Sick, tired and snowing under

Kaksi peräkkäistä iltaa Kuopion yössä olivat kyllä huippuhauskoja, mutta eivät ehkä tehneet terveydelleni kauhean hyvää... Joten tämä päivä on mennyt kuumeilun, yskimisen ja niistämisen parissa, kun sen olisi pitänyt kulua englannin tutkielman, matikan tehtävien ja tekstitaidon preliin valmistautumisen kanssa. Rakastan sairastuminen + koeviikko -yhdistelmää, varsinkin kun tällä viikolla olisi kaksi preliä ja kolme muuta koetta tehtävänä. Eikä tätä sairautta varmaankaan voi käyttää tekosyynä sille, miksi en ole tehnyt yhtäkään kotiin annettua projektia tai kotiläksysarjaa loppuun. Mutta kun voi &`=E#%(¤ on niin voimaton olo!

Tämä blogikin tuntuu olevan samassa nuupahtamisfiiliksessä kuin minä itsekin. Lupaan kuitenkin piristyä pian, ja samalla alkaa tännekin ilmestyä tekstiä ja kuvia kuin sieniä sateella! (tai kuin flunssatapauksia tammikuussa...)

Lukulomalaisen torstai-ilta

Eilen oli kolmosjakson viimeinen päivä, eli viimeinen oikea koulupäivä (koeviikkoa ei lasketa). Tuntuu ihan kummalliselta, edessä on enää muutama hassu tentti ja kirjoituspäivä, ja sen jälkeen olen teoriassa vapaa tekemään ihan mitä vain tahdon. Paitsi että inhan minulla ensi jaksossa vielä yksi näytelmäkurssi, matikan tukiopetuskurssi ja itsenäinen pakollinen historiankurssi... Eli ei tämä minun kohdallani taidakaan olla ihan ohi. :D

Parista kurssista huolimatta kevät tulee olemaan aivan erilainen kuin mikään aiempi. Kaksi kaveriani muutta Helsinkiin, muutama joutuu lähtemään takaisin kotipaikkakunnilleen ja jotkut matkustavat toiselle puolelle Suomea valmennuskursseille. Itsekin menen (toivottavasti!) töihin, luen yliopiston pääsykokeisiin ja järjestelen tulevaa vuotta. Tarkoitukseni ei siis tosiaan ole lähteä opiskelemaan vielä ensi vuonna, haen vain totutellakseni tilanteeseen, ja jos satun saamaan paikan, jätän sen vuodeksi odottamaan. :) Sillä ensi syksynä minua odottaa Lontoo! Idea on siis vielä aivan ajatuksen asteella, lupaan kertoa kun jonkinlaista edistystä tapahtuu. Aikomukseni on kuitenkin etsiä Lontoosta/Etelä-Englannista järjestö tms. joka välittäisi nuorille työpaikkoja ja auttaisi etsimään asunnon puoleksi vuodeksi.Tahdon päästä pois Suomesta hetkeksi, etsiä itseäni ja selventää ajatuksia sun muuta kliseistä.

Mutta nyt olen kuitenkin vielä täällä, samoin kuin kaikki ystävänikin. Joten nyt pakkaan kamani ja lähden tyttöjen kanssa viettämään mukavaa perjantai-iltaa baarin puolelle. ;)

Päivän asu. Huomatkaa, "lukuloma".

Villatakki: Gina Tricot   Farkkulegginsit: Gina Tricot

Uudet lakanat <3

ps. minä sitten oikeasti luen tuota kirjaa.

Happy birthday (yökyöpelin postaus)

Tosiaan kellohan on siis jo yli 12 yöllä, eli teknisesti tämä menee nyt väärin mutta menköön, nimittäin tänään minulla on (oli, eilen) syntymäpäivä! :D

I´m 19. How cool can it be?

