31.8.2011

Jatkokesä

Ihan teitä kiusatakseni: täällä aurinko vaan paistaa ja plusasteita on semmoiset 25 joka päivä. Kannatti tulla tänne asti syksyä pakoon. :) Sen jälkeen vielä toinen kiusa, ainakin joillekin: uusi kuvasarja Mutzigista! Olen pahoillani, ei voi mitään, jos on päässyt asumaan tällaiseen paikkaan niin sitä on aivan pakko vain kuvata (ja näyttää kuvia joillekin, tietty), koska täällä nyt vaan on niin pirun kaunista ja jännittävää! Ensi kerralla  lupaan kyllä kertoa vähän syvällisempiänkin au pair- kuulumisia, kun nyt tästä meiningistä on alkanut saada jo jotain selvääkin.


Tänään oltiin poikien kanssa joella syöttämässä sorsia ja sen jälkeen puistossa. Tällaisia löytyi, yäk. Mutta poikia kiinnosti, tottakai. Ja ihan hienon kuvan niistä sai.


Nuorempi poika 4 v innostui kamerastani ja halusi räpsiä sillä kuvia. Ajattelin sitten lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja pyysin häntä ottamaan minusta kuvan. (en ole vielä oikein ratkaissut päivän asukuva -ongelmaa; miten semmoisia voi kuvata, kun ei enää omista järkkäriä eikä jalustaa?) Tulos on tuossa ylhäällä. Pitää varmaan kouluttaa vähän lisää jos meinaan hänestä hovikuvaajan saada... :D Pojun mielestä kun omien lenkkareiden kuvaaminen oli paaaaljon mielenkiintoisempaa.



Itse sankari tykkää olla myös kameran toisella puolella. Katsokaa nyt miten hieno poseeraus katulampun kanssa! Itse valittuun päivän vaatetukseen kuuluisi oikeasti myös hieno musta adidaslippis, mutta se ikävä kyllä tipahti sorsiensyötön aikana jokeen. Arvatkaapa muuten kuinka vaikeaa on lohduttaa lempiasiansa menettänyttä itkevää lasta ranskaksi...

Mutta vaatteista maisemiin. Anteeksi vielä kerran. :D
Samalla kadulla asuva setä rakastaa kuulemma musiikkia.



 Ihanko tosi?


Minusta päärynäpuu kotikorttelissa on myös aika huomionarvoinen asia. Näitä näkyy täällä paljon, samoin kuin erilaisia kasvimaita, kurpitsapenkkejä, luumupuita, viiniviljelmiä, auringonkukkapeltoja...


Lisää keskustaa. Tuon talon kyljessä luki vuosiluku 1209 tai jotain sinne päin. Tarkoittaa varmaan paikkaa, ei kai mikään talo voi olla niin vanha? Vaikka vanha onkin.


Toiottavasti pidätte tästä kuvasta, minä nimittäin rakastan sitä. Tällaisen portin läpi saavutaan kaupungin keskustaan. Ei paha, pas mal? 

Tämmöistä sekalaisen oloista tänään, ehkä huomenna ajatuksiin löytyisi joku punainen lankakin. Ja huonepäivitys on myöskin luvassa tässä joku päivä, kunhan kerkiää. :)

28.8.2011

J´habite à la ville francaise


Kuten otsikkokin sanoo: Minä asun ihan oikeassa ranskalaisessa pikkukylässä! Voiko romanttisempaa ollakaan? Eli jos jollakulla on ikinä ollut aikomuksena kosia minua (aivan varmasti) niin kipinkapin tänne, romanttisemman näköistä paikkaa on vaikea löytää! Ihan tosi, täällä on superkaunista.

Käytin tämän päivän kävelemällä ympäri kylää ja ylösalas vuorenrinteitä. Samalla kun opin hahmottamaan uutta kotiseutuani, napsin sieltä täältä kuvia ihan teitä lukijoita ajatellen. :) Tässä siis"muutaman" otoksen kuvasarja + valaisevat kuvatekstit.


