2.6.2012

I did it!

Pikaterveisiä moi! Ei minulla sen kummempaa asiaa ollut kuin että ostin tuossa tunti sitten lentoliput Hongkongiin. Nyt se on siis varma, Elsi reissaa ympäri Kaakkois-Aasiaa (olen koko ajan ajatellut että se alue on Etelä-Aasia mutta sitten tutkiskelinkin karttoja) neljä viikkoa 22.7-19.8! :) Ette uskokaan, kuinka innoissani olen!! Lupaan kyllä kertoa teillekin tarkempaa matkaohjelmaa - kunhan sellainen valmistuu. :D

Mikään ei piristä enempää kuin matkustelu.

oh my god I can't wait!!


kuva http://fokis.se/

27.5.2012

Levottomat

Käytiin viime viikolla tytsyjen kanssa terassilla. Kuopion tori, vaikka kuopalla mutta mieluummin ilman. <3


Vaikka en olekaan vielä virallisesti heittänyt toivoani kouluun pääsemisestä, olen alkanut jo henkisesti valmistautua toiseen välivuoteen. En tiedä kuinka mukavaa se sitten on, mutta ehkä etsiydyn töihin, avoimeen yliopistoon ja harrastajateatteriin. Ja yritän olla karkaamatta ulkomaille tällä kertaa. :D Mutta ei sitä tiedä.....

Ääääh, tästä piti tulla toinen yhtä pitkä ja polveileva elämäni kuvaus kuin edellisestäkin postauksesta, mutta minua alkaa kyllästyttää siitä kirjoittaminen, eikä valittamista ole varmaan hauska kuunnellakaan. Tiivistettynä kuitenkin: tulevaisuus on jälleen kerran tyhmästi avoinna, varmoilta tuntuneet uravalinnat ovat alkaneet mietityttää uudella tavalla ja vielä epävarmemmat nostaa päätään. Aalto-yliopiston hylkäyskirje alkoi masentaa oikein kunnolla kun kävin katsomassa nettisivuilta hakijatilastot: viime vuonna hakijoita oli yli 50, pääsykokeisiin pääsi 9 ja minä olin yksi heistä. Tänä vuonna hakijoita oli 40, jatkoon otettiin 14 (= pääsemisprosentti oli viimevuotista parempi) ja minua ei hyväksytty kokeisiin. Mikä niissä ennakkotehtävissä nyt meni niin pieleen? Tällä kertaa minä panostinkin niihin ihan  kunnolla, esimerkiksi valokuvaustehtävä oli mielestäni paljon paremmin toteutettu kuin vuosi sitten. Äääääh eihän sitä auta miettiä, valitusoikeutta ei ole ja palautetta tehtävistä ei anneta. Pää pystyyn ja silleen

Nyt minä yritän piristyä ja oppia elämään hetkessä tai jotain sinne päin (tällä hetkellä olen ka-ma-lan pahalla tuulella koko ajan, ärsyttävää). Tähän auttavat ehdottomasti aurinkoinen päivä, puutarhatyöt ja yhden yön reissu (siis autonpesureissu) mökille!

Ps. Kaipaisikohan tämä blogi jo uutta ulkoasua?

25.5.2012

Dream on, dissapointments are not supposed to stop you

Hei taas pitkästä aikaa! :) Olen viihtynyt Suomessa nyt reilut puolitoista viikkoa, kotikotonakin jo yli viikon. Kahdet pääsykokeet rämmitty läpi, ja tänään päätin tehdä radikaalin ratkaisun ja olla menemättä kolmansiin. En olisi ehtinyt lukea puoliakaan ensimmäisestä kirjasta (kyllä, niitä on siis kaksi!) ja kokeeseen on viisi päivää aikaa. Sen lisäksi junamatka Turkuun ja takaisin maksaa noin 130 euroa. Se menisi siis ihan hukkaan, ja suoraan sanoen olen tällä hetkellä aika peeaa. Kahdeksankympin puhelinlasku + 33 euroa matkavakuutuksen ylläpitoon + pakko ostaa autoon uusi akku että saan sen käynnistymään + 2 kuukautta aikaa kerätä rahaa Aasian matkaan = ei yhtään hyvä tilanne. Rahattomuus siis tällä hetkellä hieman ahdistaa as you can see. Mutta ei hätiä ei mitiä, minä sain nimittäin kesäksi töitä! En tiedä kuinka loistokasta se on, pääsin nimittäin puhelinmyyjäksi erääseen nimeltämainitsemattomaan matkapuhelinfirmaan. :D Mutta eikös kaikkea pidä kokeilla ainakin kerran? Otan kokemuksen kannalta.

Au pairiuteni loppumisesta olen toipunut yllättävän hyvin. Lapsia on toki hieman ikävä, ja sitä elämän säännöllisyyttä. Ja sitä tunnetta että "v**** mä oikeasti asun Keski-Euroopassa". Ja vähän käsittelemättä on vielä myös mun pettymys Ranskaan, tai pikemminkin ehkä ranskalaisiin. Mun on pakko lähteä sinne joskus uudestaan ja antaa sille maalle ja sen ihmisille tilaisuus todistaa, että kaikki siellä eivät ole ylpeitä ja koppavia, kielitaidottomia tai itserakkaita. Tiedättehän, siinä maassa oli paljon hyvääkin, mutta kun on ensin kasvattanut haaveita jostain paikasta tyyliin "aaaaah romanttinen Ranska!" ja sitten pettynyt siellä elävien ihmisten asenteeseen sua kohtaan ja sen jälkeen vielä tulee potkituksi pois koko maasta ja paikasta, jota on alkanut kutsua kodiksi, niin se pettymys koskee kaikkea sitä, mihin siellä on ollut kosketuksissa. Vaikka ei se ollut koko Ranska joka mut heitti pihalle, tietenkään, vaan ihan yksi yksittäinen perhe. Kuka nappasi idean?