Voi ei miten mauton kuva, pinkki teksti ja tuollainen valo, hitto sentään. Huvittava kamala oikeasti, hihhih. :D (Ja kyllä, minulla on oikeasti myrkynvihreät sälekaihtimet ja prinsessalamppu...) Sovitaan, että teos on sisäisen lapseni aikaansaannoksia. Toinen aikaansaaja tänään oli äitini, joka askarteli minulle aivan ihanan "herkkulautasen" kun sanoin etten halua ahtaa itseeni mitään keksiröykkiötä. Kiitos äiti. <3

Ja sain minä lahjojakin! Vaikka oikeasti luulin että en saisi, en minä oikein ole enää synttäri-iässäkään. Mutta ehei, sain kaksi maailman ihaninta, toivotuinta ja tyylikkäintä lahjaa, taas kerran kiitos äiti!

 

Tätä sisustustaulua katselin joskus ennen joulua yhdessä yli-ihanassa (ylihinnoitellussa) sisustusliikkeessä, ja äiti ihan oikeasti muisti vielä haikailuni ja osti minulle tuon ihanuuden! Siitä niin tulee tulevan kämppäni keskipiste.

Ja toinen: nainen ja upea ääni, oikea osaaminen ja kauniita kappaleita. Kaiken kaikkiaan oli oikein kiva täyttää 19! :)

Ilta itsensä kanssa

Vain minä, dippivihannekset ja Clint Eastwoodin Bird- elokuva.

Kiitos inspiraatiosta afro-amerikkalaisen musiikin kurssi!

Aikaansaamattomuudesta

Aikaansaamattomuuden pitäisi olla yksi seitsemästä kuolemansynnistä jos minulta kysytään. Sillä saataisin ehkä meidänkin talossa jotain aikaan. En ole nimittäin ikinä nähnyt hitaampaa, laiskempaa ja yksinkertaisesti saamattomampaa perhettä kuin tämä mihin olen sattunut syntymään. Mikään ei suju niinkuin pitäisi. Esimerkkinä yritin äsken etsiä paikkaa, jossa voisin kuvata päivän asuni, mutta en lopulta löytänyt koko talosta yhtäkään ainoata siistiä ja rojutonta kohtaa. Eli valitan, päivän armeijahenkinen villapusero jää teiltä nyt näkemättä. Jouduin myöskin tyytymään tänään makarooniin ja juustoon, sillä isän ostama jauhelihahan oli siis mennyt vanhaksi jo eilen, ja makaronilaatikko jäi vain haaveeksi...

Kaikkein huolestuttavinta on, että minulla ei ole hirveästi varaa hurskastella, olen lähes yhtä paha itsekin. Jos kuvauspaikkaa etsii, olisi luonnollista aloittaa omasta huoneesta. Muttakun sekin on epämääräisten vaatteiden, kirjojen ja roskien peitossa eikä nähnyt imuria varmaan kuukauteen. Toinen suuri ylpeydenaihe on maalausprojektini: Sain kesäkuussa suuren tarmonpuuskan ja maalasin huoneeni kaikki neljä seinää ja vaihdoin huonekalujen järjestyksen. Tästä puolen vuoden takaisesta tapahtumasta on seinissäni yhä muistona pitkiä pätkiä maalarinteippiä, joita en vain ole saanut aikaiseksi poistaa. Samoin sisustukseni jäi kesken, huoneessani ei siis ole vieläkään verhoja, vaatehuoneen oviverhoa, lamppua, uusia sälekaihtimia eikä minkäänlaista järjestelmällisyyttä. Pyykkikorin sain sentään hankittua! Ainiin, roskakoriakaan ei ole muutamaan vuoteen ollut.

weheartit.com

Toivotaan syntymäpäivälahjaksi: ideoita, tarmoa ja organisointikykyä.

