Päivän asua

 

Hei vaan! Päätin pitkästä aikaa kuvailla vähän päivän asua, kun totesin näyttäväni aika kivalta ihan näin arkipäiväksi, etenkin verrattuna siihen, että suurimmat reissut on tänään tehty Ikeaan (ei shoppailua, ostettiin vaan uusia kalusteita keittiöön) ja postiin lataamaan telefooniin lisää puheaikaa.

Ketkä minut paremmin tuntevat, tietävät, että minulla on aina hiukset auki. Ihan aina. Okei, salilla käyntiä ja juhlakampauksia ei lasketa. En tykkää hirveästi kasvojeni muodosta tai kaulastani, joten hiusten pitäminen auki piilottaa niitä sopivasti. Plus että minulla on kauniit hiukset, ihan oikeasti. ;) Tänään kutrit olivat kuitenkin superlikaiset ja lörähtäneet, enkä ehtinyt ennen Ikeaan lähtöä niitä pestä. Siispä ei auttanut, kiinni piti laittaa. Väkersin sitten tuollaisen nutturantapaisen löyhällä ponnarilla ja muutamalla pinnillä. Ja pitää sanoa, että tätä voisi opetella enemmänkin. Ei tuo leuka nyt niin valtavalta kiinnikään olevissa hiuksissa näytä. :)

Peilikuvien takana vilahteleva näkymä pitää muuten paikkaansa: kuinka moni arvasi, miten yösiivoukselleni tulee käymään? Joopa joo, enkä minä sitä ole tänäänkään vielä jaksanut tehdä. Nyt lähden salille Halloweenzumbaan (:D) jonka jälkeen lupaan ja vannon heittää edes nuo vaatteet kaappiin ja keräillä turhat irtorojut boxeihin. Kun homma on tehty, voisin vaikka opetella pitämään tuota pyyhettä sängyn sijaan jälleen naulakossa....

 

... vaikka Choupinette siitä tuntuukin tykkäävän juuri näin. 

Aupparille kuuluu

Bonsoir de France pour vous tout! (en tiedä menikö tuo oikein, tuo ranskan kirjoittamisen opiskelu on viime aikoina vähän jäänyt... :D) Mutta siis hei.

Joinain päivinä täälläkin jaksaa jopa meikata (= päivät, jolloin pitää mennä käymään Strasbourgissa tai Molsheimissa),  ja eilen oli niin supermeikkausfiilis että laitoin jopa huulipunaa! Tuli jotenkin heti supersyksyinen ja pikkiriikkisen naisellisempi olo, voisi kokeillä useamminkin tällaista piristysruisketta kalpeanvaaleaan arkeen. :) Neule on muuten uusi ja superihana! Löysin sen New Lookin alerekistä, ja sillä on sama vaikutus kuin huulien punaamisellakin: vähän väriä huolestuttavan harmaa-beigen sävyiseen vaatekaappiini. Housutkin ovat uudet, ne näyttävät hyvältä päälle. Maksoivat vain 15 euroa, sorruin taas strerchiin, nuo hajoavat puolessa vuodessa niin kuin ne kaikki edellisetkin. Ps. eikö tämä huonojen kaksinkertaistavien peilikuvien aika lopu ikinä? Jalustanikin on kadonnut tähän sotkuun.... :D

Tämä on siis nyt se päivemmällä lupaamani kuulumispäivitys. Luvassa jälleen kuvilla höystettynä superjännittävää au pairin elämää! Parental advicory, tämä on hurjaa settiä, elämäni on nykyään superjännittävää. ;)

Elämä täällä on nykyään suhteellisen rentoa. Pojat ovat vihdoin parin kuukauden jälkeen tainneet todeta, että kyllä tuo tänne ainakin vähäksi aikaa jää, joten nykyään minua välillä suorastaan kiskotaan leikkeihin mukaan. Ihan mukavaa, koska varsinkin alussa minulle suotiin vain kiukkuisia mulkaisuja ja itkupotkuraivareita jos yritin koskea yhtään mihinkään. Perheen isäkin tuli komennukselta takaisin pari viikkoa sitten, ja on ollut siitä lähtien lomalla. Ja hän on edelleen ihan innoissaan kokkaamassa, kuskaamassa poikia kouluun ja tyhjentämässä tiskikonetta. Joten minä olen sitten lähinnä imuroinut, pyyhkinyt keittiön pöytää, tyhjennellyt välillä kissanhiekkalaatikkoa ja leikkinyt... :D Ensi viikon jälkeen alkaa taas normaali arki, kun sekä isä että pojat palaavat lomalta. Apua, minä olen jo kerennyt laiskistua!

