20.9.2011

Un soir dans le salon de thé

En tiiä onko tuo otsikko nyt ihan oikeeta ranskaa (todennäkösesti siinä on ainakin yksi virhe) mutta en nyt jaksa tarkistaa, olkoonsa.

Minähän lupasin päivittää tänään kaksi kertaa, ja lupaus pitää. Minä en ole ikinä kirjoittanut blogiin kahta kertaa saman päivän aikana, yleensä enempi minua ovat sellaiset viikon-parin tauot... :D Mutta kaikkea uutta kannattaa kokeilla! Alunperin minun piti esitellä tässä lauantaisen shoppailureissun saalis, muttakun teinkin vähän jotain muutakin kun istuin huoneessa, joten kerkesi tulla pimeä ja ehdin kuvata vain vajaat puolet. Joten olkoot sitten "minun tavallinen päiväni! -päivitys osa 2.


Lievästi jännä ilme minulla tässä kuvassa, katsonko minä kameraan vai en? Ehkä vain toisella silmällä? No, kameleonttiefektistä huolimatta, pointti on se että minua hymyilyttää! Mulla on ollut ihan supermukava päivä (oikeastaan ehkä jo toinen putkeen, tämä vaan on ollut vielä mukavampi): pojat on olleet kiltisti, olen syönyt hyvin (mun uusi viltti on ihan suklaassa...), olen opiskellut, olen kävellyt, mun au pari -äiti on ollut mulle ihan maailman mukavin tänään, kielikurssilta vastattiin, olen kattonut vanhoja valokuvia ja ollut onnellinen siitä, että Suomessa mua odottaa niin monta hyvää ystävää ja ihan uskomaton porukka. Mutta idea on se, että vaikka mulla on koti-ikävä, mulla ei ole enää koti-ikävää. Kuka tajuaa eron? Mä alan olla tyytyväinen elämääni täällä, ja odotan vain innolla sitä kaikkea, mitä tämän 7 kuukauden aikana tulee tapahtumaan! Kävin tänään sen kunniaksi "keskustassa" salon de thé ssä nauttimassa ihanan vadelmatäytteisen macaronin ja juomassa teetä. Sen jälkeen kävelin joenrantaa pitkin ja nautin alkusyksyfiiliksestä. Life is.<3




Se paikka on ihana! Sokerinpalat ovat sydämenmuotoisia, ja tuolien päällisetkin ovat kuin leivoksia... :)


Ja kun tulin pieneltä kävelyltäni kotiin, minua odotti kaksikin kivaa yllätystä: perheen äiti oli lukenut päivän aikaisemmasta päivityksestä, että viimeinen suomenkielinen kirjani lähestyy loppuaan. Hänpä siis kaivoi esille itseltään englanninkielisen kirjan (koska ei kylän kirjastossa kuulemma ole, voi pylly) ja antoi sen minulle luettavaksi! Ihanaa! Sain myös ilmapalloista ja jauhoista itsetehdyn stressipallon, hahaha, rakastan sitäkin. :D Nyt minä sitten istun ja (heh) datailen tässä sängyllä. Ja syön pistaasipähkinöitä. Minä sitten tykkään pistaasipähkinöistä.

Loppukevennykseksi:


Tuo ylempi on ranskalaisen kuntosalini jäsenkortti. Tulen tarvitsemaan sitä tasantarkkaan 7 kuukauden ajan. Alempi on varsinainen ajokorttini. Käytän sitä (periaatteessa) seuraavat 50 vuotta. SAANKO VAIHTAA??

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro vain!