Melkein vanhus

Nyt iski ikäkriisi. Syitä on kolme: ensimmäinen on takana ollut viikonloppu ala-asteikäiseten (jee) lasten kanssa Varkaudessa. Ensimmäinen järkytys oli heti bussiin noustessa kahdeksalta aamulla, kun minulle ilmoitettiin, että koska olen porukan vanhin, saan huolehdittavakseni kokonaisen kutosluokan. No mikäs siinä, ei se paimentaminen mitenkään kauhean vaikeaa ollut, piti vaan käskeä niitä olemaan hiljempaa (vaikka eihän ne tietenkään totelleet, kaikilla tutui olevan vähintäänkin ADHD) ja tietää missä rakennuksessa ne suunnilleen menivät. Enemmän minua hämmästytti, mitä sen ikäiset tytöt oikeasti touhusivat: tunnelma oli ihan kuin paikallisessa Passion Nightclubissa kun niiden luureista alkoi kuulua putkeen Brake Your Heart, Only Girl jne jne kun samalla melko tottuneesti vedeltiin kajaalia alaluomelle. Yhdellä tytöllä oli korkokengät, toisella mukana miniläppäri jossa auki Omegle ja hirveä englanninkielinen flirtti omien sanojensa mukaan 21- vuotiaan miehen kanssa. Siis oikeasti, kun minä olin 12, minä pukeuduin perhospaitaan ja vihreisiin farkkuihin, ripsarin laittaminen oli suuri ja jännittävä tapahtuma ja flirttailu kuulosti ihan joltain eksoottiselta ruualta. Ja iltaisin kavereiden kanssa pelattiin korttia ja kikatettiin poikajuttuja, ei varmasti raahattu pelikonsolitietokoneälypuhelinta mukana joka paikkaan. Olihan ne ihan herttaisia tyttöjä, mutta olo oli kyllä kuin dinosauruksella 3D- leffateatterissa. :D Iltakin meni ylppäreihin lukiessa, melkein itkettää kun tätä kalkkeutumista katsoo.

weheartit.com

Ja kalkkeutuminen siirtyy ihan pian taas yhden pykälän eteenpäin: Minulla on kolmen päivän päästä synttärit! 19 härregyyd, se on melkein 20. Synttärien juhlinnasta voin kirjoittaa myöhemmin lisää (eli kunhan tiedän mitä aion tehdä). ;) Sen ainakin tiedän, että lahjoja ei olet tulossa: satasten arvoinen vuosijäsenyys kuntosalille menee varmaan ihan hyvin lahjasta, kiitos isi. <3

Viimeinen syy: huomenna starttaa viimeinen varsinainen viikko lukiossa. Viimeinen kouluviikko! Kuulostaa ihanalta, mutta oikeastaan olo on aika haikea. Rakastan kouluani, ja en osaa kuvitella vaeltavani missään muualla kuin pikkuisen koulurakennuksen yhdellä ainoalla käytävällä. No onneksi olen ollut emälusmu ja ensi jaksosta löytyy vielä yksi pakollinen kurssi ja teatteriprojekti, minusta ei noin vain eroon päästä.

Unelmien 2011

Tee kollaasi vuoden 2011 unelmistasi. Kokoa kollaasiin unelmiasi kuvaavia kuvia. Unelmat voivat olla mitä tahansa, mitä vain haluat unelmakollaasiin laittaa.

Eli ajattelin tehdä tämän blogeissa kiertävän unelmahaasteen, vaikkei kukaan minua olekaan haastanut. :) Päätin jakaa unelmani kolmeen eriteemaiseen osaan, aikajärjestyksessä.

Kevät - putki ohi, lakki kouraan ja vapauteen

Kesä - viimeinen yhdessä: ystävät, festarit ja Barcelona

Syksy - uusi minä uudessa maailmassa, Lontoo ja tulevaisuus

Kuvat: weheartit.com

Päivä kuvina

 

 

 Ja sitten vielä päivän asu, teemana Bad Hairday.

 

 

Valitettavasti noin puolet noista tosi mukavista velvollisuuksista on vielä tekemättä, joten on riennettävä...