Tässä on kotikatuni, jolla on niinkin hirviömäinen nimi kuin Rue de maréchal se Lattre de Tassigny. Kylän nimi on Mutzig, ja tämä sijaitsee Kaakkois-Ranskassa, Alsacen maakunnassa lähellä Strasbourgia. Saksa ja Sveitsi ovat aika lähellä, joten täällä on kuulemma erilaista elää kuin muualla Ranskassa. Kaunis katu, eikö? Harmi vain että minä en asu tuollaisessa hienossa keltaisessa huvilassa, vaan...


... tällaisessa ihan normaalissa kerrostalossa. Tylsää! Mutta asunto on kyllä iso ja kodikas, ei minulla mitään valittamista ole. :) Oman aidatun takapihan puuttuminen vain vähän harmittaa, kun en ole 
tähän mennessä onnistunut löytämään täältä minkäänlaista yleistä puistoa jossa voisi lötkötellä.


Tässä on kylä ylhäältä päin katsottuna, ihan pirun jyrkän mäen puolivälissä. (Minä voisin muuten sanoa tätä pieneksi kaupungiksi, vaikka täällä onkin vain n. 6000 asukasta. Ihan eri meininki kuin jossain kotoisessa Nilsiässä.) Tällä alueella on useita matalia vuoria ja vuorijonoja, ja Mutzig sijaitsee yhden niistä rinteellä ja juuressa. Tämä kuva on otettu toisiksi ylimmältä kadulta, minä asun yhden tason alempana. Vasemmalla näkyy kirkontorni.


Ylhäällä kaupunki loppuu metsään, jota jatkuu vuoren huipulle asti. Siis pienen vuoren, ison kukkulan, makuasia. 


Kun rinnettä lähdetään laskeutumaan alaspäin, ensimmäisenä tulee vastaan uudempi (siis keskustan ikivanhoihin taloihin verrattuna) kerrostaloalue, jolla minä siis asun. Sen jälkeen vastassa on paljon tällaisia ihanuuksia puuarhoineen - sateenkaaren eri väreissä.


Maalaisromantiikkaa lähes kaupungin keskustassa.



Jotain Suomestakin tuttua täälläkin on, heh. Pihlajanmarjat näyttävät sykyltä, mutta täällä on kyllä ihan kesä vielä, tänäänkin +25 c!


Kaupungin hautausmaa. Hurja, eikö?


Hyvin ranskalaista!


Keskustassa, joka sijaitsee siis laaksossa vuoren helmoissa, oli koko keskuskadun mittainen kirpputori! Ou mai gaad siellä oli kaikkea ihan superihanaa, mutta koska täällä ei puhuta lähes ollenkaan(!) englantia ja minun kielitaitoni on vielä vähän epäluotettava, tyydyin katselemaan.

Ja aivan keskustassahan näytti tältä:






Tuossa teesalongissa kävin juomassa lasillisen mustaa teetä ja syömässä croissantin. Ihanaa. :)




Kaupungin toisena "rajana" on keskustan takana virtaava pikkuinen joki (tai iso puro; taas makuasia). Tosin voihan senkin takana olla vaikka mitä, en tiedä kun en lasikuuttani vaivautunut käymään. Onhan tässä vielä päiviä.

Mitäs pidätte uusista hoodeistani? :)



26.8.2011

Ensimmäiset muuttokuulumiset

Tältä täällä ihan oikeasti näyttää!

 Heipä hei! Make me venture on nyt virallisesti siirtynyt ranskaan! Täällä se myös pysyy (toivottavasti) seuraavat 7 kuukautta. :) Fiilikset ovat päällisin puolin positiiviset: perhe on ihan huikean mukava! Täällä asustaa tällä hetkellä äiti, 4- ja 6- vuotiaat pojat ja (kuulemma) äkäinen kissa. Pojilla on isäkin, mutta hän nyt sattuu työskentelemään sotilaana ja on tällä hetkellä komennuksella lokakuuhun asti.

