Pikapikaa

Tässä tämmöinen pikapikapäivitys teille. :) Lapset on viskattu alakerran tuttavaperheen luo hoitoon täksi illaksi (kiitos heille kun suostuivat ottamaan!) ja tunnin päästä lähtee juna kohti Baselia ja Annaa! Olen niin innoissani!! Oikeasti, omanikäisen seuran puutteeseenkin tottuu, varsinkin kun olen aina tullut toimeen itsekin. Muttakun niitä kavereita on kuitenkin aina ollut, ja etenkin viimeisen kolmen vuoden aikana on saanut tottua siihen, että niitä hiljaisia ja yksinäisiä hetkiä harvemmin tulee. Niin onhan tämä aika rysäys. Siksi on ihan kiva päästä tälleen n. kolmen viikon välein vähän irrottelemaan. ;) Käydään luultavasti myös Saksan puolella, niin pääsen sitten kertoilemaan vähän siitäkin maasta! Tällaisessa asussa käyn matkaan.

Uusista housuistani on tulleet ihan lempparit. <3

Sitten zubernopeasti pari kuvaa eiliseltä. Kävin taas poimimassa "ihan vähän" kastanjoita. Näitä sitten mussutan tasaiseen tahtiin koko syksyn ja talven, ja vien kotiinkin tuliaisiksi. Luomua ja hyvääki vielä!

Ja sain lopulta tehtyä tällaisenkin operaation:

 Nuorempi poju valitsi värin, on kuulemma hänen lempparinsa. Ja juuuu, syksyllä tekisi mieli laittaa ehkä jotain hieman syvempiä ja maanläheisempiä sävyjä, muttakun ei tänne tunnu syksy tulevan millään! Lämpötilat on keikkuneet taas siinä +25 asteessa jo viikon. Eli minun kesäni siis virallisesti jatkuu.

Ilmeeni kuvaa turhautumista lakkausprojektiin. Eihän siinä mennyt kaikkine taukoineen ja uusintalakkauksineen kuin about kaksi tuntia... Olen aina väittänyt että en minä mitään sellaisia pikakuivatustippoja tarvitse, mutta nyt voisi olla aika nöyrtyä. Mistä saa??

Mihin suuntaan eteenpäin?

Nyt kun elämä täällä patonkimaassa on asettunut uomiinsa eikä kotia ole enää niin kamala ikävä, on ihan hyvä hetki alkaa pohtia blogin tulevaisuutta. Niinkuin olette ehkä saattaneet huomata, päivitän nykyään useammin kuin kerran kahdessa viikossa. Hyvä minä! :D Uusi ennätykseni on itse asiassa kaksi kertaa saman päivän aikana, olen erittäin ylpeä itsestäni. Pienen "kesäloman" jälkeen bloggaamisesta onkin tullut yhä kiinteämpi osa elämääni: jos tavara ei päädykään julkaistuksi asti, ajatuksia ja ideoita pyörii päässä lähes koko ajan.Itse taas olen huomannut, että blogiani luetaan jo huomattavasti enemmän: 17 lukijaa on minusta jo ihan kiitettävä luku, kun se lähti siitä kolmesta. :) Kiitos kaikille kiinnostuneille!