Casual Sunday

Mina olen yksi niistä ihmisistä, joiden mielestä viikonloppuna mukavuus menee ulkonäön edelle. Hiihdänkin usein viikonloput kotona ja kavereiden luona jossain kulahtaneissa kollareissa ja äidin vanhassa villapaidassa. Tänään piti kuitenkin edes yrittää näyttää inhimilliseltä, kun päivän ohjelmaan kuului jälleen viiden tunnin näytelmätreenit koululla. Mutta mukavuudesta en tinkinyt! Nämä samat housut saavat palvellua minua myös illalla BobyBalancessa. (sali<3).Tuosta kuvasta nyt näkyy vähän huonosti, mutta ne ovat siis haaremit.

Paita: Seppälä  Housut: H&M  Villatakki: Siskon, ei tietoa mistä

Päivän eläin: koirani Senni.

Ajattelin tehdä tällä kertaa tällaisen kynsipostauksen. Minä _rakastan_ kynsien laittamista, kotoa löytyy vaikka minkävärisiä kynsilakkoja ja -liimoja. Olen myös varsin ylpeä siitä, että kynteni ovat aina aidot. Rakennekynsiä en siis tule ottamaan, omista saa pienellä vaivalla vähintään yhtä kauniit. Tässä osa kynsilakoistani, osa on mystisesti kadonnut jonnekin....

Yksi ongelma minulla kyllä kynsieni kanssa on: aivan törkeä lohkeilu. Ärsyttää aivan hirveästi, kun on juuri saanut kasvatettua kaikki kynnet yhtä pitkiksi ja hyvän muotoisiksi, ja sitten yhdestä kädestä katkeaa kaksi kynttä ja toisesta kolme.... Joten marssin eilen Sokoksen kosmetiikkaosaston alennuksiin ja toin sieltä kotiin tällaisen. 

Kyseessä siis Trindin Nail Repair Natural -kynnenvahvistaja. Tuoteselosteessa luvataan kauniit, vahvat kynnet. Tätä tulisi siis sivellä kynsille joka päivä kahden viikon ajan. Tuumasta toimeen ja operaatio kuvaukseen.

Miten monta vanulappua tarvitaan kun poistetaan kaksi kerrosta punaista kynsilakkaa?















Kynsinauhoille sitä perinteistä. Kalliita erillislitkuja on ihan turha ostaa.

Näin lakataan....

... ja lopuksi rasvataan ihanalla syötävän hyväntuoksuisella Thaimaasta tuliaiseksi saadulla käsirasvalla. Lupaan kertoilla kahden viikon päästä miltä kynnet näyttävät. :) Sitä ennen pitää yrittää keksiä itselleen jotain korvaavaa toimintaa kun kynsiä ei saa hoidon aikana lakkailla. Vieroitusoireet iskee.

Ja oliko meillä mukavaa?

Ai että oliko. :D Eilisilta kului siis iloisessa fiiliksessä Onnelassa. En ole käynyt siellä pitkään aikaan, ei ole mikään lempparibaari, mutta eilen oli kyllä ihan huippua. Tosin selvästä illasta tulikin vähän vähemmän selvä... mutta ei se mitään, tänä aamuna oli erittäin pirteää mennä treeneihin kymmeneksi aamulla.

Tänään ei teksti oikein irtoa, saatte sen sijaan kuvia. :) Mitä mieltä bilelookistani? Minusta punamusta toimii aina! Mekko on viime vuodelta vanhojen jatkoilta, se on oikeasti kauhean löysän mallinen, tuunasin sitä kangasvyöllä. PS. seison asukuvassa sitten sängyllä, siksi kauniit tappijalat. Huomatkaa ystäväni ihana itsetehty seinätapetti!

