Aikaansaamattomuudesta

Aikaansaamattomuuden pitäisi olla yksi seitsemästä kuolemansynnistä jos minulta kysytään. Sillä saataisin ehkä meidänkin talossa jotain aikaan. En ole nimittäin ikinä nähnyt hitaampaa, laiskempaa ja yksinkertaisesti saamattomampaa perhettä kuin tämä mihin olen sattunut syntymään. Mikään ei suju niinkuin pitäisi. Esimerkkinä yritin äsken etsiä paikkaa, jossa voisin kuvata päivän asuni, mutta en lopulta löytänyt koko talosta yhtäkään ainoata siistiä ja rojutonta kohtaa. Eli valitan, päivän armeijahenkinen villapusero jää teiltä nyt näkemättä. Jouduin myöskin tyytymään tänään makarooniin ja juustoon, sillä isän ostama jauhelihahan oli siis mennyt vanhaksi jo eilen, ja makaronilaatikko jäi vain haaveeksi...

Kaikkein huolestuttavinta on, että minulla ei ole hirveästi varaa hurskastella, olen lähes yhtä paha itsekin. Jos kuvauspaikkaa etsii, olisi luonnollista aloittaa omasta huoneesta. Muttakun sekin on epämääräisten vaatteiden, kirjojen ja roskien peitossa eikä nähnyt imuria varmaan kuukauteen. Toinen suuri ylpeydenaihe on maalausprojektini: Sain kesäkuussa suuren tarmonpuuskan ja maalasin huoneeni kaikki neljä seinää ja vaihdoin huonekalujen järjestyksen. Tästä puolen vuoden takaisesta tapahtumasta on seinissäni yhä muistona pitkiä pätkiä maalarinteippiä, joita en vain ole saanut aikaiseksi poistaa. Samoin sisustukseni jäi kesken, huoneessani ei siis ole vieläkään verhoja, vaatehuoneen oviverhoa, lamppua, uusia sälekaihtimia eikä minkäänlaista järjestelmällisyyttä. Pyykkikorin sain sentään hankittua! Ainiin, roskakoriakaan ei ole muutamaan vuoteen ollut.

weheartit.com

Toivotaan syntymäpäivälahjaksi: ideoita, tarmoa ja organisointikykyä.