Jotain tekisi kuitenkin mieli muuttaa. Uusi banneri ja värit - mmmmhhh, tulossa kunhan jonkinlaisen teeman keksisi. Mutta tekisi mieli puuttua tähän meininkiin jotenkin hieman enemmänkin. Joten mitä te tahtoisitte täällä nähdä, miksi luette blogiani? Pitäisikö omaa tyyliä ja samalla naamaa näyttää täällä useamminkin. Vai ovatko teille tärkeimpiä ne arkisset höpöttelyt ja au pair -kuulumiset? Siis että kiinnostaako ketään tuollainen "tämä on kastanja, poimin sen metsästä" -tyylinen tilitys? Vai tahtoisitteko jotain asiapitoisempaa? Enemmän laihdutusta? Kosmetiikkaa? Pitäisikö pureutua muotiin? (Tässä kohti pitää sanoa, että miksikään muotibloggariksi muotibloggarin paikalle en aio pyrkiä. Seuraan muotia, mutta en ole mitenkään erityisemmin "aallonharjalla" siinä touhussa: tiedän tulevan sesongin must have -hankinnat siinä vaiheessa kun joku toinen bloggari tai naistenlehti ne minulle ystävällisesti ilmoittaa. Ja siinäkin vaiheessa ne jäävät yleensä hankkimatta, koska yleensä vain seilailen ympäriinsä ja hankin sitä mikä omaan kroppaan ja silmään tuntuu kivalta. Mutta kaikeassa voi aina kehittyä!) Tuonne vasempaan sivusarakkeeseen ilmestyykin tämän postauksen kaverina blogini historian ensimmäinen kysely (hui!) jonka idea on ihan simppelisti se, että ruksitte sieltä, mikä teitä jatkossa kiinnostaisi. :) Pidetään sitä auki vaikka pyöreät 10 päivää. Toivottavasti ei tule floppia, ja saan ainakin sen 17 vastausta. ;) Myös vapaa sana on sallittua, kaikki kommentit otetaan enemmän kuin ilomielellä vastaan!

Ja tuo kuva nyt ei istu tähän mitenkään niin paita ja peppu -fiiliksellä kuin olisin halunnut, mutta pitihän tähän nyt joku superhieno tienristeyskuva saada. weheartit.com

Kastanjoita!

Minä oon aina miettinyt että mitä ne salaperäiset kastanjat oikein on. No tänään sain selville! Käytiin nuoremman pojan kanssa ihan asioiksemme tuossa lähimetsässä poimimassa niitä. (On muuten hiton ärsyttävää kiivetä semmonen miljoona minuuttia vuorenrinnettä ennenkun pääsee metsään ja lenkkipoluille.) Homman nimihän on siis se, että kastanjat kasvaa puissa. Tämänkin olen jotenkin missannut, olen aina luullut että ne on pensaita tai jotain. Sieltä ne sitten tipahtelee, useimmiten sellaisten ilkeän piikikkäiden "hedelmien" sisällä. Me poimittiin niitä kokonainen repullinen, hostäiti oli ihan hätää kärsimässä kun tupsautettiin roskainen ja pisteliäs lastimme keskelle vasta puunattua keittiönpöytää. Hupsis. :D

Siinä teille tutoriaali "kuinka ajetaan kastanjaa". Tämä siis siinä tapauksessa, jos ei ole käynyt niin hyvä tuuri, että puusta on putoillu pelkkää valmista tavaraa. Mutta eihän siinä mitään kivaa ole. Ensin siis tarvitaan noita piikikkäitä palleroita. Ne pyritään avaamaan tappamatta sormiaan (minä käytin tähän tarkoitukseen polkemistaktiikkaa ja perunasurvinta). Lopputuloksena on parhaimmillaan 1-3 tuollaista herkullista isoa mehevää pähkinää. Hunolla tuurilla taas...

 

... saat saman määrän tällaisia melkeinkastanjoita. Useimmiten kävi näin. Näistä olisi kai sitten tarkoitus saada jotain syötävää, ei mitään haisua millaista. Voin kertoa teille hienoja kastanjareseptejä kunhan saan tietää. Ensimmäistä kertaa maistan! Samalla reissulla sain vähän lisäaineksia kynttiläasetelmaani. Minusta kaikki luonnosta poimittu vaan on niin kaunista. :)