Sitten oli tämä kotiinpaluu, pääsykokeet ja kaikki. Journalistiikan pääsykokeet menivät ihan hyvin, mutta siellä oli ihan helevetisti sitä porukkaa. Kun kokeen jälkeen uskalsin katsoa hakijatilastoja, niin tänä vuonna hakemuksen on kirjannut 1099 ihmistä. Vaikka puoletkaan ihmisistä eivät olisi tulleet paikalle (mikä on erittäin epätodennäköistä), on sisäänpääsyprosentti siltikin kamalan huono. Ne nimittäin ottavat muistaakseni vain 53 uutta opiskelijaa. Sinne yhteiskuntatieteisiin olisi varmasti paljon helpompi päästä, mutta ei millään pahalla pohjoiskarjalalaisia lukijoitani kohtaan, minä en tahdo Joensuuhun. Se on pienempi paikka kuin missä nykyisin elän, ja minä yritän pyrkiä eteenpäin. Enkä minä edes tiedä, miten se koe meni. Hyvin kai? Mutta niin meni varmaan aika monella muullakin. En todellakaan tiedä, tällä hetkellä kaikki on vähän sekavaa. Uskaltaisin kuitenkin jo veikata, että en ole ensikään vuonna koulussa. Ai niin, sekä Aalto-yliopisto että Lahden muotoiluinstituutio kieltäytyivät kelpuuttamasta minua pääsykokeisiinsa. Minusta ei siis tule ainakaan tällä kertaa valokuvaajaa tai dokumenttiohjaajaa.

Tulipas tästä nyt jotenkin tällainen tajunnanvirtainen ja valitussävyinen postaus. Mutta koittakaa kestää vielä yhden kappaleen ajan. Olen pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni nyt muutaman päivän ja yrittänyt purkaa niitä ystävilleni ja äidillenikin, mutta ehkä ne ovat nyt niin hallitsevia että ne ansaitsevat kunnon postauksen. Huh, nyt jatkuu:


Viimeisen viikon aikana mun pieni hupsu pää on täyttynyt erilaisista Haaveista ja Unelmista. Tai ehkä se ei olekaan minun oma pääni, välillä tuntuu siltä kuin tuohon toiselle hartialle olisi kasvanut toinen, näkymätön ja hyvin kovaääninen, 16- vuotias hupsunpuoleinen pää. Se ei halua opiskella, ainakaan mitään tylsää, eikä päätyä aikuisena virastoon. Se ei halua myöskään työskennellä puhelinmyyjänä, sen mielestä siiderin kittaaminen puistossa ja rantsulla on paljon hauskempaa kesätekemistä. Se haluaa myös kaukoihastua, etenkin julkkiksiin ja niihin jätkiin, joihin olin oikeasti ihastunut silloin joskus. Myös teiniuhmaa se yrittää istuttaa minuun, kotikotiin muuttaminen vaikka vain täksi kesäksi on yhtäkkiä alkanut tuntua aivan kamalan tylsältä. Ihan kuin jotenkin peruuttaisi elämässään taaksepäin. Ja sitten niistä Haaveista ja Unelmista: se haluaa näyttelijäksi. Ja se muistuttaa minua kovin niistä ajoista, kun minäkin halusin näyttelijäksi. Ja kun opettajat ja äiti halusivat, että minä haluan näyttelijäksi. Joten nyt minulla on kamala ikävä näyttelemistä, ja tämä Hupsu Ajatus siitä, että sitä voisi tehdä vaikka ammatikseen. Kakkospääni haluaa Hollywoodiin! Mutta vaikka tämä ihan oikea pääni on täyttänyt 20 vasta neljä kuukautta sitten, se on jo alkanut kalkkeutua ja oppia vastustamaan tuollaisia hullutuksia. Sanoinko minä, että toimittajakoulutukseen on vaikea päästä? No entäs Teatterikorkeakouluun sitten?



(Anteeksi, valehtelin, pakko kirjoittaa vielä yksi kappale.)

Ennenkaikkea tämä kakkospää on alkanut kuiskia korvaani, että minä olen ihan tavallinen, ihan samanlainen kuin kaikki muutkin, en yhtään erityinen. Ja että jos se koulupaikka ei irtoa tänä vuonna, niin ei se tule irtoamaan ikinä. Ja jos tulee, niin se on ihan väärä ala enkä minä siellä viihdy kuitenkaan. Pitäisi olla taiteellisempi, nostaa kriteerejä, tavoitella tähteyttä. Tai sitten ihan vaan luovuttaa, tyytyä vähempään ja ryhtyä vaikka lentokenttävirkailijaksi (mikä voisi olla muuten ihan siisti väliaikaistyö!). Ohhh my head is a mess. Okei, tämä pitkä valitusvirsi oli nyt tässä!


Onko teillä unelmia, hupsuja tai ihan järkeäviä?


kuvat heartit.com

13.5.2012

Au pairiuteni viimeinen päivä

Miten joku asia elämässä voi olla yhtä aikaa näin "ihanaa, vihdoinkin!" ja "ei, ei vielä!"? Olen nimittäin lähdössä (vihdoin, lopulta, jo, liian aikaisin?) kotiin. Siis Suomeen, Kuopioon, vanhaan kotikotiin. Vuoteni au pairina päättyy tänään. Tai no oikeastaan huomisaamuna kello 7, kun kone liihottaa Zürichin lentokentältä Oslo kautta kohti kotomaata. Kuopioon asti en vielä pääse, ensin täytyy tehdä sellainen pieni pääsykoematka Tampereelle, apua....

Tänään (onko kello jo yli yksi???) pitää siis pakata matkalaukku jollain mukavalla tunkemisoperaatiolla, tavaraa kun on siis ihan tyypillisesti taas muutama kilo liikaa. Sen lisäksi pitäisi tietty putsata huone lattiasta kattoon -periaatteella. Ja juuri nyt tuo oma kylppärikin tuntuu vähän rasitteelta, sekin pitäisi ehtiä laittaa kuntoon apua. :D Ja perhe haluaa kai vielä viedä minut jonnekin viimeiselle illalliselle. Ja ihan koska lentoni lähtee niin iloisen aikaisin aamulla, olen oikeutettu viettämään yöni lentokentällä. Laukun (ja minun!) olisi siis parempi olla valmis ennen sitä kello kahdentoista viimeistä junaa. Juu, rento päivä tulossa.

