25.9.2011

Kastanjoita!


Minä oon aina miettinyt että mitä ne salaperäiset kastanjat oikein on. No tänään sain selville! Käytiin nuoremman pojan kanssa ihan asioiksemme tuossa lähimetsässä poimimassa niitä. (On muuten hiton ärsyttävää kiivetä semmonen miljoona minuuttia vuorenrinnettä ennenkun pääsee metsään ja lenkkipoluille.) Homman nimihän on siis se, että kastanjat kasvaa puissa. Tämänkin olen jotenkin missannut, olen aina luullut että ne on pensaita tai jotain. Sieltä ne sitten tipahtelee, useimmiten sellaisten ilkeän piikikkäiden "hedelmien" sisällä. Me poimittiin niitä kokonainen repullinen, hostäiti oli ihan hätää kärsimässä kun tupsautettiin roskainen ja pisteliäs lastimme keskelle vasta puunattua keittiönpöytää. Hupsis. :D


Siinä teille tutoriaali "kuinka ajetaan kastanjaa". Tämä siis siinä tapauksessa, jos ei ole käynyt niin hyvä tuuri, että puusta on putoillu pelkkää valmista tavaraa. Mutta eihän siinä mitään kivaa ole. Ensin siis tarvitaan noita piikikkäitä palleroita. Ne pyritään avaamaan tappamatta sormiaan (minä käytin tähän tarkoitukseen polkemistaktiikkaa ja perunasurvinta). Lopputuloksena on parhaimmillaan 1-3 tuollaista herkullista isoa mehevää pähkinää. Hunolla tuurilla taas...


... saat saman määrän tällaisia melkeinkastanjoita. Useimmiten kävi näin. Näistä olisi kai sitten tarkoitus saada jotain syötävää, ei mitään haisua millaista. Voin kertoa teille hienoja kastanjareseptejä kunhan saan tietää. Ensimmäistä kertaa maistan! Samalla reissulla sain vähän lisäaineksia kynttiläasetelmaani. Minusta kaikki luonnosta poimittu vaan on niin kaunista. :)


tuo pieni on sitten tammenterho

Tähän samaan päivityksiin voisin kertoa pikaisesti myös eilisestä päivästä. Käväisin siis taas turisteilemassa Strasbourgissa. Alkupäivän kävelin "Le petit France" -nimisellä alueella, missä oli paljon pikkukujia, keskiaikaisia taloja ja hirveästi ravintoloita. Yhdesä niistä kävin juomassa siiderin. Pakko mainita, että täälläpäin ei oikein harrasteta siidereitä. Paikalliset panimot valmistavat olutta ja valkoviinejä (Alsacen valkkarit ovat maailmankuuluja!), joten siideriä ei saa oikein mistään. Ja sielläkin missä saa, se on useimmiten - ainakin minun makuuni - turhan käyneen makuista, ihan kuin jotenkin sokeroitua ja keskenjäänyttä olutta. Ja minä en siis yhtään tykkää kaljasta. Vaeltelin siis vain siellä ja eksyilin. Oli superkaunista, mutta etteköhän te ole nähneet jo tarpeeksi sellaisia "tässä on vanha ranskalainen talo ja kukkapuska" -kuvia. :) Juttelin myös yhden vanhanherran kanssa, hänestä puhuin ihan hyvää ranskaa! Se oli varmasti kaunis vale, mutta oli ihan hauska huomata itsekin, että pystyy kommunikoimaan jonkun kanssa silleen keskustelunkin tasolla.


Eikä sitä edes tarjoilla tuopista tai kunnon lasista, vaan tuommoisesta kupposesta. :D Kesken jäi, osin sen takia että oli kiire leffaan. Mutta ei olisi välttämättä tehnyt mielikään juoda loppuun, etenkään kun ei ollut mitään syötävää kaverina.



Sorruin myös ostoksille. Mutta vain ihan pikkuisen. Ostin tuollaisen suloisen pikkukukkaron lähinnä Sveitsinreissujani ajatellen, sinne kun pitää vaihtaa valuuttaa. Sitten on ärsyttävä kiireessä kassajonossa kaivella sekaisin olevai euroja ja frangeja kolikkotaskusta. Siksipä siis uusi frangikukkaro, käytännöllistä! Tuo kakkosostos on kyllä kaukana käytännöllisestä, kun eihän sitä kehytaa edes täälläpäin käyttää, heti leimaantuisi turistiksi. Minä olen aina onnistuneesti vältellyt kaikkia "I <3 London/Barcelona/Bryssel/Venice/.... -paitoja ja lippiksiä ja sun muita, mutta tämän kerran oli ihan pakko sortua. Kun tuo nyt vaan on niin hieno! Tulen varmasti ulkoiluttamaan sitä sitten Suomeen palattuani enemmänkin. :)

2 kommenttia:

  1. paahdetut kastanjat on NAM! :)

    VastaaPoista
  2. Niin on!! Minä aion käydä vielä tämän viikon aikana putsaamassa tuon metsän ihan tyhjäksi. Näitä syön sitten loppusyksyn ja raahaan tuliaisiksi kotiinkin. :D

    VastaaPoista

kerro vain!