tuo pieni on sitten tammenterho

Tähän samaan päivityksiin voisin kertoa pikaisesti myös eilisestä päivästä. Käväisin siis taas turisteilemassa Strasbourgissa. Alkupäivän kävelin "Le petit France" -nimisellä alueella, missä oli paljon pikkukujia, keskiaikaisia taloja ja hirveästi ravintoloita. Yhdesä niistä kävin juomassa siiderin. Pakko mainita, että täälläpäin ei oikein harrasteta siidereitä. Paikalliset panimot valmistavat olutta ja valkoviinejä (Alsacen valkkarit ovat maailmankuuluja!), joten siideriä ei saa oikein mistään. Ja sielläkin missä saa, se on useimmiten - ainakin minun makuuni - turhan käyneen makuista, ihan kuin jotenkin sokeroitua ja keskenjäänyttä olutta. Ja minä en siis yhtään tykkää kaljasta. Vaeltelin siis vain siellä ja eksyilin. Oli superkaunista, mutta etteköhän te ole nähneet jo tarpeeksi sellaisia "tässä on vanha ranskalainen talo ja kukkapuska" -kuvia. :) Juttelin myös yhden vanhanherran kanssa, hänestä puhuin ihan hyvää ranskaa! Se oli varmasti kaunis vale, mutta oli ihan hauska huomata itsekin, että pystyy kommunikoimaan jonkun kanssa silleen keskustelunkin tasolla.

Eikä sitä edes tarjoilla tuopista tai kunnon lasista, vaan tuommoisesta kupposesta. :D Kesken jäi, osin sen takia että oli kiire leffaan. Mutta ei olisi välttämättä tehnyt mielikään juoda loppuun, etenkään kun ei ollut mitään syötävää kaverina.

 

Sorruin myös ostoksille. Mutta vain ihan pikkuisen. Ostin tuollaisen suloisen pikkukukkaron lähinnä Sveitsinreissujani ajatellen, sinne kun pitää vaihtaa valuuttaa. Sitten on ärsyttävä kiireessä kassajonossa kaivella sekaisin olevai euroja ja frangeja kolikkotaskusta. Siksipä siis uusi frangikukkaro, käytännöllistä! Tuo kakkosostos on kyllä kaukana käytännöllisestä, kun eihän sitä kehytaa edes täälläpäin käyttää, heti leimaantuisi turistiksi. Minä olen aina onnistuneesti vältellyt kaikkia "I <3 London/Barcelona/Bryssel/Venice/.... -paitoja ja lippiksiä ja sun muita, mutta tämän kerran oli ihan pakko sortua. Kun tuo nyt vaan on niin hieno! Tulen varmasti ulkoiluttamaan sitä sitten Suomeen palattuani enemmänkin. :)

Jos kolmesta keskinkertaisesta pitäisi ottaa yksi niin...

Siis minä en osaa päättää niinkään helppoa asiaa kuin elokuvaa. Ajattelin tänään taas hyödyntää tuon mukavankokoisen naapurikaupungin antimia, siellä kun tajotaan (joitakin) elokuvia alkuperäisellä kielellä ja ranskalaisilla teksteillä! Tämä on siis oikeasti tässä dubbauksen ihmemaassa harvinaista herkkua! Terveisin Johnny Depp ei näytä yhtään niin hyvältä kun siihen päälle on liimattu jonkun ranskalaisveikkosen ääni...

Muttakun minä en osaa valita! Tämä?

Vaiko tämä?

Vaiko sitten tämä?

Puolitoista tuntia aikaa päättää ennekuin juna lähtee, apuja omg.

Done it!

Oooeeeeee tein sen, sain jopa kuvattua kaikki Strasbourgista shoppailemani asiat ja meinasin tämän päivän puolella saada tämän päivityksenkin valmiiksi. Hyvä minä! Terveisiä kavereille, bailatkaa munkin puoleta siellä baarissa, minun perjantai-ilta kuluukin sitten tässä ja One Tree Hillin kanssa. :)

Olin siis tosiaan viime lauantaina shoppailemassa Strasbourgissa, ja riehaannuin vähän. Suomeksi siis törsäsin täysin yli budjetin. :D Senpä tähden olen sekä omassa päässäni että nyt myös tässä päivityksessä jakanut ostokseni kahteen ryhmää: ne, joita lähdin hakemaan tai oikeasti tarvitsin, ja sitten ne kummalliset heräteostokset joihin livahti muutama kymppi ihan huomaamatta. Rakastan kyllä myös jokaista heräteostostani, joten hoen vain itselleni että kerrankos sitä vain eletään. Eikä tätä varmaan edes kauhean usein tapahdu, varsinkaan kun kyseinen kaupunki on tosiaan 20 minuttin ja 3 euron junamatkan päässä... Mutta asiaa. Tässä ensinnäkin ne muutamat tärkeät, hyödylliset ja halutut hankinnat.