Nämä ovat nyt ihan pikakuulumiset, minun koneessa on jotain häikkää ja se ei suostu ottamaan langatonta yhteyttä nettiin, joten joudun istumaan tässä olkkarissa modeemin vieressä aina kun tahdon nettiin. Ja vähän vieraskorea kun vielä olen, en kehtaa istua tässä superpitkään päivittelemässä - tai raahata kamera-arsenaalia tähän jotta lisäisin kuvia. Siksi taas weheartit.comin kuvat pelastavat tekstini tylsyydeltä, heh.

Kieli tuntuu vielä superhankalalta: lasten puheesta en ymmärrä hönkäsen pöläystä, ja perheen äitikin joutuu koko ajan toistamaan ja helpottamaan vähän englannilla. Mutta kyllä se tästä. :) Kylä on kaunis, minulla on oma huone jossa on parisänky ja hauska vaatekaappi, ja täällä on vielä ihan kesä. Tänään käytiinkin uima-altaalla vähän pulikoimassa ja ottamassa aurinkoa. ;) Ruoka on kyllä laihduttajan näkökulmasta aivan kamalaa: leipä on sitä maailman vaaleinta patonkia, tottakai, aamu alkoi kuivakakulla, leivän päälle laitetaan voita ja täysrasvaista juustoa ja keksejä ja muita hiilariherkkuja popsitaan koko ajan. Onneksi täällä ei syödä kamalan paljoa, aikuiset yleensä kolme kertaa päivässä ja kunnolla vasta illalla. Minä olen kuin lapsi, saan luvan syödä neljästi kun kauhistelin ruuan vähyyttä. Thank god! Mutta on hyviäkin puolia: kasviksia syödään (=aikuiset syövät, lapset eivät) paljon ja suolaa ei käytetä melkein ollenkaan.

Okei, tämä riittää tällä kertaa, minä menen nyt nukkumaan. Lisää seuraa kuvien kanssa. Bonne nuit! :)

23.8.2011

Le panic!

Tiedättekö sen tunteen, kun olet muuttamassa uuteen maahan, ja aloitat pakkaamisen noin 13 tuntia ennen lähtöä? En oikein jaksa uskoa, että kukaan muu ikinä kokee tätä. Tämä on jotain niin minumaista, ihan kamalan hirveä ominaisuus josta ei voi parantua. On kai ihan ok pakata koko yö ja nukkua pari tuntia junassa, jos on lähdössä viikoksi Kanarialle, mutta hei cmoon muuttamisen pitäisi olla vähän eri juttu!! Tyhmä minä tyhmä minä tyhmä minä.

Fiilikset on muutenkin aika... jännät. Muutaman päivän on ollut sellainen olo, että jokainen asia itkettää mutta ei kuitenkaan itketä. Kai se on jonkinlaista haikeutta vaan, kun kaikkea täällä kotipuolessa tekee nyt viimeistä kertaa pitkään aikaan. Vaikka hei, eihän 7 kuukautta mikään loppuikä ole, mutta varmasti kaikkea ja kaikkia ehtii tulla ikävä. :) Ja pelottaa vähän, tietenkin, mennä asumaan vieraaseen maahan vieraiden ihmisten kotiin puhumaan vierasta kieltä. Mutta eniten kuitenkin jännittää sillä tavalla positiivisesti, jalkapohjia kipristää! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja minusta tulee muutamaksi kuukaudeksi oikea ranskatar. ;)

Ehdin varmasti panikoida tänne vielä jotain ennen lähtöä, lentokone nousee kentältä 9.15 torstaiaamuna. Mutta siihen asti, wish me luck!



