23.8.2011

Le panic!

Tiedättekö sen tunteen, kun olet muuttamassa uuteen maahan, ja aloitat pakkaamisen noin 13 tuntia ennen lähtöä? En oikein jaksa uskoa, että kukaan muu ikinä kokee tätä. Tämä on jotain niin minumaista, ihan kamalan hirveä ominaisuus josta ei voi parantua. On kai ihan ok pakata koko yö ja nukkua pari tuntia junassa, jos on lähdössä viikoksi Kanarialle, mutta hei cmoon muuttamisen pitäisi olla vähän eri juttu!! Tyhmä minä tyhmä minä tyhmä minä.

Fiilikset on muutenkin aika... jännät. Muutaman päivän on ollut sellainen olo, että jokainen asia itkettää mutta ei kuitenkaan itketä. Kai se on jonkinlaista haikeutta vaan, kun kaikkea täällä kotipuolessa tekee nyt viimeistä kertaa pitkään aikaan. Vaikka hei, eihän 7 kuukautta mikään loppuikä ole, mutta varmasti kaikkea ja kaikkia ehtii tulla ikävä. :) Ja pelottaa vähän, tietenkin, mennä asumaan vieraaseen maahan vieraiden ihmisten kotiin puhumaan vierasta kieltä. Mutta eniten kuitenkin jännittää sillä tavalla positiivisesti, jalkapohjia kipristää! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja minusta tulee muutamaksi kuukaudeksi oikea ranskatar. ;)

Ehdin varmasti panikoida tänne vielä jotain ennen lähtöä, lentokone nousee kentältä 9.15 torstaiaamuna. Mutta siihen asti, wish me luck!



1 kommentti:

  1. aika tuttu tunne, ite oon muuttamassa maanantaina puoleks vuodeks Australiaan ja pakkaus on vielä hieman vaiheessa... Onhan sitä aikaa vielä :DDD oon sentää matkalaukun saanu esille : )

    VastaaPoista

kerro vain!