HOUSUT. Mä olen jotenkin kauhean huono ostamaan itselleni housuja. Ensin kulutan vanhat puhki niin, että minulla on ehkä yhdet käyttökelposet farkut ja jotkut kulahtaneet legginsit. Sitten kipitän kauppaan ja ostan ensimmäiset mitkä tuntuvat kivoilta. Ja koska kärsin ison mahan mukanaan tuomasta makkarafobiasta, ostan melkein poikkeuksetta liian isot. Sitten ne viikon käytön ja yhden pesukerran jälkeen venähtävät, mutta koska inhoan housuostoksia ja olen juuri tehnyt sankariteon löytämällä edes nämä yhdet tai kahdet, en lähde hankkimaan uusia vaan kuljen sitten lököissä. Toinen vaihtoehto on sitten rakastua joihinkin superihaniin supertiukkoihin lahkeellisiin, jotka minä sitten ostan sillä idealla että "kohtahan minä kuitenkin laihdun". Niin vissiin, samaa olen siis hokenut 3 vuotta, ja sitä päivää on aina saanut odotella ja odotella. Ainiin, ja koska olen siis sen huimat puolitoista metriä ja muutaman sentin pitkä, lahkeet ovat minulle lähes aina vääränpituiset ja -malliset. Nyt kuitenkin tärppäsi ekalla yrittämällä: superkivat ja rennot chinot, joiden lahkeet ovat juuri sopivat minulle (!), housut istuvat napakasti vyötäröltä (mutteivät aiheuta makkara-ahdistusta) eivätkä myöskään roiku ikävästi takaa. Ihanan täydellistä ja helppoa!

Urheilutrikoot tai mikä lie oikea hieno nimi nyt sitten onkaan. Salille ja lenkkeilyyn. Ovat yllättävän imartelevat päällä, vaikka siis kyseessä onkin se mahdollisimman ihossa kiinni oleva malli. :) Täytyy joskus ottaa vaikka kuva salivermeissä.

Kasvojenpuhdistusaine jokapäiväiseen käyttöön. Lush on nykyisin aivan lempparikauppani kaikenlaisen kosmetiikan suhteen, sen verran itselleni tärkeitä aatteita se tukee. Olen siis valmis maksamaan hieman (...) suuremman hinnan siitä, että tiedän tuotteiden olevan puhdasta, ilmastoa ajatellen valmistettua luomua ilman kemikaaleja ja eläinkokeita.

Samasta kaupasta olin lähtenyt hakemaan myös jotain vähän ronskimpaa puhdistuskeinoa tähän kamalaan naamaan. Päädyin sitten savipohjaiseen minttukasvonaamion. Tuoksu täysi kymppi, eikä puhdistustehossakaan ole mitään valittamista. Paras omistamani naamio  i k i n ä .

En lähtenyt tarkoituksella etsimään Strasbourgista sateenvarjoa, ja nappasin sen oikeastaan aika heräteostosmaisesti yhdestä alelaarista. Tarpeellisten kategoriaan se pääsi kuitenkin ihan siksi, että ulkona oikeasti satoi. :D

Näiden muutaman halutun, fiksun ostokset  jälkeen ostoskasseihin kertyi sitten vähäsen muutakin...

Säärystimet.

Paita numero yksi.

Paita numero kaksi.

Jonkinsortin raikastuspulveri (suomeksi hienhajunpeittäjä) jaloille ja kengille.

Uudet balleriinat (tarpeellinen heräteostos!) jotka osoittautuivat kotona kuitenkin hieman liian isoiksi. Mutta kyllä niitä käyttää. Ja ne ovat nätit.

