23.11.2011

A niinkuin ajatuksia

Ajattelin tähän illan päätteeksi koota jotain ajatuksia omasta elämästäni, ranskasta, au pairina olosta sun muusta universaalista. Siis päässä vaan pyörii noin miljoona ajatusta, jotka voisi olla kiva päästää ulos jostain tuutista. Ja tehän toivoitte tajunnanvirtaa. ;) Järjestystä ei ole, pomppikaa ajatusteni tahdissa!

  • Kuka hyötyy minun au pairina olemisestani eniten, minä vai perhe? Tai jos laajennetaan perhettä, niin minä, vanhemmat vai lapset? Opinko minä kulttuuria, oppivatko he kulttuuria, kansainvälistymmekö me nyt tässä sitten yhdessä, pärjäisivätkö he ilman minua, vastaako hyötyni rahallista arvoani, voittaako perhe rahassa vai minä, vai voiko sitä edes sanoa?
  • Miten tämä kokemus vaikuttaa tulevaisuuteeni? Millaista elämäni olisi ilman tätä seitsemää kuukautta?
  • Onko seitsemän kuukautta liian vähän?
  • Miten samat lapset voivat olla välillä niin ihania että tuitui, ja välillä niin kamalia että tekisi mieli hpätä parvekkeelta ja juosta vähintään Italiaan asti karkuun?
  • Olenko minä kasvanut ihmisenä?
 

  • En ole enää varma haluanko kissaa näiden kokemusten jälkeen, tällä hetkellä laukkuni lemuaa etikalta jonka alta lievästi pistää edelleen se kissanpissi. Plus että nyt tuo katti taitaa luulla että minä olen poikakissa. Sillä on siis juoksut....
  • Voiko sitä laukkua enää käyttää julkisesti, vai tajuavatko kaikki siitä etikan lemusta mitä sille raukalle on tapahtunut? Miten pian se etikkaisuus haihtuu?
  • Miksi minulla on niin hyvä tuuri, että ensin autoni homehtuu ja sitten lempilaukkuuni pissitään? Ihmettelen tätä vaan ties monettako kertaa.
  • Mitä minä teen ensi vuonna jos en saa taaskaan opiskelupaikkaa? Onko kahden välivuoden ihminen luuseri?
  • Miten pääsisin eroon aikaansaamattomuudesta, huonoista nukkumatavoista ja laiskuudesta? Nytkin olisi miljoona kertaa parempi olla jo vällyjen välissä nukkumatin kanssa kuin nököttää tässä ja näpytellä näppistä.
  • Katoaako musikaalisuus jos sitä ei käytä?


  • Tukka on kuiva kuin diplomi-insinöörien vuosikokous, täynnä kaksihaaraisia ja mahdollisimman mallistaa ulos kasvanut. Pitäisi vissiin käydä kampaajalla. Mutta annanko jonkun englantia puhumattoman leikellä kallisarvoista päätäni?
  • Mitä toivoisin kaksikymppislahjaksi? Tylsyys on se, että mitä tahansa se onkin niin saan sen ainakin kuukautta myöhässä. Plääh.
  • Aloin nauraa kun kuvittelin tänään vakavissani jättäväni joulukuussa käymään tulevan ystäväni vaeltelemaan yksinään Strasbourgissa kun itse opiskelen tai teen töitä. Näin silmissäni sen paniikin ja rupesin hekottamaan keskellä aavemaisen hiljaista puolityhjää yöbussia. 
  • Miksi uuden ihmisen tapaaminen jännittä aina niin paljon? Pakkoko sen ensimmäisen ajatuksen on olla "ei se kuitenkaan minusta tykkää"? Kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä tapaaminen on kiva ja osapuolilla synkkaa hyvin. Näin on siis minulle käynyt lähes aina. Ja silti vaan aina pelottaa niin pirusti...
 

  • Miksi laihtumiseni on pysähtynyt seinään? Olen jummannut tasan samassa painossa jo kuukauden. Mitä tässä pitäisi tehdä että sen saisi taas laskemaan?
  • Vastaus ylempään on että aloittaa lenkkeily, luulisin. Helpommin sanottu kuin tehty. Motivaatiovinkkejä?
  • Pitäisikö käydä kielikurssilla vielä ensi kevätkin? Arvostanko enemmän ohjattua kielenoppimista vai vapaata hengailuaikaa?
  • Jos teitä joskus ketuttaa niin vaan helvetisti, niin kuunnelkaapa Pariisin kevään biisi Johnny Depp (pankkiryöstäjän rakkaus). En tiedä mikä siinä laulussa on, mutta minun kyrsimiseeni ainakin auttoi tehokkaasti, vaikka sanat eivät liipanneet läheltäkään.
  • Miksi täällä on aina sumuista?
  • Pitäisikö tuoda Suomesta talvitakki ja -saappaat, vai luotanko vaan siihen että en minä täällä palele?
  • Miksi minulla on taas korvatulehdus? Pitää siis uskaltautua ranskalaiseen lääkäriin, apua!


