaa ilo irti aurinkoisesta syyspäivästä, lainattiin autoa ja lähdettiin ajelemaan ja kuvaamaan maaseudulle!




Lehtien heittely on huippupuuhaa, jos sen osaa...

Kokeilin kaksoisvalotusa. Näin käy siis kun kummallakaan ei ole hajua siitä mitä oikein tapahtuu. :D



Minä sitten irvistän viimeisessä kuvassa, en suinkaan hymyile. :D Ihan varmuuden vuoksi ajattelin sanoa. Vaikka eipä se minun oikeakaan hammashymyni ihan hirveästi tuosta eroa... Maanantai-ilta vietettiin sitten itsestämme johtumattomista syistä iloisesti Strasbourgissa teatterin portailla istuen ja puhelua odottaen. Sitä ei tullut, paleltumia sitäkin enemmän. Kököstä lopusta huolimatta ihan huikean ihana viikonloppu! Jouluna nähdään taas. <3

2 kommenttia:

  1. ihana blogi ja ihania kuvia! tosi kiva banneri :)

    http://jennisfashion.blogspot.com/

    VastaaPoista
  2. jenni: Kiitos, kiitos ja kiitos! Tämä kommentti piristi ehkä eniten kipeää iltaani. :D

    VastaaPoista

kerro vain!