19.8.2011

Lusikka kauniiseen käteen, takaisin satulaan

Oh my mulla on ollut ikävä tätä touhua. Lukijat ja kaverit ovat varmaan jo menettäneet täysin toivonsa blogini jatkumisen suhteen, mutta jospa minä nyt pikkuhiljaa palailisin epäviralliselta ja vähän turhan pitkäksi venähtäneeltä kesälomaltani. :)

Olen muuten tosissani tuosta ikävästä. Olen jo pari viikkoa lueskellut muiden blogeja ja kasvatellut kirjoittamisennälkää hieman lisää. Homman nimi on se, että ikinä ei tunnu löytyvän aikaa kirjoittaa. Tai jos aikaa on, sitä ei huvita tehdä, mieluummin vaikkaa siivoaa (no niin varmaan), lähtee salille tai sitten ihan vaan lössöttää sohvalla tekemättä mitään. Tuo viimeinen on tätä nykyä todennäköisin vaihtoehto. Vieläkö joku muistaa tekstini aikaansaamattomuudesta? No, nyt se on vallannut minutkin, ihan täysin ja kokonaan. Harvoin saan päivässä tehtyä enempää kuin yhden "must do" -asian, ehkä jopa kaksi jos reipastun. Kun vielä kävin koko kesän töissä, toinen asia oli sitten siinä. Sen lisäksi saatoin jopa jaksaa käydä kaupassa, lenkillä, ehkä raahauduin ottamaan aurinkoa tai joku päivä maksoin laskut. Minulta on ikäänkuin kadonnut kaikki tekemisen meininki, enkä ole pitkään aikaan saanut enää semmoisia tekemisfiiliksiä että olisin käyttänyt koko päivän tehokkaasti, ilman hirveitä koomataukoja. Nukun myös nykyään turhan pitkään. Tai kuka muu tunnustaa tarvitsevansa päivittäin 9-10 tunnin unet? Eihän siinä paljoa edes jää aikaa, ja ne loputkin tuhlaan. Ärsyttävää? Juu. Mutta olen todennut sen johtuvan rutiinin puutteesta, vuorotyö ja velvollisuudeton elämä eivät sovi yhteen. Rutiini on yhä hukassa, mutta kyllä se varmaan pian löytyy. Sitten minulla on taas tasapainoisesti aikaa itselleni, muille ja myös tälle blogille. :)

Tämän puolustuspuheenvuoron jälkeen muihin asioihin, nimittäin minun kesääni! Niinkuin yltä voitte lukea, työt nappasivat siitä aika ison palan, joten semmoista normi kesähengailua ei ole oikein ollut. Olen esimerkiksi tällä hetkellä mökillä, toista ja viimeistä kertaa koko kesänä. Uinutkin olen (Suomessa) tasan kerran... Mutta tapahtui minulle huippujakin juttuja! Pääsin ylioppilaaksi...,



kävin ruississa.... ( näytän tässä kuvassa ehkä järkevimmältä kaikista, eli voitte päätellä miten helkatin perskärpäseltä olen näyttänyt koko festarien ajan :D (ps. toivottavasti jenni arvostat suttaustani)),


vhb<3
ja kävin tyttöjen kanssa Barcelonassa!

Minä ja Selma turisteina

Bile-Elsi ja Bile-Anna barceloalaisella clubilla

Park Güell ja uusi ihana kesämekko!

Ihan kiva näkymä miedän huoneiston parvekkeelta, eikö?
Sen lisäksi ollaan tehy erinäisiä biletysmatkoja mm. Mikkeliin, Helsiinkiin ja (haha) Tervoon. :D Eli on ollut ihan mukava kesä, vaikka tosi erilainen kuin kaikki aiemmat.

Ensi viikosta alkaen minun elämäni muuttuukin sitten ihan todella hurjasti. Minä muutan kuuden päivän kuluttua au pairiksi Ranskaan!! Voitte uskoa miten paljon pelottaa ja jännittää tällä hetkellä. Etenkin kielen kanssa tulee varmasti olemaan vaikeuksia, oh mon dieu c'est trés difficile! Eli tästä blogista tulee samalla vähän semmoinen "vaihtariblogi" :) Matkustamista ja koti-ikävää tulee varmasti riittämään, toivottavasti myös uusia ystäviä. (Tunteeko kukaan ketään Strasbourgin lähistöltä?)