Aion tulla kertoilemaan kuluneesta vuodestani enemmänkin, ihan tunnelma-/muistelupostauksen muodossa, ja sitten vielä kyselypostauksella johon saa mielellään edelleen lähtettää kysymyksiä! :) Ja pyydän anteeksi blogini lievää laiminlyöntiastetta tässä kuussa, mutta ymmärrätte varmaankin, että pääsykokeisiin lukeminen, työt ja ystävien hyvästely ovat imeneet aika ronskisti aikaani. Eipä siitä sen enempää, loppuun saatte tuommoisen kuvan minusta, kai se on päivän asuksi joskus pari viikkoa sitten kuvattu. Nyt se saa ilmentää vaikka jonkinlaista "hymysuin kohti uusia haasteita" -fiilistä. Vielä en ole lähtemisen takia itkenyt, katsotaan miten vuorokauden sisällä käy. Suomessa tavataan!


Ainiin, ja kiitos useista ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Olen tullut aivan samaan lopputulokseen kuin tekin, olen mieluummin köyhä ja täynnä onnellisia ja jännittäviä kokemuksia kuin rikas ja katuvainen. Heinäkuun lopussa kutsuu siis South Asia Roadtrip!!

4.5.2012

To Asia?

Piti tulla tekemään jonkinlainen vappupäivitys, mutta koska kuvien muokkaaminen vie liikaa aikaa lukemiseltani (luen ihan oikeasti tällä hetkellä lähes kaiken mahdollisen vapaa-aikani), niin päätin jättää sen joskus hamaan tulevaisuuteen ja tulla sen sijaan vähän vouhkaamaan. Vouhkaaminen on ollut parin viimeisimmän päivän sana. Kerrankin on nimittäin aihetta.

Tarina alkaa siitä, kun eilen aamulla soitin kotikaupunkini postikeskukseen ja kysyin töitä kesäksi, niin kuin jo aiemmin oli sovittu. Järkytyksekseni sain kuulla, että töitä ei näillä näkymin tipu eikä lirise. Ei sillä että he eivät palkkaisi tänä vuonna kesätyöntekijöitä, he eivät vain palkkaa minua. Olin - ja olen edelleen - oikeasti hämmästynyt, mikseivät he ottaneet minua takaisin töihin, olinhan siellä viime vuonna yhteensä puoli vuotta ja olisin jo osannut työn. En edelleenkään tiedä mikä meni vikaan, koska tietääkseni olin hyvä työssäni, suurempia virheitä en tehnyt, en laiskotellut, en pahemmin myöhästellyt (kahdesti nukuin kyllä aamuvuorossa pommiin, mutta korvasin sen jäämällä pidemmäksi aikaa töihin, ja sattui sitä muillekin, ei kai se voi olla syynä?) tai valittanut työstäni, koska oikeasti pidin siitä. No, puoli päivää ehdin olla todella masentunut ja kärsiä kesätyöttömyyden pelosta ja ikuisen köyhyyskierteen teoriasta, kunnes nykyinen hostäitini tarjosi aika huimaa vaihtoehtoa välivuoteni päätteeksi.


Minä lähden (ehkä todennäköisesti luultavasti) AASIAAN! Pitänee ehkä hieman selittää että miten tähän päädyttiin. Nykyinen perheeni on siis kansallisuudeltaan malesialainen, ja heillä on runsaasti ystäviä ympäri Kauko-itää. Minulla olisi siis pientä korvausta vastaan tarjolla turvallista kotimajoitusta sekä Malesiassa (Kuala Lumpurissa? en ole ihan varma missä päin maata ja tuo on ainoa kaupunki jonka tiedän siellä sijaitsevan :D) ja Shanghaissa. Ja tosiaan ystäväiseni Anna asuu jonnekin kesän lopulle asti Hong Kongissa, joten pakkohan sinnekin olisi suunnata kun kerran perheessä saisi (ainakin muutaman päivän) majailla. Toisin sanoen, pääsisin aika halvalla näiden majoitusten kanssa: kattaisin omat kuluni, ruokani (joka on Aasiassa halpaa) sun muut pienet jutut. Joko alkoi houkuttaa? Minua ainakin!


Matka kestäisi siis luultavasti jokseenkin kuukauden, ja sisältäisi (suurinpiirtein) viikon Hong Kongissa, viikon Shanghaissa, viikon Malesiassa ja mahdollisesti noin viikon reppureissaamista Vietnamissa/Thaimaassa. Ja tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että reissu sijoittuisi heinäkuun loppuun-elokuulle, toinen vaihtoehto on kesäkuu. Keskellä kesää en viitsi lähteä, sillä yritän kuitenkin löytää niille parille Suomessa viettämälleni kuukaudelle jonkinlaisia kesätöitä. Olkoon sitten vaikka puhelinmyyntiä, siivousta tai taimenistutusta, I can take it, mikä vain menee kun tietää käyttävänsä rahat johonkin tällaiseen.


Järki sanoo, että tällaisen huihaivuoden jälkeen pitäisi etsiä mahdollisimman hyväpalkkainen kesätyö ja asua kiltisti vaan siellä vanhempien luona ja välttää kaikkia kuluja, jotta saisi säästötilin taas täytettyä ja velkansa maksettua. Mutta sydän sanoo, että tämä on niin kerran elämässä -mahdollisuus, että siihen olisi tartuttava. On olemassa asioita, joita ei voi mitata rahalla, ja ehkä minun on tarkoitus kerätä juuri niitä asioita tämän vuoden aikana. Joten vaikka oma kantani alkaakin olla pikkuhiljaa selvillä, niin kysyn kuitenkin teiltäkin:


To Asia or not to Asia?



30.4.2012

Spring is here

Täällä kevät on aikalailla huomattavasti pidemmällä kuin kotosuomessa: 20 asteen lämmöt ovat (viime viikon järkyttävän kylmän ja sateisen kelin jälkeen!) todennäköisesti tulleet jäädäkseen. :) Koputetaan puuta! Eilisellä valokuvausreissullahan minun piti keskittyä Tampereen ennakkotehtäviin eli autojen kuvailuun, mutta jotenkin tämä keväinen luontokuvailu oli paljon mielenkiintoisempaa. Tässä teille muutama onnistunut otos noin niinkuin tunnelmapalana, olkaa hyvä!





