Kukat, kuinka niistä voisi olla tykkäämättä?

Sovitaanko niin, että minä lakkaan lupailemasta tulevien päivitysten ajankohtia, niin että teidän ei tarvitse niitä aina odottaa ja sitten pettyä kun niitä ei tulekaan? Mä tiedän kyllä olevani epätasainen bloggaaja, välillä sitä tekstiä tulee viitenä päivänä viikossa ja välillä seuraavaa päivitystä saakin sitten odottaa sen viikon. Välillä siitä tulee hirveän syyllinen olo, mutta etenkin tällä viikolla on tuntunut siltä, että miksi minä olisin tilivelvollinen kellekään tässä asiassa? Omaksi iloksenihan minä tätä kirjoitan, ja jakaakseni elämääni ja saadakseni palautetta. Nuo kolme ovat varmaan ne pääsyyt, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen. Mikään niistä ei minusta vaadi kaverikseen tappotasaista "joka toinen päivä on kirjoitettava prkl" -tahtia. Joten tästä lähtien ajattelin olla ottamatta stressiä kirjoitusten väliin jäävästä ajasta, ja julkaista kamaa ihan silloin kun siltä itsestään tuntuu. Sounds like a plan, huh? :)

No, tämmöisen alkumonologin jälkeen voisin vaikka oikeastikin esitellä sen mitä lupasin: Äidin Hurjan Syntymäpäiväyllätyksen. Minun facebookkaverini itse asiassa jo tietävätkin, mitä sieltä oikein tuli.

 

Meidän äiti sai siis päähänsä lähettää minulle kukkakimpun. Tänne Mutzigiin. Tarkalleen ottaen noin 2700 kilometrin päähän (autotietä, google maps on ystäväni) meiltä suomikotoa. Tämä siis tapahtui jotenkin epämääräisesti niin, että äiti marssi kukkakauppaan ja ilmoitti haluaansa lähettää kukkia Ranskaan. Tästä sitten kukkakauppias soitti jonnekin joka soitti kai jonnekin joka soitti jonnekin... tai jotain sinnepäin. Tulos oli kuitenkin sen, että syntymäpäiväni iltana läheisen kaupungin kukkalähetti kärräsi minulle tällaisen kimpun. :D

 

 

 Ja kortti saapui seuraavana päivänä pikakirjeenä postista. Kiitos hurjasti äiti. <3

Tällä hetkellä kimppuraasu alkaa jo hieman retkottaa tuossa minun pöydälläni. Olen minä sinne ravinnepussukan heittänyt ja uutta imupintaa leikellyt sun muuta erittäin floristista, mutta eipä nuita leikkokukkia ole ikuisesti tarkoitettukaan kestämään. :) 

Tähän loppuun voisin laittaa pari kuvaa viime lauantain shoppailureissulta. Lähdettiin hostäidin kanssa muutamaksi tunniksi kiertelemään aleja Strasbourgiin ja perään perusostoksille Saksan puolelle (koska halpaa). Minulle tarttui mukaan montakin kivaa juttua, muun muassa yksi ihana paita jota olen henkkamaukassa katsellut n. 3 kuukautta, mutta suolaisehko kolmenkympin hinta on estänyt ostamasta. Nyt sen sai kympillä, aah tätä riemua ja löytämisen iloa. ;) Käytiin myös kääntymässä yhdessä aivan hullussa kaupassa halpahallissa, jossa oli ihan vinha tarjous: osta 4, maksa 1. Mutta siitä sitten myöhemmin, tässä pitkästä aikaa päivän asua! Samalla tulee itse asiassa kätevästi esiteltyä pidennykset, en ole tainnut näitä tämänkertaisia kunnolla täällä näyttääkään.

hame: Bershka (barcelona), paita: NafNaf, kengät: andré

Nnngghh kahden kuukauden kuntosalittomuus ja joulunjälkeinen ruokavalio alkaa vissiinkin näkyä, oi kun on taas pömppistä ja jenkkistä ja ennenkaikkea pullanaama. Tulis jo terveeksi niin pääsisi kunnolla treenaamaan!