24.6.2011

Kesän (niin minkä?) ekat festarivaatteet!

Voin kertoa, että alennusmyynnit ovat kavalia, suorastaan petollisia. En ymmärrä miten nykyään on menty siihen, että pään pistäminen sisään kauppaan tarkoittaa automaattisesti sitä, että sinne häviää vähintään se kymppi-pari, tai sitten vähän enemmänkin. Bianco on pahin, nyt se on viimeistään todistettu. Kulutushysteria iski minuun heti kun aloin saamaan palkkaa, ja yltyi vain kun tililleni tupsahti muutaman satanen yo- rahoja. No mutta, ei minua kyllä näitä juttuja katsellessani ihan hirveästi ala itkettämäänkään... :D Hyvät naiset ja herrat, kesän ensimmäiset festari/rantsu/hellepäivän hengausvaatteet!


Oudon mallinen liehuhelmatoppi, joka ihme ja kumma kyllä sopi minulle, siis näihin tukevahkoihin muotoihini. Yleensä tuollaiset saavat minut näyttämään vähäsen raskaana olevalta...


Ihanan ohuesta kankaasta tehty, ilmavan kokoinen kauluspaita. Voiko rennompaa olla! Molemmat paidat lähtivät matkaan Vero Modasta.



Sekä kengät että laukku aitoa nahkaa - yhteensä 45 euroa. Ihan jo tämän takia ei itketä. Löytöihin saa tuhlata hieman, eikö niin? Veskan ja nilkkureiden värit riitelevät somasti keskenään, mutta eihän se nyt kesämuodissa ole ihan pilkun päälle. Tuo laukku näyttää vielä vähän liian sileältä ja puhtoiselta, pitää käydä ryvetyttämässä sitä jossain niin päästään oikeaan tunnelmaan.



Ja lopuksi, myös Biancosta, ostin puoleen hintaan megalomaanisen kokoisen huivin. Supermonipuolinen ja kivannäköinen. Olen alkanut pikkuisen liukua vaatteissani tylsänpuoleiselle legginsit-pitkä toppi-harmaa/nude/peessi/ruskea/valkoinen paita -linjalle (kuka sai selvää sanasta?), joten olen ihan tietoisesti yrittänyt kalastella kaupoista väriä. Parhaiten tavoitetta ovat varmaan täyttäneet tämä pirtsakka huivi, pastellisen mintunvärinen paita ja kukallinen hiuspanta. Ai niin ja oranssi uikkari ja petroolinsiniset bikinit! Onhan nyt sentään kesä, hei. Ja sateen väitetään kuulemma kuuluvan asiaan, vaikka me paremmin tietävät sanommekin että räntä ja raekuurot kuuluu marraskuuhun.

Nyt niitä festareita odotellessa. Kaksi viikkoa, iik!

ps. Hyvää juhannusta kaikille! Minä lähden nyt Tervoon viettämään kaverijuhannusta. Sunnuntaina vuorossa sitten taas Tuusniemi (Kosula (Ranta-Kosula)) ja perhemökkeilyä. :) Au revoir!
pps. Eihän siitä kammottavasta Jaren ja VillleGallen häärankutuksesta vaan missään nimessä tullut virallista kesähittiä? Eihän?!??

Baby you can drive my car; this summer only

Ensin on taas pakko mainita että mitä hittoa, 12 lukijaa?? :D Mahtavaa, huikeaa, ihanaa! Olen ihan superiloinen joka ikisestä. (ja hys, niitä joilla on 212-2012 lukijaa ei tarvitse mainita.)


Ostin sitten kesäauton. Tai siis minä ja Selma (tuo lyhyttukkainen tonttu tuossa auton vieressä) ostettiin. Niin kuin kuvista näkyy, olemme kaikki selkeästi löytäneet sisäisen amiksemme tämän kullannuoun avulla. Me nimettiin se rekkarin mukaan Buffahiksi , mutta vaihtoehtoisia nimityksiä ovat myös Kottero ja Söpöin-Sininen-Pikku-Romuauto-Ikinä. Tällä Mazdalla vm 90 (vanhempi kuin minä!!) pääsee korkeintaan 95 kilometrin tuntivauhtia, bensaluukku aukeaa koukkuviritelmällä ja takalasinpyyhkijää ei ole, mutta se on autona erinomaisen ajettava ja ehjän oloinen. Nyt pitää vain koputtaa puuta, ettei jätä meitä moottoritien varteen kun ollaan matkalla Ruissiin. Kopkop.