Nyt minä lähden Strasbourgista asti tulleiden ystävieni kanssa vähän juhlimaan VAPPUA, pitäkää te kaikki hauskaa siellä Suomen puolella! :)

27.4.2012

(Stu)dying

Otsikon sanaleikki on vanha vitsi jo, mutta tällä hetkellä tuolta kyllä tuntuu: tampereen viestintäkoulutuksen pääsykokeisiin on aikaa 2 viikkoa 4 päivää, ja minulla on vielä kokonaan lukematta toinen kirjoista (150 sivua) ja muistiinpanot tekemättä alkua lukuunottamatta molemmista (yhteensä 350 sivua). Tämän lisäksi olin ihan autuaasti unohtanut, että haen kyseiseen kouluun kuvajournalismin hakukiintiön kautta - tämä tarkoittaa vielä yhtä ennakkotehtävää lisää. Joka on siis tietty tekemättä. No, onneksi se sisältää vain kaksi tehtävää, joista toinen on tosin kaksiosainen. Mutta kiire on silti, aika kovakin. Seuraavat kaksi ja puoli viikkoa pitäisi ihan oikeasti jaksaa vain tsempata sen opiskelun kanssa ja pitää tahti tehokkaana, kun alku meni hukkaan sellaisessa löysäilyssä.

Eilen sain viimein lopetettua ensimmäisen kirjan ja aloitettua sen muistiinpanot. Kirjan lopetuskappale esimerkkeinen tosin oli niin huono, että tulin sen lukemisesta vain kamalan äkäiseksi. :D Onneksi kaunis (vihdoin!!) aurinkoinen sää ja kotimatkalla bongattu kirppari pelastivat päiväni: 8 frangilla eli ehkä noin 6,5 eurolla matkaan lähtivät seuraavat ihanuudet:




Eivätkös pastellivärit, vekit ja liivimalliset paidat ole nyt kuuminta muotia? ;) Halvalla lähti kesäisen hempeä asustus plus vielä suloinen "kirjastosäkki". En ole varmaan ikinä löytänyt kirpparilta mitään näin aidoisti kaunista! Etenkin tuo hame sai minut huokailemaan, siinä on jotain niin omanlaistaan, klassista hempeyttä. Menikö runonlausunnaksi? Tässäpä tämä asuste sitten käytännössä eli päälle puettuna.

Oho, onpas tukka pitkä. Minullahan ei siis ole nyt pidennyksiä, tuo kaikki on omaa. Ja helevetin huonokuntoista. :D Kampaaja saksii varmaan iloiset viisi senttiä pois kun seuraavan kerran nähdään. kaksarikin on kasvanut, oi kun kiva!  Minä olen siis hyvin erittäin paljon ihastunut tähän asuun, mutta silti jokin vähän epäilyttää. Onko se pikkuisen liian hieno? Ihan minua se ei ainakaan ole, mutta sen nyt ei pitäisi ikinä antaa rajoittaa, tyyliään voi aina uudistaa. Mutta onko se kuitenkin liian fiini arkikäyttöön, vai pitäisikö se säästää kesän virallisempiin juhliin? Toisaalta olisi niin hauska kuvitella itsensä fillarin (minä sitten oletan että kun tulen takaisin kotiin niin minulla on vielä semmoinen, vink vink kotiväki!) selkään kirjastokassi tangossa roikkuen kohti lähintä puistoa lueskelemaan ja syömään piknikeväitä..... tai jotain muuta vastaavaa. :D Sanokaa te, hölisenkö minä täällä ihan omiani?

 Muistutan muuten jälleen kerran kyselypostauksesta, jonka aiheena on au pairin työ ja kaikki siihen liittyvä. Vasta yksi on uskaltautunut lähettämään kysymyksiä, joten tästä ideastani on hyvää vauhtia tulossa pienoinen floppi. Pelastakaa minut tältä kohtalolta, jookos? :D Tackar!

25.4.2012

Don't worry be happy



                                        Just feeling like that at the moment. :) Thank you.

23.4.2012

Toinenkin lelu

Kun kerta kirjoittelun makuun päästiin niin kirjoitellaan sitten enemmänkin. :) Nyt loppuu arvuuttele, saanen esitellä teille toisen Suomi-lomani aikana hankkimistani uusista vempaimista!


Kyllä, se on uusi järjestelmäkamera! Vanha järkkärini (tai siis järkkärimme, se kun on (oli?) yhteinen pikkusiskon kanssa) EOS400D oli palvellut jo viisi vuotta, ja jotenkin alkoi tuntua siltä, että kaipaisi uusia tehoja testailtavaksi. Suurin ongelma oli kuitenkin tuo yhteisyys: kameran pitämisoikeus oli kestotappelun aihe jo kun molemmat asuivat vielä kotona, saati sitten kun minä päätin muuttaa toiselle puolelle Eurooppaa. Tulos oli että minä ostin pikkupokkarin ja pärjäilin sillä maaliskuun alkuun asti, jolloin armollisesti sain ennakkotehtävien kuvailua varten kuukaudeksi "lainata" omaa kameraani ja roudata sen mukanani tänne. Oli siis myös pelkästään helpompaa ostaa itselleen täysin oma vehje.



Tuo kääntyvä näyttö on kyllä mainio: Kameran ollessa pois käytöstä sen saa piiloon tuonne "kuoppaan", etsimen (onhan sen silmäreikäsysteemin nimi varmasti etsin? :D terveisin "kyllä, hain opiskelemaan valokuvausta") läpi kuvattaessa kätevästi runkoon kiinni ihan kuin vanhassakin kamerassa ja näytöltä kuvattaessa (joo, näinkin voi tällä kaverilla tehdä!!) sitä saa väänneltyä ja käänneltyä akselinsa ympäri mielensä mukaan, mikä tietenkin helpottaa erilaisiin kuvakulmiin pääsyä huomattavasti: enää ei tarvitse kuvata "sokkona" siinä tapauksessa että asento on liian hankala sen etsinreiän läpi kurkkia. Myös omakuvien ottamisesta tuli yhtäkkiä niin kovin helppoa.


