Hola meus amics!

Otsikko on sitten terveisin Google Kääntäjä, en ole oppinut kahden Barcelona-päivän aikana puhumaan kovinkaan sujuvaa katalaania. (Tosin tänään kun Starbucksin vessassa jonotellessani hetken tuijotin erästä kylttiä niin hoksasin että höh, sehän muistuttaa enemmän ranskaa kuin espanjaa. Heti aukesi saniteettitilojen säännöt paremmin.) Kolmas kerta tässä kaupungissa, ja ah miten ihana onkaan se tunne, kun ei enää ole mikään pakko ravata niitä must see turistirysiä läpi. Ne kun on jo pariin kertaan nähty! Tämä tarkoittaa, että on aikaa ihan vaan kierrellä rauhassa kaupunkia, käydä syömässä vähän jotain välillä ja valokuvata ihan pirusti. Valitan, tämän residenssin verkkoon ei saa liittää enää yhtään konetta, ja äidin koneelle en kehtaa kuva-arsenaalia ladata, niin saatte tämän reissun kuvareportaasin vasta kun pääsen Suomeen. :)

Tämä kuva on ensimmäiseltä Barcelonan matkaltani, eli hmmmm viiden vuoden takaa.

Asun siis nyt ensimmäiset kolme yötä äidin ja isän ja muutaman muun kanssa (vähän salaa) tällaisessa taiteilijaresidenssissä Arenys de Marin pikkukaupungissa Barcan ulkopuolella. Mukavaa on, kaunista ja rauhallista, talo on vanha ja ylätasanteella kasvaa sitruunapuu. Äsken kyllä bongasin äidin ja isän makkarista vähintään kolme senttiä pitkän mustan torakan, mikä oli mukavaa ainoastaan siltä kantilta, että se ei ollut minun huoneessani. Valokuvannut olen jo paljon: rakastan Barcelonan pieniä kujia, suureellista arkkitehtuuria, rähjäisiä ovensuita ja kaikkia niitä miljoonia yksityiskohtia. Joku on joskus väittänyt Barcelonan olevan viihtyisyytensä takana synkeä ja rujo, mutta minusta se on vain valtavan mielenkiintoinen ja jännittävä. Äidin mielestä niinkin jännittävä, että pimeäntulon jälkeen ei olisi kuulemma saanut enää kaivaa kameraa esiin laukusta, höh. ;)

Shoppaillut olen jonkin verran, en valtavan paljon, ja ne loputkin maksoi äiti. Tämä hyvä puoli on näköjään siinä, kun näkee vanhempiaan vähän harvemmin. :D Hampaita on ja ei ole juiminut, eilinen oli aika paha. Yritän nyt kuitenkin sinnitellä Suomeen asti ennenkuin pitäisi mennä taas hammaslääkäriin, eiköhän se kolme kertaa peräkkäisinä päivinä Sveitsissä riitä näin ensialkuun.... Koko toinen puoli suustahan siellä on tulehtuneena, mätäpaiseet kukoistaa, suu aukeaa pahimmillaan vain 7 milliä (mitattu on) ja kaikkea tällaista mukavaa. Antibiootteja ja paaaaaaaaaaaaljon buranaa sun muuta, ois parempi parantua kun kolme kertaa päivässä joutuu ottamaan neljän eri pillerin arsenaalin. Kumpaakaan hammasta ei ole päästy vielä nappaamaan pois, eli yhä koskee. Mutta ehkäpä tämä riittää sairaskertomukseksi, minä lähden nyt syömään salaattia ja nukkumaan, että huomenna jaksan valokuvata ja shoppailla vielä lisää! Onpas kurjaa olla lomalla. Paitsi että ai niin hei, huomenna julkaistaan toinen satsi ennekkotehtäviä, loma loppuu siihen hip hip hurraa.