Le retour

Tämä on paluu! Pahoittelen tasan kolmen viikon totaalista hiljaisuutta, mutta ymmärrätte varmasti kun sanon, että Suomessa ollessani ei kauheesti tehnyt mieli istua koneella bloggailemassa tai tekemässä yhtään mitään muutakaan. :D Oli ehkä elämäni rankin (mutta siis samalla hauskin ja huikein ja ihanin!) joululoma. Parhaiten sen voi kai tiivistää siihen, että kahteen viikkoon ja yhteen päivään piti tunkea kaksi kertaa kaksi kappaletta mummoja, yksi sukulaiskahvittelu, joulusiivous, perinteinen joululössöttely perheen kanssa, siskoaikaa, kahvitteluja ja yksillä istumista kavereiden kanssa (eri kavereiden ja eri aikaan), yksi yökyläily, pakkaamista ja purkamista, kampaajakäynti, uudenvuodenbiletysviikonloppu ja kaksi koiranpesemistä. Vieläkö joku ottaa oikeudekseen närkästyä hiljentymisestäni? ;) Voisin tiivistää reilun kolmen viikon tapahtumat tähän yhteen päivitykseen, pikakelauksella nykyhetkeen.

Juuri edeltävänä viikonloppuna kun lähdin reissaamaan Suomeen, tuli meillä vierailemaan kauhukaksikko Anna&Neea. Neea oli siis tullut kotoa asti moikkaamaan Annaa Baseliin, ja vietettiin sitten yhdessä viikonloppu täällä. 

Kaaos saapui Mutzigiin.

Käytiin kivassa retropaikassa syömässä.

Voin sanoa että rahaa meni, shopattiin kaksi päivää putkeen käytännössä yhdessä samassa loppuunkulutetussa kauppakeskuksessa. :D Mutta saatiinpahan joululahjat ostettua! Ja vähän kaikkea muutakin kivaa ekstraa, kuten nuo neean superhipsterilasit. Kierreltiin me myös vähän keskustaa ja joulumarkkinoita, ja käytiin yksi ilta istumassa hetki Mutzigin suuressa ja mahtavassa (ainoassa) lounge- baarissa. Maanantaiaamuna viskasin tytöt junaan (juosten kerkesivät), pakkasin itse laukkuni loppuun (kolme kiloa liian painavaksi, arvatkaa tuliko ongelmia lentokentällä saada se painorajoitusten sisälle!!) ja kipitin Strasbourgiin bussiin, niin kuin teille sinä päivänä postasinkin. Rasittavan lentomatkan ja vielä rasittavamman yöbussireissaamisen jälkeen olin vihdoin, 3 kuukauden, 3 viikon ja 3 päivän jälkeen, kotona. <3

(c) Helmi

Tältä näytti meidän joulu. Aika rajattu kuvakulma, mutta tuota samaa se oli koko talossa: kotoisaa, lämmintä, kauniiksi koristeltua ja hämärän valoisaa. Myös aavistuksen kotoisen sotkuista niinkuin meillä tuppaa usein olemaan, mutta se ei haitannut minua kyllä tippaakaan. Oli maailman ihaninta ikinä istua 3 päivää kotona tekemättä oikeastaan mitään. Söin paljon jouluruokaa, kävin haudoilla, morjenstin mummoja sairaalassa (kahdessa eri sairaalassa samaan aikaan, huono tuuri meidän suvun mummoilla tänä jouluna!), nautin joululahjoistani jotka sisälsivät huomattavan paljon yöpukuja, villasukkia, tumppuja ja aamutossuja tänä vuonna. Kiva oli käpertyä! Söin jopa aika paljon suklaata, joulumaha paisui erittäin kiitettävästi noina päivinä. ;) Paras joulu ikinä, perheen kanssa!

Ja tässä on sitten meikäläisen uusivuosi. Vuokrattiin tutulla porukalla mökki Tahkolta ja bailattiin siellä kaksi päivää. ;) Oli kivaa, mutta apua miten mun baarikunto onkaan päässyt ruostumaan täällä: lähdin diskoilemaan asti vasta toisena päivänä, lähdin pois reilusti ennen pilkkua ja väistin jatkotkin, ihan kiltisti menin nukkumaan jo ennen neljää! Miten sitä on vielä vuosi takaperin jaksanut niin paljon riehua....? Mutta oli ihan jotain huippua tämäkin, viikonloppu kaikkien vanhojen rakkaiden ystävien kanssa, ihanniinkuin ennen. Vuoden vaihtuessa oltiin kaikki yhdessä, ringissä laskemassa sekunteja, ei voisi olla parempaa. :) Tämän jälkeen oli tuplahaikea lähteä takaisin.

Pari päivää uudenvuoden jälkeen pakkailin kuitenkin taas laukkuni, hilpaisin Kuopion lentokentälle ja tunnin lennon jälkeen viettämään yöni iloisesti Helsinki-Vantaan kivoilla kovilla penkeillä. Nukuin kolme tuntia ja heräsin törkeässä kuumeessa. Flunssainenhan olin ollut vähän koko loman ajan, mutta tämä oli jotain ihan kammottavaa. Matkustin koko päivän kuumehoureisena, naamasärkyisenä ja pyörtymäisilläni. Harmittaa hirveästi kun siinä koomassa vaihdoin pari sanaa kahden mukavan oloisen suomalaisen vaihtaritytön kanssa, mutta en älynnyt vaihtaa mitään yhteystietoja. Ei vaan pää pelannut tarpeeksi. Kotiin päästyäni vaihdoin perheen kanssa joululahjat (sain söpön kassin!), söin vähän jotain ja painelin sänkyyn. Nukuin seuraavat 14 tuntia, raahustin ukkosmyrskyssä (tammikuu hei) lääkäriin ja sain tropit levinneeseen poskiontelontulehdukseen. Ilmankos ne lentojen laskeutumiset olivat niin tuskaa. Apteekin kautta kotiin, ja seuraavat 3 päivää makasin vain sängyssä, nukuin ja söin jos sattui olemaan ruokahalua. Voin rehellisesti sanoa että en ole ikinä ollut näin kipeä!! Nyt alkaa elämä voittaa, töitäkin pystyn tekemään, jäljellä on vain törkeä väsymys ja nollaan tipahtanut yleiskunto. Mutta ehkä se tästä, ylöspäin. :)

Palaamistunnelmista voisin kertoilla tarkemmin jossain toisessa postauksessa, ettei mene ikuisuuspitkäksi jaaritteluksi. Mutta yhdellä lauseella sanottuna: Feels good to be at (my second) home. :)