 
Objektiiviksi aloituspakettiin valkkaantui Canon EF-S 18-135 mm IS eli suhteellisen monipulinen putki kuvanvakaimella. Zoomivaraa perus 18-55 milliseen kittiputkeen verrattuna on siis aika kivasti, ja näin pakettina ostettaessa hinnastakin tippui iloinen osa pois. :) Tämän lisäksi minulla on vanha (oikeasti vanha, käytettynä ostettu ja kitisevä) 75-300 mm putki, myöskin kuvanvakaimella, liekkö noin pitkiä ilman sellaista löytyykään? :D Tästä en osaakaan sitten sanoa enempää, tekninen tietämykseni on vähän rajallinen joten osaan vain kertoa että hyvä putki on, manuaalitarkennus toimii moitteettomasti (automaattia en hirveästi käytä) ja soveltuu monenlaiseen kuvailuun.



Ja tässä vielä tuo ihan normaali valintakiekko sekä tekninen näyttö ja sen säätämiseen tarkoitetut suoranaviskat. Käteviä nämäkin, ei muuta tyhjentävää sanottavaa.


En minä tätä oikein osaa vielä ammattimaisesti käyttää, vaatii opettelua että tästä saisi kaikki tehot irti. ISO- systemit ja valotus toimii tässä jotenkin eri tavoin kun vanhassa kamerassa, jossa tosin suurin iso taisi olla 1600 tämän ystävän 6400 verrattuna. Ei siis ihme jos skaaloituksessa on jotain eroja. Ja eiköhän tekniikkakin ole viidessä vuodessa ottanut askelta eteenpäin, minä olen tippunut kelkasta! Rakkautta tämä kuitenkin on, siitä olen parin viikon käyttökokemuksella sataviiskytprosenttisen varma. Joten eikun manuaalia selaamaan ja kuvaamaan, sillähän sitä oppii. :)

Ainiin, ja jos joku ihmettelee että miten tällaisella köyhällä au pair raukalla on varaa ostella itselleen uusia kameroita, niin muistutan että minulla oli tässä talven aikana kaksikymppiset. Perhe ja isovanhemmat siis osallistuivat kukin tietyllä summalla kameran hankkimiseen, jolloin itselleni jäi koko paketista maksetavaksi noin 300 euroa. :) Ja juu minulle ei taideta ostella synttärilahjoja muutamaan vuoteen, katsellaan uudestaan sitten kolmikymppisillä. :D




Innostus

Mikä kumma siinä on, että kun on vaikka kotona käymässä tai on loma ja viikonloppu tai ilta, niin blogin päivittämiseen ei löydy mitään intoa, mutta heti kun ajan voisi käyttää fiksumminkin niin itsensä löytää räpsimästä kuvia kengistään tai muusta vastaavasta? :D Pikkupojan päikkäriajankinhan olisi siis voinut käyttää pääsykokeisiin lukemiseen mutta eeeeeeeeei, tuloksen näette tässä postauksessa.


Uudet kevätkenkäni! Tai ovat ne jo ehkä kolme viikkoa vanhat, ostin ne Barcelonasta jostain pienestä mukavasta kenkäputiikista. Tai no, äiti osti. (Siinä, että asuu kaukana vanhemmistaan ja näkee heitä vain muutaman kerran vuodessa on eittämättä hyvätkin puolensa!) Liikeen nimeä en kyllä millään muista, mutta popot kustansivat noin 30 euroa. :) Tämä olikin sitten joidenkin julisteiden sun muun tavaratavaran lisäksi ainoa asia mitä sillä reissulla hankin.



Nyt ei enempiä kerkiä rupatella, pitää lähteä viemään perheen tyttö 6v uimaan (onneksi tällä kertaa äiti on mukana sellittämässä, ensi viikolla joudun tekemään sen yksin, apua!!). Tähän loppuun länttään asukuvat, joita myös intouduin räpsimään hyvällä pänttäämisajalla. :) Farkkupaita on siitä mainiosta ranskalaisesta halpahallista, jonka filosofia oli osta 4 maksa 1. Harmaat farkkulegginsit ovat Piecesin.



Ps. Muistakaahan lähetellä au pair -aiheisia kysymyksiä !

Midissä

Tajusin että härregyyd, minähän en ole näyttänyt omaa naamaani tämän blogin puolella ihan miljoonaan vuoteen. Tämä asia korjataan nyt, tässä tulee nimittäin liuta tämän päivän asukuvia

Joskus olen jostakin hyvin autenttisesta ja oikeassa olevasta muotilehdestä lukenut, että lyhyiden naisten ei tulisi käyttää midimittaista helmaa eikä vatsakkaiden lyhyitä paitoja. No, en minä ennenkään ole kamalan paljon noista ah-niin-viisaista säännöistä välittänyt, joten päätin olla kauhean kapinallinen ja rikoin molempia vastaan samaan aikaan. :) Hyi kauhia?



Löysin huoneestani suht mainion paikan kameralle, joten nyt onnistuu itselaukaisimella räpsyily ilman suurempia ongelmia! Kun tähän yhdistetään se, että minulla on vaatekaapissani tällä hetkellä noin 20 eri paitaa (asun täällä siis yhteensä kuukauden, vielä kolme viikkoa jäljellä..... pieni ylimitoitus?) niin eiköhän näitä asukuvia ala täällä taas näkyä enemmänkin. :) Ensi kerraksi voisi kyllä vaikka siivota tuolta taustalta tuollaisen ruman mustan repun (vieläkö joku muistaa lelu numero kakkosen? tämä on vihje) ja tuon perheen söötin Nalle Puh -taulun pois tuolta taustalta. Ja tsekata, että kuvan alalaitaan ei jäisi tuota hirmu kivaa lasilevyä. :D


hirrrrrrmu hieno solmusysteemi - valkoinen ponnari!