Kymmenen postikorttia....

 

Tästä minä olin jo päättänyt että en osta, ihana mutta ihan tarpeeton, kiva asuste mutta pärjään ilmankin, no jos nyt kuitenkin. En ehtinyt edes hintaa katsoa ennenkuin se oli korissa, onneksi ei ollut kallis. :D

Tummanharmaa pitkä vyö. Tälle tulee kyllä varmasti käyttöä.

Ja Lushista vielä myös bathbar, eli tuollaista tiivistettyä kylpyvaahtoa. Ehkä maailman turhin ostos ikinä, mutta oh my gosh miten ihana oli kokeilla ja huomata lilluvansa ihan oikean paksun kylpyvaahtokerroksen seassa. Ihanniinkuin elokuvissa. Ja tuo on juuri sellaista kivaa josta saa tehtyä itselleen parran.... Heehhehehe löysin jälleen uuden paikan lapsettaa. :D

Sellaisia, ja noihin siis upposi ihan euro kavereineen. Mitä pidätte, kannattiko shoppailla? :)

Jos jotain lupaa niin ei sitä ikinä tee

Eli en minä niitä Strasbourgin ostoksia vieläkään saanut kuvattua. Sen sijaan lähdin sinne taas! :D Kun oli niin kaunis päivä, niin töiden jälkeen menin sinne sellaiseen isoon puistoon istumaan ja lukemaan ja syömään jätskiä. Rakastan tätä pikku kylää ihan oikeasti, mutta minkä ihmeen takia täällä ei voi olla puistoja?? Pitää junalla lähteä jos meinaa aurinkoa saada... Ja tämäkin on nyt tämmönen liian myöhään tehty jöfkdng- päivitys. Tässä teille ensin päivän asu ja sitten tasan 2 kuvaa puistosta ja sitten minä menen nukkumaan.

Itse asiassa, olenhan minä jotain ostoksiani kuvannut: sekä paita että housut ovat uusia. ;) Olen aina vähän arastellut pitää minkäänlaisia "paita housun sisässä" -mallisia vaatteita, koska tämä kroppa nyt ei mikään mallivartalo ole. Täällä ollessani olen kuitenkin hieman laihtunut (tästäkin pitäisi kertoa tarkemmin!), joten uskaltauduin kokeilemaa. :)

Se puisto oli ehkä vähän jotain eri maata kuin kotoinen kirkkopuisto: alueella oli muun muassa pari kartanoa, ravintola, lampi jossa uiskenteli joutsenia (ja vuokraveneitä) ja eläintarha. Ja haikaroja, ihan oikeita haikaroja joka puolella! Minä olin ihan innoissani ja kuvailin niitä, mahtoivat ihmiset katsoa. :D

On syksy tainnut pikkuhiljaa yltää Pohjois-Ranskaankin asti, kun vaahteranlehdet alkavat noin jo punertaa. Mutta kyllä siinä +22 lämmössä kelpasi vielä nurmikolla maata, en valita.

Un soir dans le salon de thé

En tiiä onko tuo otsikko nyt ihan oikeeta ranskaa (todennäkösesti siinä on ainakin yksi virhe) mutta en nyt jaksa tarkistaa, olkoonsa.

Minähän lupasin päivittää tänään kaksi kertaa, ja lupaus pitää. Minä en ole ikinä kirjoittanut blogiin kahta kertaa saman päivän aikana, yleensä enempi minua ovat sellaiset viikon-parin tauot... :D Mutta kaikkea uutta kannattaa kokeilla! Alunperin minun piti esitellä tässä lauantaisen shoppailureissun saalis, muttakun teinkin vähän jotain muutakin kun istuin huoneessa, joten kerkesi tulla pimeä ja ehdin kuvata vain vajaat puolet. Joten olkoot sitten "minun tavallinen päiväni! -päivitys osa 2.

