Je lui ai pris son coeur

Mä olen jotenkin kauhean innostunut näistä "normipäiväni" -postauksista, tykkään sekä itse tehdä niitä että lukea (katsoa) muiden tekemiä. Siis vaikka ainakaan omat päiväni eivät yleensä mitään hirveän kummallisia ole. Tämä on nyt tämmöinen normi puolikaspäivä, koska tämän illan aikana aion tehdä vain kahta kolmea asiaa: opiskella ranskaa, kuvata Strasbourgin ostokset ja tehdä niistä päivityksen ja sitten tietty datailla siinä samalla. Tietokone on kaveri. <3 Siis oikeasti, koska kyllä, olen täällä jokseenkin yksinäinen, mutta se nyt johtuu kolmesta asiasta: kylä on pieni, olen vähintään 50 kilometrin säteellä ainoa au pair ja yrityksistäni huolimatta en ole netin ihmeellisestäkään maailmasta saanut ketään samanikäistä samanhekistä ihmistä lähialueilta kiinni. Mutta yritys on kova, kyllä minä varmaan kielikoulusta jonkun löydän. :) Siis jo ihan tämänkin takia kone on kaveri. Mutta nyt siihen päivääni!

 

Aamu alkoi sillä kun nuorempi poika E tappoi hiiren. Eli siis työnsi pehmoleluhiiren mikroon ja volat täysille. Rupesin jossain vaiheessa aamua ihmettelemään että minkä helen takia tässä talossa haisee palanut? Syy oli sitten tässä. :D Hyvää huomenta minä!

Vein sitten lapset kouluun ihanassa kirkkaassa syksysäässä. Täällä on tällä hetkellä ihan maailman kummallisin sää, niinkun tästä hienosta lämpömittarista näkyy:

 

Tuon verran oli siis "lämmintä" kun lähdettiin täsä kotoa kävelemään koululle päin. Kivan virkistävät vajaat 7 astetta. Mulla oli päällä maailman lämpimin villatakki, parkatakki ja kaulahuivi, ja silti palelsi... Niin ja tuosta ylemmästä näkyy sitten päivälämpötila, joka on vielä vähän noussut, se on nyt vajaat +23. Kertokaa nyt sitten miten täällä pitäisi pukeutua?? Siinä pienen aamukävelyn aikana minulle tuli maailman hirvittävin kouluikävä ikinä! Oli just sellainen kirpeänkylmä syysaamu, aurinko paistoi ja autojen ikkunat oli pienessä kuurassa. Siinä minä sitten saattelin lapset kouluun. Ja itse käännyin takaisin kotiin. Miten jotain, mitä vastaan on ensin nuristu melkein 12 vuotta (melkein koska ekaluokalla oli aina huippua) voi nyt ikävöidä niin paljon? Ensi vuodeksi on kyllä pakko hankkia opiskelupaikka!

Toisaalta, oli kyllä ihan kiva myös tulla takaisin kotiin, kokata vähän Mössöä (lempiruokani, sisälsi tänään eiliseltä ylijääneitä makaroneja, herkkusieniä, jäävuorisalaattia, paprikaa, täysrasvaista oikeaa juustoa ja punaista pestoa. voi sisältää myös ihan mitä muuta tahansa, hyvältä maistuu aina!)...

... ja painella ensin sohvannurkkaan katselemaan M6 musiikkikanavaa (täällä musiikkivideotkin tekstitetään ranskaksi!)...

... ja sitten takaisin vällyjen väliin lukemaan Hyvää Kirjaa. Mä en tiedä mitä mä teen kun tämä kirja loppuu, se on nimittäin viimeinen suomenkielinen mikä minulla edes on mukana. Pitää käydä tutustumassa paikalliseen kirjastoon ja toivoa, että siellä olisi edes englanninkielinen osasto. Wish me luck, minähän olen siis Ranskassa.

Sitten perus aupparihommat, siivoukset ja blablabla, eipä niissä mitään sen kummempaa kerrottavaa ole. Jossain vaiheessa pari ulkoilupyrähdystä koululle ja takaisin tuossa kuvassa näkyvässä säässä. Yhtäkkiä takki ja t- paitamekko olikin ihan liian kuuma valinta. Pitäis varmaan testata kaikki vaatetukset seisoskelemalla 10 minsaa parvekkeella ennen liikkeellelähtöä. Ps. tuo punainen söpöläinen on tämän perheen kakkosauto, ja minä saan ajaa sillä! Ei millään pahalla rakasta mazdaani kohtaan, mutta on tuo ihan vähän mukavampi ajettava. :D

Lounaalle tullessa E poimi minulle (tai äidille, en saanut oikein selvää kun mielipidekin vaihtui vähät väliä) kukkia. Kyllähän elämän on pakko olla mukavaa, kun välillä lahjotaa noin kauniisti. :) Se on varmaan nämä ranskalaiset miehet, ihan pienestä pitäen.