1.3.2011

Minä olen brändi

Olen pohtinut pitkään kuluttamista, tuotteita, merkkejä, arvoja ja rahankäyttöä. Näitä kaikkia yhdessä, erikseen ja nuppi sekaisin. Aihe on oikeasti vaikea, ja tänään sain siihen vielä lisää materiaalia kirjoittessani äidinkielen esseetä brändeistä, itsensä brändäämisestä ja tuotemerkeistä osana identiteetin rakentamista. Voisinkin tässä keskittyä juuri tähän identiteettikysymykseen ja arvoihin.


Kaikki on kiinni mielikuvista; millaisen kuva haluat tietyillä tuotteilla, tavoilla ja paikoilla itsestäsi luoda, mihin ryhmään haluat sinut miellettävän? Niillä on merkitystä myös ihmiselle itselleen. Ihan näin simppelinä esimerkkinä: jos miellät itsesi eläinten ystäväksi, turkiksen käyttäminen voi saada sinut voimaan pahoin. Vaatteiden laatuun ja eettisyyteen huomiota kiinnittävä taas ei voisi kuollakseenkaan astella Primarkiin ostamaan edes t-paitaa. Kulutusvalinnat heijastavat siis suoraan arvoja ja ajatusmaailmaa, jotka ovat kiinteä osa identiteettiämme. Catched it?


Koska kuluttaminen ja kaikki siihen liittyvä on näin kiinteä osa identiteettiämme, se voi aiheuttaa myös suuria päänsisäisiä ristiriitoja. Aito nahka on tyylikkäämpää, kestävämpää ja ekologisempaa kuin tekovastaava, mutta onko joku kuullut eläinystävällisestä nahasta? Sitä minäkin. Suurin este oman ideologiansa täydelliselle toteuttamiselle on kuitenkin usein raha. Jos ei ole varaa ostaa Sitä Tiettyä takuulla eettisesti valmistettua, vuosia kestävää vaatekappaletta, on usein pakotettu marssimaan henkkamaukkaan ja ostamaan sieltä sen saman vastaavan. Toisaalta useimmat meistä varmaan tekevät tämän ratkaisun miettimättä sitä sen kummemmin. Oma kukkaro ja kulutusyhteiskunnan "pakko saada" -meininki ajavat fiksun ja kestävän kulutuksen yli. Tästä nykypäivän ilmapiiristä voimme varmaan syyttää myös uutta termiä: ekologinen kuluttaminen. Hei haloo, kaikki ostaminen kuluttaa luonnonvaroja, ainoa tapa kuluttaa ekologisesti on olla kuluttamatta. Tällaisilla lauseilla ja sloganeilla ihminen vain häivyttää oman epäilyksensä ja huonon omatuntonsa. Toisaalta, tuotteilla ja brändeillä on harvoin täysin seurattava ja läpinäkyvä prosessi tuotannosta myyntipöytään, josta kulkuttaja voisi tarkistaa tuotteen sopivuuden häneen omiin arvoihinsa. Voiko nahkakengän "Made in Italy" -merkintään luottaa, vai onko osa prosessista kuitenkin kytköksissä kiinalaisiin halpatyötehtaisiin tai afrikan huono-oloisiin puuvillapeltoihin?

kuvat: weheartit.com

Entäpä jos yritämme katkaista itsensä brändäämisen pakon ja kulutuskierteen? Useilla, minullakin, olisi siihen aivan loistava mahdollisuus: pitäisi kuluttaa vanhat vaatteet loppuun, kierrättää epäsopivat, shoppailla kirpputoreilla, syödä lähi- ja luomuruokaa, tarkistaa tuotteiden alkuperä ja eettisyys, lopettaa lohtushoppailu... Hyviä tapoja olisi varmasti miljoona. Tai jos ekologisuus ei jostain syystä iske omaan arvomaailmaan, niin voisi edes alkaa tarkkailla laatua ja eettisyyttä. Joten mikä meitä estää? Mikä minua estää? Ainakin esteettisyyden kaipuu, rakkaus kauniisiin esineisiin. Kiire. Rahan puute. Tiedon puute. Laiskuus. Viitsimättömyys. Kaikki nämä ovat pelkkiä tekosyitä. Miksi en siis muuttaisi tapojani? Voisin brändätä itseni uudelleen jo huomenna, alkaa elää arvojeni mukaan ja luoda itselleni uuden identiteetin.

Jos vain viitsisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kerro vain!