Tällaista tänään täältä Baselin suunnalta. Mitä teille muille kuuluu? Minulla oli itse asiassa aika jännä viikonloppu: eilen oli lastenvahtina käytännössä koko päivän (itse asiassa 14 tuntia koska lapsukaiset päättivät herätä kello 6.30 lauantaiaamuna), joka tarkoitti muun muassa hääleikkejä, helmirannekkeiden askastelua ja iltapäivää eläintarhassa. Illalla käväisin erään ystäväni kämpillä pitämässä seuraa muille ennenkuin he lähtivät bailaamaan. Ja ei, minä en todellakaan ollut kovin biletuulella koko päivän kestäneen paimennuksen jälkeen. :D Sängyn kutsu oli liian vahva. Tänä aamuna nukuin pitkään ja pidin oikein hartaan ja hitaan sunnuntaiaamun - tein muun muassa rentouttavan kasvonaamion ja otin nuo valokuvat. Iltapäivällä lähdin perheen kanssa sivistämään itseäni erääseen yksityismuseoon: siellä oli perhepäivä, joten ilmaiseksi pääsi katsomaan muun muassa Picassoa, Monnetia ja uutta suosikkiani Pierre Bonnardia. Pistän teille pari kuvaa tuohon loppuun niin näette miten hienoja töitä hänellä on! Tämän jälkeen hilppaisin ratikalla keskustaan ja Starbucksiin juomaan ylihintaista jääkahvia ja syömään ylihintaista couscoussalaattia ja ennenkaikkea lukemaan pääsykokeisiin. Olen maailman surkein kotonalukija, täällä löytyy aina huomattavasti mielenkiintoisempaa tekemistä kuin tenttikirjojen pänttääminen. Muun muassa vaatekaapin uudelleenjärjestely, facebookin kaverilistan karsiminen ja suihkun peseminen käyvät vallan mainiosti sijaistoiminnoista. Tällä välttelemistaidolla täpötäysi ketjukahvilakin on parempi paikka keskittyä. Ja se toimi! Sain reilussa kahdessa tunnissa luettua noin 17 sivua tieteellistä tekstiä (pragmaattinen semiotiikka hip hurraa!) alleviivauksineen kaikkineen. Tämän jälkeen päätin vielä olla reipas ja kävellä vajaan neljän kilometrin matkan kotiin ja sen lisäksi päivittää bloginkin. Hyvä päivä siis! :)






Iskeekö muihin impressionismi?

19.4.2012

Rupatellen vastaan jos kysytään

Katselin taas noita blogin tilastoista löytyviä liikenteen lähteitä, ja aika moni näköjään edelleen päätyy tänne au pair -blogi mielessä, vaikka varsinainen aupparipestini loppuikin jo jokin aika sitten. Tai no, ihan samaa hommaahan minä edelleen teen, perhe vain vaihtui välissä, joten kaipa tämä voisi yhä toimia auppariblogina. :D muttakunontämäbloggaaminenmeinannutvähänjäädä ja bla bla bla seli seli. Mutta sen sijaan, että alkaisin nyt taas rupatella nykyisestä perheestäni ja miten nyt menee (hyvin siis kylläkin), niin voisin järjestää elämäni ensimmäisen kyselypostauksen! Aiheena olisi siis lähinnä au pair -elämä, esimerkiksi syyt lähteä, perheen löytäminen, fiilikset, työnkuva, ystävien hankkiminen, lastenhoidon abc, perheen vaihtaminen, hyvät ja huonot kokemukset, lastenvahtikeikat ja niin pois päin. Kokemusta siis löytyy vähän vaikka mistä, joten uskon (tai vähintäänkin toivon) voivani vastata vähän vaikka minkälaisiin kysymyksiin. Eli antaa tulla vaan! :)



13.4.2012

Tänä iltana....



Eiköhän tämä kuvan ja videon combo kerro että mitä tänään kavereitten kanssa touhutaan. ;) Thank God it's Friday! 




juujuu äiti, kyllä minä muistan että mummon 85- vuotissynttärit ovat huomenna, otetaan ihan iisisti vaan.

11.4.2012

Lelu

Kävin viime lauantaina ostamassa itselleni tällaisen jännän lelun:


Sorruin sitten hankkimaan älypuhelimen, vaikka kuinka olen jo pitkään vannonut että sellaista en tule tarvitsemaan. :D Mutta tämä on itse asiassa netteineen ja sovelluksineen pelastanut minut jo pari kertaa kun tietokonetta ei ole ollut lähettyvillä. Ja onhan se kiva omistaa puhelin, joka suostuu käynnistymään haluttaessa eikä junnaa kun yrittää vastata puhelimeen. Edellinen kapula oli se iki-ihana nokian tyyliin ensimmäinen kosketusnäyttö. Aika vanhaksi se tässä vajaassa kahdessa vuodessa jo meni, toivottavasti tämä uusi Lumia 800 säilyisi kondiksessa vähän pidempään. :) Ja oon tähän mennessä tykännyt ihan hirveesti! Ainoa mikä vielä tökkii on se, että en ole löytänyt sellaista sääsovellusta joka näyttäisi sään suoraan etusivulla. Kun onhan se niin rankkaa klikata sitä yhtä ruutua että sen sään näkee........ :D



Pohdin että otanko valkoisen vai sinisen, mutta ajattelin sitten että tuohon valkoiseen en varmasti tule kyllästymään missään vaiheessa. Ja hyvä valinta oli! En kyllä vaan ymmärrä sen ideaa, että valkoisen kännykän suojakuori on musta, sehän peittää sen koko värin? Joten päätin olla uhkarohkea ja olla käyttämättä suojakuorta ollenkaan, tiedä sitten että mitä tästäkin tulee. Näytön suojakalvon sentään älysin hommata!

 Senni pääsi kansikuvatytöksi. <3 Suloinen otus. 

No, mitä mieltä olette valinnastani? Onko täällä muita Lumiaan hurahtaneita? :) Kulutushysteriani ei muuten loppunut tähän, vaan kävin eilen hankkimassa itselleni vielä toisenkin kivan vehkeen. Vihje siihen löytyy näistä kuvista, papukaijamerkki sille joka älyää!

8.4.2012

Hyvää pääsiäistä!

