Täältä lähtisi ja aika äkkiä vieläpä. Eilen illalla rupesin ihmettelemään että mitenkäs nää korvat nyt tuntuu näin tukkoisilta, pitäisköhän putsailla. Koska olen korva-asioissa valveutunut persoona, en alkanut tunkea mitään pumpulipuikkoja sinne suuntaan, vaan käytin ihan hommaan tarkoitettua puhdistusliuossysteemiä. No, ei ollut hyvä idea. Molempia korvia alkoi jomottaa niin vain jumalattomasti, ja yöunet meni siinä kun sävähtelin kivun takia hereille. On iloista olla korvavammainen. :) Tänään kävin sitten paikallisella lekurilla, joka totesi että molemmissa korvissa on iloinen tulehdus, ja määräsi minulle neljäksi päiväksi sekä antibiootti- että kortisonikuurin ja käski välttää suolaista ruokaa. Meinasi määrätä nenäsuihkeitakin, mutta iloisena hihkuin että ei tartte kun minulla on jo tarpeeksi, ja vedin laukusta neljä erilaista putelia pöydälle. Tohtorisetä oli selkeästi vaikuttunut lääkevarastostani, ja tyytyi sitten tökkimään paria pulloa ja sanoi että no käytä vaikka noita. On iloista olla korvavammainen ja siihen päälle vielä nenävammainenkin. Mitään sairaskertomuksia sen kummemmin jaarittelematta sanon, että minulla on 2-4 kertaa vuodessa korvatulehdus koska omistan ahtaat korvakäytävät, ja liiallisella nenäsuihkeiden käytöllä (kas kumma) ihan itse tuhotut limakalvot. Ah autuutta, nämä kaksi toimivat oikein hyvin yhdessä! Niin ja siis eihän tämä toinen korvatulehdus kahden viikon sisään muuten mitään haittaisi, muttakun maanantaina pitäisi lentää takaisin Suomeen. Saattaa vähän sattua.
Ja ihan tämän kunniaksi pojat päättivät olla yksinkertaisen kamalia koko päivän. Ikinä ennen en ole saanut niin kovia huutoja esimerkiksi telkkarin sulkemisesta syömisen ajaksi kuin tänään. Ja ikinä ennen ei ole vaatteiden pukemista, syömistä, "et syö kaikkia keksejä" -käskyä tai oman huoneen siivoamista vastustettu niin raivokkaasti kuin tänään. Ja minään muuna päivänä tätä ennen minua ei ole heitelty shakkinappuloilla (ja melkein laudalla mutta sen estin kyllä aika ripeästi), päälleni ei ole ruiskutettu vettä, pojat eivät ole kaataneet vesilasia huoneensa lattialle, kiskoneet petivaatteita pois sängyistään ja piirtäneet tussilla toistensa vaatteisiin ja käytävän lattiaan. Tuli testattua sekä lastenhoitajan hermot että se, miltä tuntuu huutaa kun korvia vihloo ihan itsestään. Ei kivalta, uskokaa vaan.
Huhhuh. Huomenna voisi vaikka kirjoittaa semmoisen tämän vuoden viimeisen au pair- postauksen, jossa voisin kertoilla fiiliksiä tarkemmin. Ja voisin myös siis mainita, että pojat eivät ihan oikeasti ole noin pahoja joka päivä, tämä oli joku ihme extremekokemus. :D Huono päivä vaatii valituskirjelmän, eihän sille mitään voi. Tähän loppuun ihan aiheeseen liittymätön kuva: minä sveitsiläisessä kahvilassa kaksi uutta kirppislöytöä päälläni. Oranssi jakku on hieman liian pitkiä hihojaan lukuunottamatta täydellinen, ja pulitin siitä 10 frangia (olisiko reilut 8 euroa). Korun sain valtavalta puistokirppikseltä 5 frangilla. Iloisempia tunnelmia huomenna, öitä teille!
ylempi kuva täältä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro vain!