Minä ja ystävät Selma&Wilma

 Mekko: Madonna  Kengät ja laukku: Vintagea, Lontoosta

PS. Jos tykkäätte pannoista ja arpajaiset ovat alaanne, niin Curiouser & Curiouser -blogissa saa vielä huomisen päivän osallistua kotitekoisten pantahärpäkkeiden arvontaan! :)

Takkipulmia

Mitä tehdä, kun villakangastakissa paleltaa ja toppatakki on ruma ja tukahduttava? Ostetaan uusi tietysti! Niin siis jos sellainen löydetään tarpeeksi halvalla, kun budjetti on minimaalinen. Nelly.comista löytyikin yksi ehdokas, joka tuntuu kuitenkin liian hyvältä ollakseen totta: tummansininen kevyttopattu canvastakki vain 14.90! Liekkö tuon hintainen kovin laadukas tai lämminkään? Tilaan sen nyt kuitenkin, aina kannattaa kokeilla. :) Iski hirveä nettishoppailuhimo samalla, ja olenkin kuluttanut tässä viimeiset kaksi tuntia kaikissa ihanissa nettikaupoissa. Onnistuin hillitsemään itseni, ja tilasin vain yhden valkoisen vekkihameen alennuksesta. Hyvä minä, rahanmeno pysäytetty!

Noin muuten päivä ei ollut mitenkään ihanin. Nukuin aamulla pommiin ja jouduin juoksemaan bussiin vartin päästä heräämisestä. Kaksi tuntia pitkää matikkaa päivässä saa kenet tahansa turhautumaan. Soittotuntini meni surkeasti, olen nykyään niin huono... Ja pisteenä iin päälle bussi oli ensin vartin myöhässä ja sen jälkeen ajoi vielä pysäkin ohi vaikka huidoin haluavani kyytiin. Aivan täydellistä. Mutta onneksi shoppailuterapiaa voi nykyään harrastaa myös kotisohvalta käsin. ;)

Sinapinkeltaista

 

Harmi kun vaatteisiin ei merkata valmistusvuotta.
Tuo paita (mekko, tunika?) on yhden sukulaistytön vanha, henkkamaukalta jostain vuodelta miekka ja kivi. Olisi hauska tietää kuinka vanha se on. Alemmassa kuvassa legginsieni lahje, oikein upea yksityiskohtakuva. Mutta nyt pitää juosta, elämäni ensimmäinen spinningtunti alkaa kohta!

Paita: H&M  Legginsit: Lindex

Timmi mimmi

No joo otsikko on kyllä ihan suora vale, timmiksi minua ei tällä mahalla voi kutsua. Mutta matka sellaiseksi on alkanut! Liityin viikko sitten Liikuntakeskus Fressin kanta-asiakkaaksi, ja tänään pääsin aloittamaan uuden urheilullisen elämäni. Kävin nimittäin starttikurssilla. Kuntosaliharjoittelu on minulle jo ennestään tuttua, treenasin yläasteella pari vuotta ihan suhteellisen kunnolla läheisellä (lue 3 km matka) salilla. Lukion alkaessa kaikki vapaa-aika kuitenkin hävisi ja liikuntaharrastukset jäivät. Tämä näkyy kropassa, kolmen vuoden aikana painoa on tullut lisää n. 7 kiloa, mikä on aika paljon 155 senttiselle tytölle. Lisäksi lukion ensimmäisellä hankkimani krooninen akilesjänteen tulehdus ja viime syksyn polkupyöräkolari pakottivat olemaan yhteensä yli vuoden liikkumatta. Joten ei ihme että kunto on pudonnut aidosti oikeasti nollaan, tällä hetkellä puuskutan ihan normaalivauhdissakin jos maasto on yhtään mäkisempi.