Lievästi jännä ilme minulla tässä kuvassa, katsonko minä kameraan vai en? Ehkä vain toisella silmällä? No, kameleonttiefektistä huolimatta, pointti on se että minua hymyilyttää! Mulla on ollut ihan supermukava päivä (oikeastaan ehkä jo toinen putkeen, tämä vaan on ollut vielä mukavampi): pojat on olleet kiltisti, olen syönyt hyvin (mun uusi viltti on ihan suklaassa...), olen opiskellut, olen kävellyt, mun au pari -äiti on ollut mulle ihan maailman mukavin tänään, kielikurssilta vastattiin, olen kattonut vanhoja valokuvia ja ollut onnellinen siitä, että Suomessa mua odottaa niin monta hyvää ystävää ja ihan uskomaton porukka. Mutta idea on se, että vaikka mulla on koti-ikävä, mulla ei ole enää koti-ikävää. Kuka tajuaa eron? Mä alan olla tyytyväinen elämääni täällä, ja odotan vain innolla sitä kaikkea, mitä tämän 7 kuukauden aikana tulee tapahtumaan! Kävin tänään sen kunniaksi "keskustassa" salon de thé ssä nauttimassa ihanan vadelmatäytteisen macaronin ja juomassa teetä. Sen jälkeen kävelin joenrantaa pitkin ja nautin alkusyksyfiiliksestä. Life is.<3

Se paikka on ihana! Sokerinpalat ovat sydämenmuotoisia, ja tuolien päällisetkin ovat kuin leivoksia... :)

Ja kun tulin pieneltä kävelyltäni kotiin, minua odotti kaksikin kivaa yllätystä: perheen äiti oli lukenut päivän aikaisemmasta päivityksestä, että viimeinen suomenkielinen kirjani lähestyy loppuaan. Hänpä siis kaivoi esille itseltään englanninkielisen kirjan (koska ei kylän kirjastossa kuulemma ole, voi pylly) ja antoi sen minulle luettavaksi! Ihanaa! Sain myös ilmapalloista ja jauhoista itsetehdyn stressipallon, hahaha, rakastan sitäkin. :D Nyt minä sitten istun ja (heh) datailen tässä sängyllä. Ja syön pistaasipähkinöitä. Minä sitten tykkään pistaasipähkinöistä.

Loppukevennykseksi:

Tuo ylempi on ranskalaisen kuntosalini jäsenkortti. Tulen tarvitsemaan sitä tasantarkkaan 7 kuukauden ajan. Alempi on varsinainen ajokorttini. Käytän sitä (periaatteessa) seuraavat 50 vuotta. SAANKO VAIHTAA??

Je lui ai pris son coeur

Mä olen jotenkin kauhean innostunut näistä "normipäiväni" -postauksista, tykkään sekä itse tehdä niitä että lukea (katsoa) muiden tekemiä. Siis vaikka ainakaan omat päiväni eivät yleensä mitään hirveän kummallisia ole. Tämä on nyt tämmöinen normi puolikaspäivä, koska tämän illan aikana aion tehdä vain kahta kolmea asiaa: opiskella ranskaa, kuvata Strasbourgin ostokset ja tehdä niistä päivityksen ja sitten tietty datailla siinä samalla. Tietokone on kaveri. <3 Siis oikeasti, koska kyllä, olen täällä jokseenkin yksinäinen, mutta se nyt johtuu kolmesta asiasta: kylä on pieni, olen vähintään 50 kilometrin säteellä ainoa au pair ja yrityksistäni huolimatta en ole netin ihmeellisestäkään maailmasta saanut ketään samanikäistä samanhekistä ihmistä lähialueilta kiinni. Mutta yritys on kova, kyllä minä varmaan kielikoulusta jonkun löydän. :) Siis jo ihan tämänkin takia kone on kaveri. Mutta nyt siihen päivääni!

 

Aamu alkoi sillä kun nuorempi poika E tappoi hiiren. Eli siis työnsi pehmoleluhiiren mikroon ja volat täysille. Rupesin jossain vaiheessa aamua ihmettelemään että minkä helen takia tässä talossa haisee palanut? Syy oli sitten tässä. :D Hyvää huomenta minä!