Oikein rauhallista pääsiäistä kaikille lukijoilleni! Itse ajattelin ihan vaan lössöttää kotona, tehdä oikein hyvän pääsiäisaterian ja vierailla mummoni luona. (niin olen siis tosiaan Suomessa käymässä nyt.) Huomenna voisi sitten hilppaista pääsiäiskirkkoon ja Nilsiään katsomaan toista mummoa. Ja tietty voisi myös napata koiran mukaan ja lähteä puijolle tai kallavedelle nauttimaan (liian kylmästä) aurinkoisesta säästä. Tämän rauhan pilaa vain se fakta, että pääsykoekirjat ovat saapuneet ja minulla on ehkä kuusi viikkoa aikaa lukea niitä joten varmaan kannattaisi pikkuhiljaa aloitella... Mutta viettäkää te loput täysstressitön pääsiäinen! :)

3.4.2012

Hola meus amics!

Otsikko on sitten terveisin Google Kääntäjä, en ole oppinut kahden Barcelona-päivän aikana puhumaan kovinkaan sujuvaa katalaania. (Tosin tänään kun Starbucksin vessassa jonotellessani hetken tuijotin erästä kylttiä niin hoksasin että höh, sehän muistuttaa enemmän ranskaa kuin espanjaa. Heti aukesi saniteettitilojen säännöt paremmin.) Kolmas kerta tässä kaupungissa, ja ah miten ihana onkaan se tunne, kun ei enää ole mikään pakko ravata niitä must see turistirysiä läpi. Ne kun on jo pariin kertaan nähty! Tämä tarkoittaa, että on aikaa ihan vaan kierrellä rauhassa kaupunkia, käydä syömässä vähän jotain välillä ja valokuvata ihan pirusti. Valitan, tämän residenssin verkkoon ei saa liittää enää yhtään konetta, ja äidin koneelle en kehtaa kuva-arsenaalia ladata, niin saatte tämän reissun kuvareportaasin vasta kun pääsen Suomeen. :)

Tämä kuva on ensimmäiseltä Barcelonan matkaltani, eli hmmmm viiden vuoden takaa.

Asun siis nyt ensimmäiset kolme yötä äidin ja isän ja muutaman muun kanssa (vähän salaa) tällaisessa taiteilijaresidenssissä Arenys de Marin pikkukaupungissa Barcan ulkopuolella. Mukavaa on, kaunista ja rauhallista, talo on vanha ja ylätasanteella kasvaa sitruunapuu. Äsken kyllä bongasin äidin ja isän makkarista vähintään kolme senttiä pitkän mustan torakan, mikä oli mukavaa ainoastaan siltä kantilta, että se ei ollut minun huoneessani. Valokuvannut olen jo paljon: rakastan Barcelonan pieniä kujia, suureellista arkkitehtuuria, rähjäisiä ovensuita ja kaikkia niitä miljoonia yksityiskohtia. Joku on joskus väittänyt Barcelonan olevan viihtyisyytensä takana synkeä ja rujo, mutta minusta se on vain valtavan mielenkiintoinen ja jännittävä. Äidin mielestä niinkin jännittävä, että pimeäntulon jälkeen ei olisi kuulemma saanut enää kaivaa kameraa esiin laukusta, höh. ;)

Shoppaillut olen jonkin verran, en valtavan paljon, ja ne loputkin maksoi äiti. Tämä hyvä puoli on näköjään siinä, kun näkee vanhempiaan vähän harvemmin. :D Hampaita on ja ei ole juiminut, eilinen oli aika paha. Yritän nyt kuitenkin sinnitellä Suomeen asti ennenkuin pitäisi mennä taas hammaslääkäriin, eiköhän se kolme kertaa peräkkäisinä päivinä Sveitsissä riitä näin ensialkuun.... Koko toinen puoli suustahan siellä on tulehtuneena, mätäpaiseet kukoistaa, suu aukeaa pahimmillaan vain 7 milliä (mitattu on) ja kaikkea tällaista mukavaa. Antibiootteja ja paaaaaaaaaaaaljon buranaa sun muuta, ois parempi parantua kun kolme kertaa päivässä joutuu ottamaan neljän eri pillerin arsenaalin. Kumpaakaan hammasta ei ole päästy vielä nappaamaan pois, eli yhä koskee. Mutta ehkäpä tämä riittää sairaskertomukseksi, minä lähden nyt syömään salaattia ja nukkumaan, että huomenna jaksan valokuvata ja shoppailla vielä lisää! Onpas kurjaa olla lomalla. Paitsi että ai niin hei, huomenna julkaistaan toinen satsi ennekkotehtäviä, loma loppuu siihen hip hip hurraa.

28.3.2012

Lepohetki

Tänään iltapäivällä tämä viimeisen parin viikon tappourakka oli virallisesti ohi: kaksi paksua ja pehmustettua (ja hyvin ryöstöhintaista) kirjekuorta lähti vaeltamaan kohti Suomea ennen kello neljää, ja siitä laskettuna voin sanoa olevani täysin vapaa ja toimeeton lähen viikon, seuraavat ennakkotehtävät kun julkaistaan vasta 3.4. Siitä lähtee sitten seuraava kahden satsi..... Ja sen lisäksi alkoo jumalaton luku-urakka, kuusi viikkoa aikaa lukea kolme pääsykoekirjaa ei apua. :D


Nyt en kyllä jaksa jäädä rupattelemaan pidemmäksi aikaa. Lupaan julkaista täällä vähän ennakkotehtävämatskua kunhan saan aikaiseksi. Tällä hetkellä haluan vain päästä nukkumaan, olen viimeisen kahden yön aikana nukkunut yhteensä noin 7 tuntia. Tämän lisäksi nämä kaksi yhtäaikaa (samalle puolelle!!) kasvavaa viisaudenhammasta ovat päättäneet juilia lauantaista lähtien sellaisella voimalla, että edes 1600 mg buranaa päivässä ei pidä kipua loitolla. Huomisaamuna pääsen näyttämään tätä hammaslääkärille, toivottavasti ne järkyttyvät siellä ja päättävät kiskoa ne irti jo saman päivän aikana, en kestä enää. Ja tämän lisäksihän olen siis lähdössä lauantaina Strasbourgiin ja lentämässä sunnuntaina Barcelonaan, ja hammaskipu ei kuulu minun kuvitelmiini unelmien minilomasta. Oh please...

