Kicked

Noniin anteeksianteeksi jälleen tätä kirjoittamattomuutta (lupasin olla pyytelemättä anteeksi mutta pyytelenpähän nyt kuiteskin), oli nimittäin tarkoitus kuvailla shoppailuviikonlopun ostoksia ja kertoilla synttäriviikonlopusta ja au pair -fiiliksistä mutta mutta tässähän kävi nyt näin että...



... minä sain potkut. (Ihan tälleen mielenkiinnosta kyselen että mistäs edelliseen postaukseen kommentoinut anonyymi sen jo kerkesi kuulla? :D) En ala vielä tarkemmin erottelemaan tässä syitä, kunnon fiilispostaus on tulossa kunhan saan asiani järjestettyä kuntoon ja tiedän että mitä aion tehdä loppukevään. Sen verran voin nyt kuitenkin sanoa, että päätös oli täysin perheen, ei liittynyt mitenkään työni laatuun ja tuli minulle ihan täysin puskista. Minulla ja hostäidillä on ollut jonkin verran erimielisyyksiä toimintatavoista sun muista, mutta minun mielestä kaikki oli aina hyvin puhuttu ja selvitetty ja ok ja viihdyin täällä, mutta näinpä joudun sitten lähtemään noin puolitoista kuukautta etuajassa. Fiiliksistä päällimmäisenä suru ja pettymys, ja myös pieni vihaisuus. Koska itse en olisi halunnut lähteä, nyt täytyy jättää pojat ja Strasbourg ja suunnitelmat ja kaverit ihan yllättäen. Matkustan tasan viikon päästä Suomeen "minilomalle" ja miettimään että miten pääsisin takaisin. Pari perhettä on ollut jo kiinnostuneena yhteydessä "testiaupparista", ja yksi kirjakauppakin olisi osa-aikaista työntekijää vailla, joten kyllä minä tänne vielä niiksi muutamaksi viikoksi palaan. :) Suomalainen sisu, periksi ei anneta!

Mutta tämä oli nyt tämmöinen pikaraportti, kerron jo ihan senkin takia, että ymmärrätte, miksei blogiin ole ilmestynyt/ilmesty sisältöä nyt ihan hetkeen. Mutta koska elämällä on taipumusta jatkua kaikenlaisissa tilanteissa, niin minä kipitän nyt pakkaamaan kapsäkkiäni, sillä huomisaamuna suuntaan rakkaimman Wilman luo MILANOON ! Viikonloppuloma Italiassa on kieltämättä ihan hyvä piristys ja päätös tämän elämäntilanteen loppumiselle. Palailen luultavasti Suomessa, adios!