Tänään minä ja ystäväni Minna vastasimme Kallaveden jääradan kutsuun ja lähdimme luistelemaan! Vähän jännitti kun ei pariin vuoteen ole tullut sitäkään tehtyä, mutta onneksi se oli aivan yhtä ihanaa kuin ennenkin. Voin sanoa, että mikään koulun kentällä pyörähtely ei enää himota kun on edes kerran päässyt viilettämään pitkin järven jäätä. Harmi että Minnalla oli kiire katsomaan mäkihyppyä, niin ei keretty vetää kuin neljän kilsan lenkki. Mutta sovittiin että tiistaina uudestaan, ihanaa!
Kuvasatoa reissulta, vóila.
Väinölänniemi
Minä kokovalkoisissani. (Minna sanoi että näytän ihan Munamieheltä. Kiitti kamu) Taustalla Lignell&Piispasen tehdas, liköörinystävät huomio!
Pirteä luistelutoverini.
Näitä pitää muistaa väistellä, muuten on nopeasti turvallaan tantereessa...
Pohjimmiltamme olemme kuitenkin sohvaperunoita. Suomi ei menestynyt.
Minnan koira Viivi. Sen kieli on liian pitkä sen suuhun, symppis piirre, eikö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kerro vain!