Vein sitten lapset kouluun ihanassa kirkkaassa syksysäässä. Täällä on tällä hetkellä ihan maailman kummallisin sää, niinkun tästä hienosta lämpömittarista näkyy:

 

Tuon verran oli siis "lämmintä" kun lähdettiin täsä kotoa kävelemään koululle päin. Kivan virkistävät vajaat 7 astetta. Mulla oli päällä maailman lämpimin villatakki, parkatakki ja kaulahuivi, ja silti palelsi... Niin ja tuosta ylemmästä näkyy sitten päivälämpötila, joka on vielä vähän noussut, se on nyt vajaat +23. Kertokaa nyt sitten miten täällä pitäisi pukeutua?? Siinä pienen aamukävelyn aikana minulle tuli maailman hirvittävin kouluikävä ikinä! Oli just sellainen kirpeänkylmä syysaamu, aurinko paistoi ja autojen ikkunat oli pienessä kuurassa. Siinä minä sitten saattelin lapset kouluun. Ja itse käännyin takaisin kotiin. Miten jotain, mitä vastaan on ensin nuristu melkein 12 vuotta (melkein koska ekaluokalla oli aina huippua) voi nyt ikävöidä niin paljon? Ensi vuodeksi on kyllä pakko hankkia opiskelupaikka!

Toisaalta, oli kyllä ihan kiva myös tulla takaisin kotiin, kokata vähän Mössöä (lempiruokani, sisälsi tänään eiliseltä ylijääneitä makaroneja, herkkusieniä, jäävuorisalaattia, paprikaa, täysrasvaista oikeaa juustoa ja punaista pestoa. voi sisältää myös ihan mitä muuta tahansa, hyvältä maistuu aina!)...

... ja painella ensin sohvannurkkaan katselemaan M6 musiikkikanavaa (täällä musiikkivideotkin tekstitetään ranskaksi!)...

... ja sitten takaisin vällyjen väliin lukemaan Hyvää Kirjaa. Mä en tiedä mitä mä teen kun tämä kirja loppuu, se on nimittäin viimeinen suomenkielinen mikä minulla edes on mukana. Pitää käydä tutustumassa paikalliseen kirjastoon ja toivoa, että siellä olisi edes englanninkielinen osasto. Wish me luck, minähän olen siis Ranskassa.

Sitten perus aupparihommat, siivoukset ja blablabla, eipä niissä mitään sen kummempaa kerrottavaa ole. Jossain vaiheessa pari ulkoilupyrähdystä koululle ja takaisin tuossa kuvassa näkyvässä säässä. Yhtäkkiä takki ja t- paitamekko olikin ihan liian kuuma valinta. Pitäis varmaan testata kaikki vaatetukset seisoskelemalla 10 minsaa parvekkeella ennen liikkeellelähtöä. Ps. tuo punainen söpöläinen on tämän perheen kakkosauto, ja minä saan ajaa sillä! Ei millään pahalla rakasta mazdaani kohtaan, mutta on tuo ihan vähän mukavampi ajettava. :D

Lounaalle tullessa E poimi minulle (tai äidille, en saanut oikein selvää kun mielipidekin vaihtui vähät väliä) kukkia. Kyllähän elämän on pakko olla mukavaa, kun välillä lahjotaa noin kauniisti. :) Se on varmaan nämä ranskalaiset miehet, ihan pienestä pitäen.