Suomi-ikävä kerkesi tässä välissä hävitä kokonaan, kunnes muutaman seikan takia tuli rynnimällä takaisin. Ensin täällä kävi kylässä sisko poikaystävän kanssa, sitten paras ystäväni (kuvia näistä molemmista tulee kunhan niitä asianomaisilta saan, oma kamera piti rokulia koko ajan). Siskon nähtyä tuli ikävä koko perhettä. Ja tyttöjen viikonloppu Baselissa muistutti aika konkreettisesti miten ihana kaveriporukka meillä on, ja mitä kaikkea meillä oli koko lukioajan tapana yhdessä tehdä. Voitte uskoa miten kovasti odotan joulua ja uuttavuotta... Ja tähän päälle vielä 84- vuotias mummokultani meni saamaan sydänkohtauksen ja melkein kuolemaan. Mutta vain melkein, meidän supermummo hämmästytti sekä hoitajat, lääkärit että koko perheensä ja päättikin tulla vielä takaisin. <3 Että ei ehkä ihme jos veri vetäisi nyt pikkuisen Kuopioon päin. Mutta reilun 500 euron lasku lentolipuista taitaa pakottaa nyt pysymään kiltisti täällä. Mikä ei siis ole mikään huono juttu, koska täällä on mukavaa jne jne, fiilis vain on sellainen että nyt olisi se hetki kun pitäisi olla kotona muun perheen kanssa.

 

Sitten vähän pirteämpiin aiheisiin. Nuorempi pojista on innostunut piirtelemään, ja pari päivää sitten hän piirsi kuvan minustakin. Se on siis tuo tuossa ylhäällä, kaunis eikö? Piirustuksen minulle antamista seurasi tällainen hieno esittelypuhe: "Tässä olet sinä, ja tässä on sinun mekko. Se on punainen koska sinä tykkäät punaisesta. Tämä pyöreä tässä on sinun maha. Sinulla on iso maha." Lasten suusta kuuluu totuus, vai mitensenytmeni.

Nyt voisin kellonajasta huolimatta kääriä hihat ja ryhtyä vähän siivoilemaan tätä huonettani. Tälläkin hetkellä datailen tässä lattialla, koska sängyllä ei ole tilaa. Ikealle kiitos tekolampaantaljoista! Loppuun kaunis(telematon) kollaasi huoneeni nykytilasta. Verratkaa sisustuspäivityksessä esiteltyyn huoneeseen. Apua. :D

Öitä teille, hyviä siivoushetkiä minulle!

Aikaansaamattomuudesta

Aikaansaamattomuuden pitäisi olla yksi seitsemästä kuolemansynnistä jos minulta kysytään. Sillä saataisin ehkä meidänkin talossa jotain aikaan. En ole nimittäin ikinä nähnyt hitaampaa, laiskempaa ja yksinkertaisesti saamattomampaa perhettä kuin tämä mihin olen sattunut syntymään. Mikään ei suju niinkuin pitäisi. Esimerkkinä yritin äsken etsiä paikkaa, jossa voisin kuvata päivän asuni, mutta en lopulta löytänyt koko talosta yhtäkään ainoata siistiä ja rojutonta kohtaa. Eli valitan, päivän armeijahenkinen villapusero jää teiltä nyt näkemättä. Jouduin myöskin tyytymään tänään makarooniin ja juustoon, sillä isän ostama jauhelihahan oli siis mennyt vanhaksi jo eilen, ja makaronilaatikko jäi vain haaveeksi...

Kaikkein huolestuttavinta on, että minulla ei ole hirveästi varaa hurskastella, olen lähes yhtä paha itsekin. Jos kuvauspaikkaa etsii, olisi luonnollista aloittaa omasta huoneesta. Muttakun sekin on epämääräisten vaatteiden, kirjojen ja roskien peitossa eikä nähnyt imuria varmaan kuukauteen. Toinen suuri ylpeydenaihe on maalausprojektini: Sain kesäkuussa suuren tarmonpuuskan ja maalasin huoneeni kaikki neljä seinää ja vaihdoin huonekalujen järjestyksen. Tästä puolen vuoden takaisesta tapahtumasta on seinissäni yhä muistona pitkiä pätkiä maalarinteippiä, joita en vain ole saanut aikaiseksi poistaa. Samoin sisustukseni jäi kesken, huoneessani ei siis ole vieläkään verhoja, vaatehuoneen oviverhoa, lamppua, uusia sälekaihtimia eikä minkäänlaista järjestelmällisyyttä. Pyykkikorin sain sentään hankittua! Ainiin, roskakoriakaan ei ole muutamaan vuoteen ollut.

weheartit.com

Toivotaan syntymäpäivälahjaksi: ideoita, tarmoa ja organisointikykyä.