  • Miten paljon ulkonäkö vaikuttaa elämässä? Jäänkö jostain paitsi tai saanko jotain lisää koska olen lyhyt ja pyöreä, vai onko sillä yhtään mitään väliä millään alalla? Tai vain osittain, jossain, missä?
  • Saako au pair mököttää, valittaa tai olla epäsosiaalinen? Siis joskus, ei tietenkään aina. 
  • Täällä on oppinut arvostamaan sosiaalista elämää, ystäviä ja kohtaamisia.
  • Olen ylpeä itsestäni, kun olen uskaltanut tehdä tämän!
  • Negatiiviset stereotypiat suomalaisesta ovat "hiljainen", "juro", "juoppo" ja "kyvytön ottamaan kehuja tai arvosteluja vastaan rakentavasti" niin rankalaisesta ne taas ovat "ylpeä", "itsekäs" ja "haluton joustamaan". Tämä siis kerätty kokoemusperäisesti esimerkiksi suojatietä ylittäville kiroilemisesta, englannin puhumattomuudesta ja yleisestä ilmapiiristä. Karkeita yleistyksiä molemmista maista, mutta niinhän ne stereotypiat taitavat olla. 
  • Olenko niin suvaitsevainen ja avarakatseinen kuin olen aina antanut itseni ja muiden ymmärtää?
  • Minua pelottaa, että jos valitsen elämässäni yhden suunnan, suljen pois kaikki muut. Saanko olla ottamatta suuntaa ollenkaan? En varmaankaan, luultavasti se ei ole loppupeleissä yhtään parempi.


  • Haluaisin kehittää ja laajentaa tätä blogia mutten tiedä miten. Olisiko monipuolisempi aihepiiri tai tasaisempi päivitystahti avain onneen?
  • Minua pelottaa, että kun au pair vuoteni loppuu niin kaikki tätä sen aiheen takia lukevat lopettavat samantien lukemisen. Ei blogia itselleen kirjoiteta vaikka joku niin väittäisikin, tai ainakin minä kirjoitan sitä koska tahdon jonkun lukevan sitä. Tahdon olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.
  • Inhoan nykyisellä kameralla nykyisessä ympäristössä otettuja kuvia itsestäni. Ne ovat aina niitä peiliräpsyjä. Ei se jalustakaan toimi, sille ei ole paikkaa ja kamera on sille liian painava. Mokomakin minijalusta. 
  • Miten aika menee välillä niin hitaasti ja vällillä taas niin nopeasti? Perjantain minä olen ollut täällä kolme kuukautta. Oho. 
  • Onko minulla liian suuret kuvitelmat itsestäni? Vai olenko liian vaatimaton? Mistä sen saa tietää?
  • Onko parempi etsiä, odottaa vai antaa olla vaan?

Oho, kysymysten määrä yllätti itsenikin kun ne kirjoitti ylös. Ai miten niin aikuiseksi kasvaminen on sekavaa aikaa?

Ja nyt ärsyttää että kello on taas noin älyttömän paljon. Se on ihan sama julkaisenko minä tämän tekstin nyt keskellä yötä (varsinkin kun kello on siellä vielä tunnin enemmän...) vai huomenna aamulla, ei sitä kukaan enää lue kuitenkaan. Miksi tästä purkautumistekstistä tulikin nyt näin turhautunut ja ärsyttävä olo? Inhottavaa.

3 kommenttia:

  1. ihanaa, että joku muukin on yhtä sekaisin tulevaisuudesta <3 ehkä meille on iskemässä 20v-kriisi :D mutta kyllä kaikki järjestyy epe! tavalla tai toisella.

    VastaaPoista
  2. Hahaha kohtalontoveri. :D Ja tuosta listasta vielä unohtui, että en edes tiedä yhtään minne sitä pitäisi ensi vuonna hakea... äääääh.

    VastaaPoista
  3. tykkään tästä postauksesta kamalasti <3

    VastaaPoista

kerro vain!