Shoppailin Strasbourgissa

Eilisen päivän ohjelmaan kuului vain yksi asia: mennä junalla Strasbourgiin ja shoppailla kukkaronsa tyhjäksi. Mission completed superlahjakkaasti, jos voisi sanoa. Päivä alkoi semmoisella fuk olen myöhässä -ilmiöllä, joten kiskaisin vaan ensimmäiset vaatteet kaapista päälle, meikkasin vähän ja juoksin asemalle ostamaan lippua. Ehdin seisoskella siinä jopa minuutin ennen junan tuloa, vähän turhan tipoille meni. Mutta hei that's me... Aamiaisen kiskaisin sitten kitusiini Strasbourgin puolella olevassa kahvilassa. Ostin kanapatongin ja kahvin, joista loppujen lopuksi maksoin vain sen kahvin. Ai miksi? No kun kesken ruokailun minun sämpyläni välistä mönki esiin elävä tuhatjalkainen. Ötökkä ruuassa!!! Arvatkaas meinasinko puklata siihen paikkaan. No, maksoin kahvini ja kipitin pari korttelia keskustammas lohduttamaan itseäni tällaisella:

 

 Tilasin myös lasillisen vettä (sekä ranskaksi että englanniksi), mutta se ei koskaan saapunut. Hyvä palvelu, parempi mieli...

Päivän asu kauniilla ilmeellä, C&An sovituskopista kivasti peilin kautta. Ilme oli jokaisessa kuvassa tuollainen tai pahempi, mikäköhän mua vaivasi? Tuli pieniä alemmuuskomplekseja aina välillä siellä kaupungilla kävellessäni, kun ihmiset olivat niin hitsin tyylikkäitä ja itse olin räiskäissyt vain jotain päälle aamulla. Ensi kerralla mietin vähän paremmin. En muuten edes ihan hirveästi tykkää C&Asta, muuta jotenkin onnistuin käyttämään sinne melkein 80 euroa. Kertoo itsehillintäni puutteesta tällä reissulla.

Minusta tässä kaupassa oli jotain vikana, eikö teistä? :D

 

 Jossain vaiheessa pysähdyin evästauolle. Miinuspuoli oli siinä, että yksinään kokonainen rasiallinen mansikoita tuntui ihan liian valtavalta määrältä. Ainakin kolmasosa kalliista marjoista päätyi siis roskikseen. Etsitään ystävää, seuraksi shoppailemaan ja jakamaan ruokaa!

Keskustassa oli meneillään jos jonkinlaista showta ja härdelliä. Eräällä aukiolla oli mm. sirkusesityksiä ja vanhaherra, joka pelasi yksinään shakkia n. 20 muuta vastaan. Siellä oli myös erilaisten kulttuuriharrastusten ja ryhmien esittelytelttoja. Yhdestä nappasin mukaani nuorisosinfoniaorkesterin pääsykoelapun. Vaikka mitäs minä sillä teen, kun soitin nököttää huoneessani Kuopiossa... Yhden tavaratalon edessä oli meneillään muotinäytös, jonka alkamisesta en ollut ollut ihan tietoinen. Arvatkaas paljonko näin? Vihje: 155 cm, ei korkokenkiä. 

Loppupäivän juoksin ympäri kaupunkia ja yritin löytää paikallista Lushia (onnistui<3). Sillä reissulla eksyin Place Gutenbergille. Kirjataidon isä ja ikivanha karuselli samalla aukiolla, how lovely is that? Puolet ajasta liikettä etsi minun kanssani myös n. nelikymppinen mies, joka liimautui kylkeen kiinni ja alkoi jutella kaikkea ranskaksi. Oli kyllä ihan hauska tajuta pystyvänsä kommunikoimaan, mutta siinä vaiheessa kun tyyppi alkaa kysellä että olenko sinkku ja moneltako junani lähtee takaisin, karistin hepun kannoilta.

Tämän kuvan otin kotiparvekkeelta takaisintultuani. Minä olin siis tuolla alla, Strasbourg on 30 kilometrin päässä etuvasemmalla. Silti en kastunut kertaakaan, onnistuin olemaan aina jossain kaupassa kun satoi!

Ja tässä sitten shoppailukierrokseni tulos. Esittelen sen lähiaikoina ihan omassa postauksessaan, sen verran tuli hankittua. Ja rahaa meni. Paljon. 

Perheen Choupinette- kissaakin kinnostaa näköjään kosmetiikka. :)