Minulla on tästä menopelistä kuitenkin aika ristiriitaiset tuntemukset. Uskon satakymmenenprosenttisesti ilmastonmuutokseen, ja tuollaiset parikymmentä vuotta vanhat bensasyöpöt ovat ehkä jotain hirveintä mitä noin niinkuin periaatteessa tiedän. Mutta se hankittiin kyllä ihan pakosta, työpaikkani on about 15 kilometrin päässä, eikä sinne kulje minkäänlaista bussilinjaa. Matka ei ole pyöräiltäväksi ihan mahdoton, mutta olen ihan satavarma että kello 5.30 aamulla yhdeksän tunnin yövuoron jälkeen ei kiinnosta lähteä polkemaan kotia päin tippaakaan.Ja tällaiset kivat myrskykelit ja kiirepäivät - nou nou. Ja anteeksi maapallo, Suomen junaliikenne on kyllä niin karmivissa hinnoissa, että autoilu tulee halvemmaksi. Siinäpä uudelle hallitukselle vähän tekemistä, kun yrittävät saada kansaa raiteille.

Ekologinen minäni itkee, sisäinen amikseni ei. Ja onhan tuo aika suloinen.... :) (ja se myydään kesän lopuksi, jolloin se on jonkun muun eko-ongelma (nännännää))

19.6.2011

Back in business

Tauko on virallisesti päättynyt! Se vähän venyi lukuisista eri syistä, olen superpahoillani. Minulla olisi aivan kamalasti kerrottavaa ja kirjoitettavaa, tällä välin on tapahtunut vaikka mitä jutunaiheen arvoista! Ihan kamalaa kun ei ole yhtään ajantasalla, kaikesta pitää kirjoittaa takautuvasti. Olen tämän muutaman viikon aikana siis juhlinut lakkiaisiani, rempannut ja sisustanut meidän perheen taloa ihan uuteen uskoon, käynyt huikean kivoissa pääsykokeissa Helsingissä, muuttanut kavereitteni kanssa keskustaan ja ostanut auton. Näistä kaikista pitäisi siis tehdä juttua ennenkuin pääsee kirjoittamaan taas arkihöpinöitä. :D Tämä postaus on omistettu yo- juhlilleni. Mutta vielä yksi asia ennen perinpohjaista raporttia: taukoni aikana lukijoita on ilmoittautunut peräti kaksi lisää, yhteensä teitä on nyt siis jo (heh) kymmenen! Mahtavaa, kiitos kaikille lukemisesta-tukemisesta. :)

  
tytöt <3
Bongaa yllä olevasta kuvasta se jolla on tyhmin ilme. 4.6.2011 juhlittiin siis meidän vuosikurssin ylppäreitä. Päivän aikana tuli itkettyä, naurettua, poseerattua, syötyä, juotua, tanssittua, urpoltua, ja ehkä pienen heken ajan oltiin nättinäkin. Puhun siis itsestäni, nuo muuthan ovat täysiä kaunottaria. Nuo kengät (minun siis) muuten ansaitsisivat vaikka oman postauksen: Italiasta lennätetyt mokkanahkaiset kymmensenttiset  Obeline-merkkiset ihanuudet koossa 35. Ne ansaitsevat huomiota.

Juhlat etenivät aika perinteiseen tapaan: aamulla kamalalla kiireellä koululle (kuka muu kuin minä voi melkein myöhästyä omista lakkiaisistaan?), josta kotiin juhlimaan ja poseeraamaan sukulaisten, tuttavien ja parin ystävän kanssa. Illalla pidettiin täällä meidän kämpillä pienet etkot, josta baariin (täpötäynnä, karseaa!!) josta vielä ex-koulun pihalle pitämään jäähyväispuheita ja itkeskelemään. Ihana päivä.



Mekosta ei kukaan tajunnut ottaa kunnon kuvaa. Huomaa että iskä oli kameran takana, eihän se blogikelpoisista asukkuvista mitään ymmärrä. :D Mutta kyllä näistä erotaa millainen se on. Löytö, kalastin sen ainoana kappaleena kaupungin Carlsonilta 30 eurolla. Ei paha hinta ylppärimekosta, mmmmhhh? Halusin tuollaisen vähän rennomman ja kesäisen koltun, ei jotenkin ollut yhtään sellainen tylli-sametti-prinsessafiilis. Istumakuvat on kyllä aina tosi imartelevia, ryhti etenkin on erittäin bueno. En ole päässyt ottamaan vieläkään virallisia yo-kuvia, kun olen joutunut aina vain perumaan ja perumaan varatut ajat. Tavoitteena olisi päästä "studioon" ennen Rusirockia ja Barcelonan reissua, muuten tästä ei tule yhtään mitään. Niitäkin aion julkaista täällä, joskus heinäkuussa sitten. :)

Tämä  oli nyt tällainen paluuviesti, lisää seuraa jossain vaiheessa. Ensi viikko on taas kamalan kiireinen, aamuisin minulla on ranskankurssi ja iltaisin töitä, mutta eiköhän tälle touhulle nyt ala riittää taas enemmän aikaa. See u!