kuvat weheartit.com

Vuosi sitten syksyllä aloin kuitenkin kaivata taas urheilua, joten päätin kaivaa yhden vanhoista harrastuksistani taas esiin: tenniksen. Nyt olen pelannut jo reilun vuoden, ja pakko sanoa että rakastan sitä. :) Ei puolitoista tuntina viikossa hirveästi kuntoa nosta tai kaloreita polta, mutta ainakin se on tuonut palan liikunnan iloa takaisin elämääni. Ennen joulua taas lopetin yhden aikaavievistä musiikkiharrastuksistani, joten tiistai-illat vapautuivat täysin muunlaiselle harrastamiselle. Plus tajusin myös, että kunhan tämä jakso loppuu, minulla on enemmän kuin tarpeeksi vapaa-aikaa, joten liikkumiselle on taas sitä paljon kaivattua tilaa. Joten pyysin perheeltäni aikaisen synttärilahjan ja liityin Fressille, jossa aion käydä nyt sekä kuntosalilla että ihanilla mahtavilla monipuolisilla rymäliikuntatunneilla. Kertoilen täällä sitten kuinka kilot alkaa karista. ;) Can´t wait!

PS. Anteeksi nämä typerän myöhäiset päivitysajat, on ollut haipakkaa juosta ympäri kaupunkia.

Päivän asu + alesaalis

Noniin, nyt sen sitten tein, ikuistin pärstäni tänne. Ja olen kiusallisen tietoinen siitä, että en ole meikannut koko päivänä ja tukkani on jotenkin ihan kummallisen lättänä. Mutta uskalsin, jee! :D Kierreltiin tänään ystävieni Annan ja Neean kanssa hieman (taas) aleja. Hillitsin itseni kuitenkin aika hyvin ja ostin vain suuren ihanan pehmeän villahuivin jota olen etsinyt jo pitkään, ja nätin printtikuvioisen silkkipaidan.

Paita: H&M  Vyö: H&M  Legginsit: Vero Moda  Kaulahuivi: Vero Moda  Silkkipaita: Vero Moda

PS. Päivän kulttuuri(?)löytö: YleTeeman Ääliö ulkomailla (An Idiot Abroad). Jotain niin hauskaa! Tuottaja/näyttelijäkaverukset lähettävät junttiystävänsä kiertämään ympäri maailman seitsemää ihmettä. Ne kommentit.... katsokaa itse! Nyt en ihmettele yhtään, miksi tätä mainostettiin Lontoossa niin paljon.

Väsynyt sunnuntai

Sunnuntait ovat olleet aina minulle vähän semmoisia koomalaiskuuspäiviä, aivan sama mitä on edellisenä iltana tehnyt. Tämän päivän väsymystä ja aikaansaamattomuutta lisää vielä se, että meillä oli eilen kaksi peräkkäistä tyttöjeniltaa: meikki-ilta ja pyjamabileet. Tulikin valvottua yöllä noin viiteen, ihmekkö jos nyt vähän nuokuttaa. :D

Ystäväni on Oriflamen konsultti, ja on pitänyt meille nyt muutaman kerran sellaisen meikki-illan, jossa tuotteita saa (melko) vapaasti testailla ja tilata sitten mieleisensä. Systeemi on itse asiassa aika toimiva, konsultti kerää tilaukset, saa tuotteet itselleen ja toimittaa ne sitten henkilökohtaisesti tilaajille. Ja saa tietysti samalla itse kaikensorttisia pisteitä ja lahjoja ja etuja ynnä muuta mukavaa. Itsekin olen tykännyt, eilenkin innostuin ja tilasin itselleni kosteuttavan silmänympärysvoiteen, rajaustussin ja puhdistusmaidon. Silmänympärysvoidetta minulla ei ole ollut varmaan vuoteen (apua!) ja tuota rajaustussia on kehuttu hirveästi.

kuvat oriflame.com

Nyt pitäisi sitten yrittää pitää itsensä hereillä koko päivä, ja ehkä tehdä jotain järkeevääkin. Siivous voisi olla sellaista, samoin lenkillä käyminen ja matikan laskeminen. Ylioppilaskokeet lähestyy vaan, ja tuo pitkä matikka ei ole ihan ominta alaa minulle.