19.3.2012

Ennakkotehtävät 2012: osa 1

Ajattelin uhrata osan vapaasta iltapäivästäni selittääkseni teillekin minkälaisen tehtävävuoren kanssa kamppailen tällä hetkellä. Silloin ehkä säälitte raasuparkaa ja annatte anteeksi blogilaiskuuteni. :D Aluksi kannattaa varmaan selittää, minne kaikkialle aion hakea tänä keväänä:

  • Aalto- yliopisto, dokumentaarinen elokuva. (tämä on sama kuin viimekin vuonna)
  • Tampereen yliopisto, journalistiikan ja viestinnän tutkimus.
  • Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteet (Joensuu koska siellä voi lukea yhteiskuntapolitiikkaa)
  • Turun yliopisto, mediatutkimus (tämän pääsykokeisiin pääsen vain jos en onnistu pääsemään aallon kokeisiin, koska menevät osittain päällekäin....)
  • Lahden muotoiluinstituutti, valokuvaus
  • Turun amk, journalistiikka (tämän kanssa sama homma, menee osittain aallon kanssa päällekäin)


 Ja siis tiedän, tässä on ihan kauhean monta paikkaa eikä mihinkään voi hakea samalla kokeella, mikä on äärettömän mälsää. Mutta olen päättänyt, että panostan kunnolla kahteen ensimmäiseen ja loput ovat varavaihtoehtoja jotka saavat kulkea mukana vähänniinkuin omalla painollaan. :) Pyhä tarkoitus ja ajatus olisi ensi syksynä opiskella jotakin, ihan mitä tahansa noista kuudesta. Tosin varavaihtoehtokin on jo (kiitos taas Annan!) eikä edes pöllömpi sellainen, mutta siltikään toinen välivuosi ei ole se mitä eniten juuri nyt tarvitsisin. 

Postauksen otsikossa lukee "osa 1" ihan sen takia, että yhteensä neljään näistä hauista täytyy tehdä jonkinlaisia ennakkotehtäviä. Fiksuimmat alkavat varmaan jo hiffailla että kiirehän tässä on. Ja ei hätää, olen älynnyt sen itsekin! Aalto- yliopiston ja Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävien on oltava perillä hakujen päättymispäivänä 3.4. Ei siinä mitään, muttakun minä asun täällä toisellä puolella Eurooppaa tällä hetkellä, jolloin minulla on postin kulkemisaika huomioonottaen melko tasan viikko vähemmän aikaa (tai siis todennäköisesti 6 päivää koska tulen valvomaan viimeisen yön läpeensä kirjoittaen jotain viimeistä esseetä tai polttaen dvd:itä). Näissäkin nokkimisjärjestys on ihan selvä, dokkarilinjan tehtävät tulevat ykkösenä ja Lahden tehtäviä teen kun ehdin ja inspaa. 


 Ennakkotehtävät, dokumentaarinen elokuva

Tehtävä 1. Perustelu
Kirjoita koneella vapaamuotoinen korkeintaan puolentoista
(1,5) sivun teksti, jossa kerrot miksi haluat opiskella dokumentaarista
elokuvaa. Kerro tämä siten, että lukija saa myös
käsityksen sinusta ihmisenä ja asioista, jotka ovat vaikuttaneet
kiinnostukseesi elokuvaa kohtaan.

Tehtävä 2. Valokuvaustehtävä
Kuvaa kohtaamaasi ihmistä, havainnoi hänen elämäänsä,
toimiaan, sitä mikä mielestäsi hänessä on ominaisinta. Kuvaa
kuuden (6) valokuvan sarja, jossa kiteytyy käsityksesi
henkilön elämästä. Tee korkeintaan 10x15 cm kuvista maksimissaan
A5-kokoinen vihkonen. Anna sarjallesi nimi.

Tehtävä 3. Dokumentaarisen elokuvan synopsis
Kirjoita dokumentaarisen elokuvan synopsis aiheesta ”Muutos”.
Kuvaile elokuvan ideaa ja muotoa. Pituus yksi (1) A4-
liuska.

Tehtävä 4. Essee
Kirjoita 3-5 sivun essee, jossa pohdit teemaa ”Perhe” käyttäen
viitekohtanasi yhtä (1) teosta (dokumentaarinen elokuva,
romaani, runo, kuvateos, teatteriesitys, essee- tai ns. tietoteosta).

Tehtävä 5. Lyhyt videoelokuva
Kuvaa neljän (4) minuutin vapaamuotoinen elokuva aiheesta
”Sivullinen”.


Ennakkotehtävät, valokuvaus

1. Hyvät ihmiset
Viisi ihmistä, viisi kuvaa.
Toteutus: Valokuvaten viisi väri- tai mustavalkokuvaa.

2. Asema
Juna-asema, linja-autoasema, lentokenttä jne. ovat paikkoja missä ihmiset kohtaavat, odottavat ja hyvästelevät. Valitse yksi tällainen ”risteyspaikka”. Kuvaa kolmella kuvalla paikan tunnelmaa. Toteutus: Valokuvaten kolme väri- tai mustavalkokuvaa. 

3. Olipa kerran
Kerro viidellä kuvalla jokin omaan elämääsi liittyvä tarina.
Toteutus: Valokuvaten viisi väri- tai mustavalkokuvaa.

 4. Parhaat työni
Esittele kymmenen kuvaa, joista vähintään puolet on valokuvia.
Toteutus: Liimaa kukin kuva omalle A4-kokoiselle paperiarkilleen. Kuvien tulee olla tarkasteltavissa ilman apuvälineitä (esim. diat, videonauhat, levykkeet, jne. eivät käy).

Että sellaisia, aikaa tämän kaiken tekemiseen on siis vielä yksi viikko ja kaksi päivää. :D Mitä mieltä olette tehtävistä, onko joku sattumoisin hakemassa samoihin paikkoihin? Missä vaiheessa lukijoilla ylipäätänsä on hakuprosesssit menossa? Ne jotka eivät tappele kanssani samoista koulupaikoista, toivottakaa onnea, sitä minä nimittäin vähän tarvitsisin. Ja hitsisti kahvia, lyhyitä yöunia ja vapaa-ajanvieton minimalisoimista. I can do it.


Can I?