Joinain päivinä täälläkin jaksaa jopa meikata (= päivät, jolloin pitää mennä käymään Strasbourgissa tai Molsheimissa), ja eilen oli niin supermeikkausfiilis että laitoin jopa huulipunaa! Tuli jotenkin heti supersyksyinen ja pikkiriikkisen naisellisempi olo, voisi kokeillä useamminkin tällaista piristysruisketta kalpeanvaaleaan arkeen. :) Neule on muuten uusi ja superihana! Löysin sen New Lookin alerekistä, ja sillä on sama vaikutus kuin huulien punaamisellakin: vähän väriä huolestuttavan harmaa-beigen sävyiseen vaatekaappiini. Housutkin ovat uudet, ne näyttävät hyvältä päälle. Maksoivat vain 15 euroa, sorruin taas strerchiin, nuo hajoavat puolessa vuodessa niin kuin ne kaikki edellisetkin. Ps. eikö tämä huonojen kaksinkertaistavien peilikuvien aika lopu ikinä? Jalustanikin on kadonnut tähän sotkuun.... :D
Tämä on siis nyt se päivemmällä lupaamani kuulumispäivitys. Luvassa jälleen kuvilla höystettynä superjännittävää au pairin elämää! Parental advicory, tämä on hurjaa settiä, elämäni on nykyään superjännittävää. ;)
Elämä täällä on nykyään suhteellisen rentoa. Pojat ovat vihdoin parin kuukauden jälkeen tainneet todeta, että kyllä tuo tänne ainakin vähäksi aikaa jää, joten nykyään minua välillä suorastaan kiskotaan leikkeihin mukaan. Ihan mukavaa, koska varsinkin alussa minulle suotiin vain kiukkuisia mulkaisuja ja itkupotkuraivareita jos yritin koskea yhtään mihinkään. Perheen isäkin tuli komennukselta takaisin pari viikkoa sitten, ja on ollut siitä lähtien lomalla. Ja hän on edelleen ihan innoissaan kokkaamassa, kuskaamassa poikia kouluun ja tyhjentämässä tiskikonetta. Joten minä olen sitten lähinnä imuroinut, pyyhkinyt keittiön pöytää, tyhjennellyt välillä kissanhiekkalaatikkoa ja leikkinyt... :D Ensi viikon jälkeen alkaa taas normaali arki, kun sekä isä että pojat palaavat lomalta. Apua, minä olen jo kerennyt laiskistua!
Suomi-ikävä kerkesi tässä välissä hävitä kokonaan, kunnes muutaman seikan takia tuli rynnimällä takaisin. Ensin täällä kävi kylässä sisko poikaystävän kanssa, sitten paras ystäväni (kuvia näistä molemmista tulee kunhan niitä asianomaisilta saan, oma kamera piti rokulia koko ajan). Siskon nähtyä tuli ikävä koko perhettä. Ja tyttöjen viikonloppu Baselissa muistutti aika konkreettisesti miten ihana kaveriporukka meillä on, ja mitä kaikkea meillä oli koko lukioajan tapana yhdessä tehdä. Voitte uskoa miten kovasti odotan joulua ja uuttavuotta... Ja tähän päälle vielä 84- vuotias mummokultani meni saamaan sydänkohtauksen ja melkein kuolemaan. Mutta vain melkein, meidän supermummo hämmästytti sekä hoitajat, lääkärit että koko perheensä ja päättikin tulla vielä takaisin. <3 Että ei ehkä ihme jos veri vetäisi nyt pikkuisen Kuopioon päin. Mutta reilun 500 euron lasku lentolipuista taitaa pakottaa nyt pysymään kiltisti täällä. Mikä ei siis ole mikään huono juttu, koska täällä on mukavaa jne jne, fiilis vain on sellainen että nyt olisi se hetki kun pitäisi olla kotona muun perheen kanssa.
Sitten vähän pirteämpiin aiheisiin. Nuorempi pojista on innostunut piirtelemään, ja pari päivää sitten hän piirsi kuvan minustakin. Se on siis tuo tuossa ylhäällä, kaunis eikö? Piirustuksen minulle antamista seurasi tällainen hieno esittelypuhe:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro vain!