Ulkoasun muokkaus osa 1

No nyt on banneri! Se on ehkä hieman kömpelö, mutta olkoon, näin ensi alkuun. :) Tajusin juuri että tuo ensimmäinen kuva ei oikein toimi, mutta jätetään se nyt siihen, ei se kauhean rumakaan ole. Bannerin tekeminen oli muuten ihan ylihauskaa, sain ihan luvan kanssa konttailla pitkin meidän taloa ja kuvailla kaikkea hassua ja kummallista. Esimerkiksi pinkki juomapilli valkoisella karvamatolla on aika kuvauksellinen yhdistelmä.

Seuraavaksi pitäisikin sitten hankkia profiilikuva. Se onkin tämän blogin pitämisen ensimmäinen ja suurin kompastuskivi, minä en nimitäin ole kauhean kuvauksellinen ihminen. Nyt joku (kuka joku, luetaanko tätä jo?) saattaa miettiä, että miksi ihmeessä perustaa omasta elämästä kertova blogi, jos ei viihdy kameran edessä. Haasteen takia, tietty! Kaikki on opeteltavissa, myös poseeraaminen. Sitäpaitsi, uskon että pikkuhiljaa kamera auttaa näkemään itsensä aivan uudessa valossa. Mutta sitä odotellessa saatte tyytyä erittäin taiteelliseen pillikuvaan. Olkaa hyvä.

Fresh start

Noniin, ensimmäinen teksti. Hermostuttaa vähäsen. Minulla on ollut blogeja aiemminkin, mutta kaikki nimettömiä ja jotenkin hirveän yksipuolisia. Mutta nyt ajattelin "tulla ulos kaapista" ja alkaa kirjoittaa blogia elämästäni, ihan rehellisesti omalla nimelläni ja naamallani. Joten tässä lähtee:

Hei, olen Elsi, 19 päivän (hah miten sopivaa!) päästä 19- vuotias lukiolaistyttö täältä kaukaa kehä kolmosen ulkopuolelta. Niinkuin tuosta esittelystä käy ilmi, elämäni on nyt aikalailla murroskohdassa. Abivuosi on loppusuoralla, virallista koulua on jäljellä laskutavasta riippuen 3 viikkoa viiva puolitoista kuukautta. Päässä pyörii samat kysymykset kuin ihan kaikilla tämänikäisillä: mitä sitä ensi vuonna, onko elämää lukion jälkeen? No varmasti on, nyt pitäisi vain osata päättää että minkälaista. Suunnitelmissa siintää välivuosi ulkomailla, koska opiskelemaan en suoraan halua. 12 vuotta putkeen on ihan tarpeeksi tähän hätään, pieni breikki tulee ihan vaan tarpeeseen. Mutta näistä suunnitelmista voin kertoilla sitten myöhemmin lisää, kun tätä blogia on joku eksynyt lukemaankin. :) Ja onhan tässä yhdet yo- kirjoitukset välissä ennenkuin täältä pääsee yhtään minnekään.

Niinkuin tuossa profiilikuvauksessa jo kerron, tämä blogi voisi kuulua kategoriaan "lifestyle", elämäntyyli. Aion siis puhua niin elämästä kuin tyylistäkin, ehkä jopa muodista. Eli päivän asuja ja shoppailusaaliita tulette varmasti näkemään. Mutta koska tässä jo paljon puhutussa elämässäni on paljon muutakin, aion puhua myös tulevaisuudesta, pohdiskella sitä sun tätä ja laihduttaa. Sillä kyllä, tämä "tyyliblogi" on pienen ja paksun tytön pitämä. Älkää antako sen häiritä, kukaan ei ole täydellinen, saanpahan yhden aiheen lisää mistä kirjoittaa. ;) En kuitenkaa aio kyllästyttää teitä kaloritaulukoilla ja pikkutarkoilla ruokapäiväkirjoilla, teema vain kulkee mukana. Elämä, niinhän se meni?

Tässä varmaan tarpeeksi tälle kerralle. Nyt aion keskittyä blogini ulkoasun hiomiseen, profiilikuva ja banneri ainakin pitäisi hankkia.